OLEN TOTAALISEN IHASTUNUT TOISEEN MIEHEEN :/

[harmaus]

Miehen kanssa yhdessä oltu noin neljä vuotta.
Siis aina on ollut pieniä ihastuksia, mutta en ole antanut tunteilleni valtaa ja nämä tunteet eivät ole olleet suuria, ohimeneviä ja sellaisia viattomia vain.

Nyt kuitenkin olen todella ihastunut (ollut jo kauan aikaa) erääseen toiseen mieheen, eivätkä tunteet vain ota loppuakseen. En niitä väkisin ala kieltää, kuten en koskaan tee, sillä luotin, että tämä ihastus menee ohi siinä missä muutkin ovat menneet.

Mutta ei. Tämä mies sykähdyttää aina kun hänet näen, vatsassa lentelee perhosia, katsekontaktit ovat tiiviitä ja ilkikurisia, janoan vain lisää ja lisää. En tiedä miten selviän tästä, sillä en voi pettää itseänikään olemalla mieheni kanssa, jos onkin olemassa joku toinen, joka on vienyt täysin jalat altani ja myös järkeillessä tuntuu ihanalta. Toisaalta en tiedä, onko hyvä heittää nelivuotista yhdessäoloa ja ääretöntä rakkautta hukkaan. Älkää sanoko, että jos oikeasti rakastaa, ei edes mieti muita. Se ei pidä paikkaansa, ei ainakaan minun kohdallani. Minä rakastan, mutta monien asioiden summana (mies tehnyt suhteen alkuaikoina väärin useita kertoja ja miehen eräs suuri salaisuus varjostaa elämäämme) koen olevani oikeutettu tunteisiini ja ehkä enempäänkin.

Tietenkään ei ole koskaan oikein pettää. Minun ei tarvitse tehdä niitä virheitä, jotka mieheni teki.

Olen niin solmussa. Asioita oon vatvonu ja pohtinu, niin sydämellä kuin järjelläkin. En voi olla kahden kanssa yhtäaikaa, mutta mikä on valinta. Sitä en tiedä, mutta hulluksi tulen kohta

 

[Miisa]

Olet hankalassa tilanteessa. On kamalaa kun elämää hallitsee miehen salaisuus. Se syö ihmistä. Ymmärrän jos menet rajan yli ja otan joskus itsellesikin jotain pientä... Mutta tuskin kuitenkaan sisäisesti pystyt tekemään, eikö? Kuitenkin jo tieto siitä että se olisi mahdollista auttaa kestämään olemaan uskollisena.
Olisiko ihastuksesi ihana vielä sittenkin kun sen salaisuudet on sinunkin arkea? Voimia arkeesi.

 

[harmaus]

Kiitos!

Tiedän kuitenkin, että ihastuksellani ei ole vastaavia salaisuuksia, yhtä rankkoja tarkoitan.

 

[NeitiNasu]

Luinko mä rivien välistä että oot tullut loukatuksi omassa suhteessas? Siinä tapauksessa mä en enää edes miettisi. :saint:

 

[PROVO]

Jos haluaa ihastua tulenpalavasti niin totta kai niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin - itse valittu tapahtuma B)

 

[HooÄs]

Mulla oli sama tilanne reilu vuos sitte. Oltiin oltu miehen kanssa 7½v yhdessä, meillä yhteinen 1v lapsi. Ihastuin ja erosimme miehen kanssa. Aluksi luulin olevani onnellinen näin, mutta huomasin päivä päivältä kaipaavani takaisin.
Palasimme yhteen pari kk sitten ja olen aivan äärettömän onnellinen että teimme tämän ratkaisun.
En tiedä voiko sulla olla sama tilanne kun mulla oli: olin koko nuoruuteni ollut tämän saman ihmisen kanssa ja ns. kaikki muu jäi kokematta. Mutta kuten tossa jo aiemmin kirjoitin, ei se nurmikko ole sen vihreämpää aidan toisella puolella välttämättä.

