Olen totaalisen yksinäinen

[yksin]

Olen aivan tavallinen kolmekymppinen perheenäiti, jolla on mies ja kaksi ihanaa lasta. Mutta ei yhtään ystävää. Juuri äsken katsoin puhelimestani viimeksi saapuneet puhelut, eikä kuuteen viikkoon (6vkoa) kukaan muu kuin mies, oma äiti ja lehtimyyjä ole soittanut.
Mihin ystävät katosivat? Ennen heitä oli, nyt tuntuu että kaikilla on kiireet ja omat kaveriporukat. Jaksoin aikani pyytää ystäviä kahville, olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä mutta lopulta kyllästyin siihen että kukaan ei oma-aloitteisesti otannut yhteyttä.
Mikä minussa on vialla?? Masentaa.
Mistä aikuisena saa ystäviä?

 

[Satu]

Voimahalit. Et ole asian kanssa yksin. Meitä on muitakin yksinäisiä mutta tuskin se sinua lohduttaa.

 

[äippä]

Hui kauhistus ihan niinkuin minun kirjoittamaa tekstiä olisi...

 

[Saraste]

Missä päin asustelet?

 

[Äiti-Kengu]

Vaikeeta tuntuu olevan löytää uusia ystäviä

 

[Mansikkamäki]

Olen aivan tavallinen kolmekymppinen perheenäiti, jolla on mies ja kaksi ihanaa lasta. Mutta ei yhtään ystävää. Juuri äsken katsoin puhelimestani viimeksi saapuneet puhelut, eikä kuuteen viikkoon (6vkoa) kukaan muu kuin mies, oma äiti ja lehtimyyjä ole soittanut.
Mihin ystävät katosivat? Ennen heitä oli, nyt tuntuu että kaikilla on kiireet ja omat kaveriporukat. Jaksoin aikani pyytää ystäviä kahville, olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä mutta lopulta kyllästyin siihen että kukaan ei oma-aloitteisesti otannut yhteyttä.
Mikä minussa on vialla?? Masentaa.
Mistä aikuisena saa ystäviä?

Mulla täsmälleen sama ongelma.Jos itse soittelen niin seuraa löytyy, mut kukaan ei koskaan soita mulle ja kutsu kylään!
Saa laittaa yv:tä jos kaipaatte ystävää!

 

[kati]

kirjoitit sitten minun elämästäni. olen muuttanut usein, mutta nyt asunut tällä paikkakunnalla vajaat 2 vuotta enkä tapaile ketään... tämän paikkakunnan perhekerhoista en innostunut, leikkipuistoissa ei ole juuri koskaan keään muita kuin me.. ysäviä on ollut opsikeluajoilta ja entisiltä kotipakkakunnilta mutta minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. se on aika masentavaa, välillä mietin eikö minun seura ketään kiinnosta, enkä viime aikoina ole juurikaan itsekään jaksanut pitää yhteyksiä yllä. et siis ole yksin ongelmasi kanssa, ja tasan tiedän miten raastavaa se on. lasten puolestakin harmittaa kun ei ole sos. kontakteja

 

[yksin (ap)]

Tiedän että muitakin yksinäisiä on mutta mistä ihmeestä teidät löytää..??

En varmasti ole ainoa äitiyden ja yleensäkin elämän myötä ne "vanhat" ystävänsä menettänyt. Hirveintä tässä on että minä oikeasti olen tosi sosiaalinen ja tulen juttuun ihmisten kanssa, eli en ole ujo tai muuten ihmiskammoinen.
Väsyttää vaan kun kukaan ei koskaan ole kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu, siis ihan oikeasti. Ihminen se täällä äitiyden allakin on..
(kiitos SariK vastauksestasi, kosmetiikkajutulle ei kiitos kuitenkin)

 

[poppari]

Mistä aikuisena saa ystäviä?

Voi kuinka monesti olen tuon kysymyksen itsekkin esittänyt...

Koulun jälkeen mustakin tuntui et kaverit hävis jonnekki, ja niinhän ne kyl tekikin, muuttivat pois. Siihen jää sellainen tyhjiö. Kun ei ole töissä eikä koulussa eikä harrastuksiakaan enää ole, ei yksinkertasesti ole mitään paikkaa jossa edes pääsis tapaamaan uusia potentiaalisia kavereita... Mikä on suunnattoman harmillista.

Itsellänikin on nykyään vain muutama harva ystävä, ja joskus tuntuu etten soittele kuin oman äitin kanssa. Ja paras kaveri on oma poikaystävä. On mulla muutama ihminen joitten kanssa näen aina silloin tällöin, ja aina mun omasta aloitteesta, mutta silti niin harvoin....
Pahoin pelkään miten nyt käy kun saan lapsen, jaksaako kukaan enää sitten nähdä mua.

Oon vakavasti harkinnu joskus tekeväni itselleni paidan johon painaisin printin
" Etsin ystäviä" tms, mutta jotenki sekin tuntuu niin naurettavalta etten oo niin tehny.

Mutta siis niin, jos jollakin on jokin mahtava idea mistä niitä ihmisiä löytää, otan minäkin vinkkejä vastaan. Siihen asti tyydyn odottelemaan ja uskotelemaan itselleni samoin kuin rakkaudessakin, ystävyyskin osuu kohdalle silloin kun sitä vähiten osaa odottaa

=)

 

[memmu89]

Hui kauhistus ihan niinkuin minun kirjoittamaa tekstiä olisi...

peesi

 

[Äiti-Kengu]

Tiedän että muitakin yksinäisiä on mutta mistä ihmeestä teidät löytää..??

Pistä yv:tä ja katotaan asustellanko lähellä toisiamme =)

 

[Satu]

meitä tuntuu olevan yllättävän monta yksinäistä äitiä. Mitenkäs me piristettäis toisiamme ja tuettaisiin? Kaikkien pitää muistaa miten mukavia tyttösiä me olemme.........

 

[yksin(ap)]

Onko ihan tosiaan teillä muillakin yksinäisillä se tilanne, että saattaa kulua monta KUUKAUTTA ennenkuin kukaan ystävä soittaa ja kyselee kuulumisia?

Jotenkin tuntuu että kaikilla muilla on hirveän vilkas sosiaalinen elämä, käydään naisporukalla lenkillä ja iltaa istumassa, hoidetaan toisten lapsia ja kokkaillaan yhdessä.
Minun käy suorastaan kateeksi ne naiset, joilla on oikea ystävä/ystäviä. Sellaisia, joille voi soittaa ihan pikkujutuistakin, arkipäiväisistä sattumuksista ja omista fiiliksistä..

 

[yksin (ap)]

Kotoisin olen Keski-Uudeltamaalta, jos täältäpäin joku muu yksinäinen löytyisi?

 

[Moi]

Mulle on viimeks talvella tainnut soittaa joku muu kuin mies tai äiti. Okei, on mulla kolme tuttua omalla paikkakunnalla, mutta ei yhtään ystävää kelle voisin kertoa asioitani.

 

[yksin(ap)]

Mä nostan nyt vielä tätä ketjua (kun menee niin huimaa vauhtia alas) josko joku keksisi mistä aikuinen täyspäinen henkilö voisi löytää itselleen aikuisen täyspäisen ystävän..?

Liikkuuko täällä palstalla ylipäätään 30+ ikäisiä? Tuntuu että päälle kakskymppisten kanssa ollaan jo niin eri maailmoissa että yhteistä säveltä on vaikea löytää vaikka lapsia olisikin molemmilla.

 

[Ultramariini]

Mä nostan nyt vielä tätä ketjua (kun menee niin huimaa vauhtia alas) josko joku keksisi mistä aikuinen täyspäinen henkilö voisi löytää itselleen aikuisen täyspäisen ystävän..?

Liikkuuko täällä palstalla ylipäätään 30+ ikäisiä? Tuntuu että päälle kakskymppisten kanssa ollaan jo niin eri maailmoissa että yhteistä säveltä on vaikea löytää vaikka lapsia olisikin molemmilla.

Liikkuhan heitä, aika monellakin plussalla B)

 

[Moi]

Se muuten on yks syy toi ikä. Ku ei löydy ikäistä seuraa ja esim mun kans yli 30v ei halua tutustua. En tiedä mistä kavereita voi löytää. Kerhoista? Jumpasta? Töistä?

 

[nuoriäiti myös]

Se muuten on yks syy toi ikä. Ku ei löydy ikäistä seuraa ja esim mun kans yli 30v ei halua tutustua. En tiedä mistä kavereita voi löytää. Kerhoista? Jumpasta? Töistä?