Voimia kamalasti, tiedän että pää tuntuu sekoavan kun koittaa miettiä asioista niiden hyviä ja huonoja puolia. :hug:

 

[Nekkis]

Tuollaiset tilanteet ovat vaikeita, mutta toivottavasti tunteesi selviäisivät pian ja sinulle selviäisi, mitä / kumman haluat oikeasti. =) :hug:

 

[harmaana littuska]

tiedän tunteesi ja ajatuksesi varsin hyvin, sillä itselläni sama tilanne...
rakastan omaani äärettömästi, mutta olen aina ollut hulluna parhaaseen ystävääni (mies), olemme sielultamme ja ajatuksiltamme samalla linjalla ja kaikenlisäksi tämä ihana mies on kuin minun unelmieni prinssi.
ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 10v ja siihen mahtuu muutama uskottomuus mieheltäni.
minulla ja tällä sailaisella rakkaudellani on samat tunteet toisiamme kohtaan, mutta lapset voittavat kaiken, pysymme nykyisten puolisoidemme rinnalla.
haikea olo, mutta tätä tämä elämä on, kaikkea ei voi vaan saada.

 

[Helsingin Äiti]

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 20 vuotta ja ihastuksia on ollut, ainakin mulla ja varmaan miehelläkin. Aiemmin tuntui, että että ei voisi koskaan kuvitellakaan että ihastuisi kehenkään toiseen tai että ei halua että mies ihastuisi kehenkään toiseen...
Nyt kun meillä menee huonosti, on ihan saman tekevää pettäkö mies tai petänkö minä. Minulle siis saman tekevää... Oikeastaan harmittaa ettei ole vielä löytänyt ketään johon oikeasti ihastuisi...

 

[lpr]

Miehen kanssa yhdessä oltu noin neljä vuotta.
Siis aina on ollut pieniä ihastuksia, mutta en ole antanut tunteilleni valtaa ja nämä tunteet eivät ole olleet suuria, ohimeneviä ja sellaisia viattomia vain.

Nyt kuitenkin olen todella ihastunut (ollut jo kauan aikaa) erääseen toiseen mieheen, eivätkä tunteet vain ota loppuakseen. En niitä väkisin ala kieltää, kuten en koskaan tee, sillä luotin, että tämä ihastus menee ohi siinä missä muutkin ovat menneet.

Mutta ei. Tämä mies sykähdyttää aina kun hänet näen, vatsassa lentelee perhosia, katsekontaktit ovat tiiviitä ja ilkikurisia, janoan vain lisää ja lisää. En tiedä miten selviän tästä, sillä en voi pettää itseänikään olemalla mieheni kanssa, jos onkin olemassa joku toinen, joka on vienyt täysin jalat altani ja myös järkeillessä tuntuu ihanalta. Toisaalta en tiedä, onko hyvä heittää nelivuotista yhdessäoloa ja ääretöntä rakkautta hukkaan. Älkää sanoko, että jos oikeasti rakastaa, ei edes mieti muita. Se ei pidä paikkaansa, ei ainakaan minun kohdallani. Minä rakastan, mutta monien asioiden summana (mies tehnyt suhteen alkuaikoina väärin useita kertoja ja miehen eräs suuri salaisuus varjostaa elämäämme) koen olevani oikeutettu tunteisiini ja ehkä enempäänkin.

Tietenkään ei ole koskaan oikein pettää. Minun ei tarvitse tehdä niitä virheitä, jotka mieheni teki.

Olen niin solmussa. Asioita oon vatvonu ja pohtinu, niin sydämellä kuin järjelläkin. En voi olla kahden kanssa yhtäaikaa, mutta mikä on valinta. Sitä en tiedä, mutta hulluksi tulen kohta

Täällä on samoissa tunnelmissa elävä immeinen . vaikeeta on

 

[PahaSilmä]

Ole varovainen. Älä jää sen miehen kanssa kahdestaan.