Minkä ikäinen sinä olet ja mistä päin?

 

[Sabira]

Mä nostan nyt vielä tätä ketjua (kun menee niin huimaa vauhtia alas) josko joku keksisi mistä aikuinen täyspäinen henkilö voisi löytää itselleen aikuisen täyspäisen ystävän..?

Liikkuuko täällä palstalla ylipäätään 30+ ikäisiä? Tuntuu että päälle kakskymppisten kanssa ollaan jo niin eri maailmoissa että yhteistä säveltä on vaikea löytää vaikka lapsia olisikin molemmilla.

No mä olen 30+ ikäinen. Ja tunnen aika lailla samoin sun kanssas. Mulla on kolme ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä. Mutta ei ketään samanlaisessa elämäntilanteessa olevaa, jota tapaisin useammin.. Enpä osaa sanoa, että mistä niitä ystäviä löytää. Sitä olen miettinyt monesti itsekin. Olen sosiaalinen ja tykkään käydä esim. äiti-lapsi -kerhoissa. Mutta tuntuu, että noissakin paikoissa vaan ennestään tutut äidit juttelee keskenään...

 

[ja vielä yksi]

Kuten varmaan kaikki tytöt mä haluaisin tosi ystävän. Ja yksi riittää mulle. Mä haluan oman ystävän jonka kanssa voisin jakaa niin hömpät kuin tärkeet henkiset asiat. Olla oma itteni ja se hyväksyis mut ja perheeni. Tietäisi että usein meillä on paikat vinksin vonksin ja tietäisi että mä yritän parhaani. Voisi lähettää turhia tekstiviestejä. Tietäis kenen seurassa juhlapyhät voisi viettää. Keneltä voisi pyytää neuvoo, vaikka ei oikeeta neuvoo saisikaan.

Suoraan sanoen alkoi melkein itkettää kun luki tän ketjun kirjoituksia. Kaamee tilanne.

Ja ei, ei kukaan kysele. Vain harvoin sähköpostiviestin saan. Kutsunut olen vieraita, mutta kutsua en ole saanut.

 

[Sabira]

Se muuten on yks syy toi ikä. Ku ei löydy ikäistä seuraa ja esim mun kans yli 30v ei halua tutustua. En tiedä mistä kavereita voi löytää. Kerhoista? Jumpasta? Töistä?

No mä olen törmännyt ihaan samaan ilmiöön mut toisin päin. Eli mun melkein neljänkympin ikä koetaan ilmeisesti ongelmaks. Itse en vierasta ihmisiä, jotka ovat eri ikäisiä kuin minä. Ikä on vaan numeroita..

 

[mulish]

Täällä olisi yksi kolmen lapsen äiti keski uudelta maalta :wave:

 

[Moi]

Nuori äiti kun kyselit niin olen mä jo 23v mutta itse en kyllä koe ikää ongelmaksi, mulle kelpais minkä ikäinen vaan jos kemiat kohtaa keski-suomessa asun.

 

[ap]

Koska tälläistä ystävää itsekin toivoisin.

Ennekaikkea sitä että ei tarvitsisi esittää mitään, ystävä hyväksyisi minut juuri tälläisenä, vikoineni ja puutteineni ja silti (tai ehkä juuri siksi?) tykkäisi minusta. Uskon että lapsillekin olisi upeaa nähdä että aikuisenakin voi olla joku sydänystävä, sellainen joka pysyy rinnalla elämäntaipaleella.
*huokaus*

Kuten varmaan kaikki tytöt mä haluaisin tosi ystävän. Ja yksi riittää mulle. Mä haluan oman ystävän jonka kanssa voisin jakaa niin hömpät kuin tärkeet henkiset asiat. Olla oma itteni ja se hyväksyis mut ja perheeni. Tietäisi että usein meillä on paikat vinksin vonksin ja tietäisi että mä yritän parhaani. Voisi lähettää turhia tekstiviestejä. Tietäis kenen seurassa juhlapyhät voisi viettää. Keneltä voisi pyytää neuvoo, vaikka ei oikeeta neuvoo saisikaan.

Suoraan sanoen alkoi melkein itkettää kun luki tän ketjun kirjoituksia. Kaamee tilanne.

Ja ei, ei kukaan kysele. Vain harvoin sähköpostiviestin saan. Kutsunut olen vieraita, mutta kutsua en ole saanut.