Olen totaalisen yksinäinen

[neljän äiti]

Sun ongelma on se että olet ottanut äitiyden ykkösasiaksesi ja unohtanut muun elämän.Muu elämä=myös ystävät katoaa jos heihin ei ole yhtydessä.Mikään ei pysy ellei itse huolehdi.Olen aina ihmetellyt näitä 120%äitejä eikä muuta olekkaan...HUH!

 

[vieras]

Ihmettelen, miten voi hoitaa asiansa niin, ettei ole yhtään ystävää? Siis oikeasti? En tiedä, vaikka minulla on kaksi lasta ja olen vasta muutaman vuoden nykyisellä paikkakunnalla asunut on ystäviä, kavereita ja tuttuja vaikka millä mitalla. Kaikki viikonloputkin on täynnä häitä, grillikemuja, tyttöjen iltoja,polttareita, huvittelumatkoja, perheviikonloppuja mökillä ystävien ja lasten kanssa ja joka päivä soi puhelin väsyttävyyteen asti, kun milloin kukakin soittelee juoruja/vakavampia asioita/lenkkiseuraa/höpinöitä...Kaason hommiakin on tänä kesänä kahdet häät ja 2009 jo kysyttiin yksiin häihin. Lapsuudenystäviä kaikki.

Suurin osa kavereistaon yläasteelta ja sitten tottakai opiskelu- työ- ja miehen mukana tulleet ystävät. No, yleensä naiset tekee sen virheen, että kun mies löytyy ja lapsia tulee, ystävät jää. Mä olen aina arvostanut tyttökavereita ja ystävyys on säilynyt lapsettomien sinkkukavereidenkin kanssa samanlaisena. Tosiasia on, ettei ystävät vaan "katoa"

Montako kertaa olet muuttanut ja kaukanako asut noista lapsuuden kavereista?
Olisiko sinulla tuo sama tilanne, jos olisit elämäsi aikana muuttanut noin 30 kertaa paikkakuntaa ja asuisit lapsuuden (peruskoulu) kavereista satojen kilometrien päässä? Ja olisit jo lapsuudessa muuttanut monta kertaa, joten edes siellä et olisi kovin tiiviitä suhteita ehtinyt kehittää?

 

[vieras]

Siis tottakai on helppoa, jos on koko elämän asustellut 100 kilometrin sisällä lapsuuden perheestä/lapsuuden kavereista. Varmasti on menoa joka illalle.

Mutta jos joutuu muuttaa, ei suhteiden luominen aikuisena ole helppoa, kun juurikin näillä muuttaneilla ei yleensä ole sitä muutakaan tukiverkkoa, jonka avulla pitää ja - mikä vielä vaikeampaa ja aikaavievämpää ja työläämpää- luoda uusia suhteita.

 

[tll]

Lapsuuden kaverit asuu suurin osa 300 km:n päässä, osa jopa tuhansien (jotka ulkomailla). Ei ole muuttanut ystävyyttä mihinkään, korkeintaan lujittanut. Järjestellään yhteistapaamisia muutaman kerran vuodessa johonkin, soitellaan melkein jokapäivä, juuri näitä pikkujuttuja, jota ap:kin kaipasi. Olen muuttanut ennen nyk. paikkakuntaani useasti, aina olen ystäviä/tai vähintään kavereita saanut. Itsestä se on kiinni.

 

[vieras]

Lapsuuden kaverit asuu suurin osa 300 km:n päässä, osa jopa tuhansien (jotka ulkomailla). Ei ole muuttanut ystävyyttä mihinkään, korkeintaan lujittanut. Järjestellään yhteistapaamisia muutaman kerran vuodessa johonkin, soitellaan melkein jokapäivä, juuri näitä pikkujuttuja, jota ap:kin kaipasi. Olen muuttanut ennen nyk. paikkakuntaani useasti, aina olen ystäviä/tai vähintään kavereita saanut. Itsestä se on kiinni.

et siis asu lapsuuden paikkakunnallasi?

 

[vieras]

Sun ongelma on se että olet ottanut äitiyden ykkösasiaksesi ja unohtanut muun elämän.Muu elämä=myös ystävät katoaa jos heihin ei ole yhtydessä.Mikään ei pysy ellei itse huolehdi.Olen aina ihmetellyt näitä 120%äitejä eikä muuta olekkaan...HUH!

onko kaikkien sitten pakko haluta ympärilleen joku ystäväpiiri ollakseen normaaleja? Ei minun lapsuudessa kenelläkään äidilä ollut mitään piiriä, olivat vaan äitejä.

 

[vieras]

Sun ongelma on se että olet ottanut äitiyden ykkösasiaksesi ja unohtanut muun elämän.Muu elämä=myös ystävät katoaa jos heihin ei ole yhtydessä.Mikään ei pysy ellei itse huolehdi.Olen aina ihmetellyt näitä 120%äitejä eikä muuta olekkaan...HUH!

No tota, minä en todellakaan ole tuollainen äiti! Mutta niin ne ystävät vaan lähtivät kun sain lapsen ja kyllä olen itse soitellut/pyytänyt kylään ja yrittänyt pitää yhteyttä, mutta kun "Sulla on se laps, viitsiikö sitä tulla häiritseen sinne, ei me viitsitty sua pyytää mukaan kun ajateltiin että haluat olla lapsen kanssa" jne skeidaa. Ei asiat ole noin mustavalkoisia kuin sinä annat ymmärtää.

Kun vien lapseni yöksi hoitoon, ovat jo ystävät ehtineet suunnitella jotain muuta, enkä minä tietenkään mahdu mukaan.

 

[neljän äiti]

Sun ongelma on se että olet ottanut äitiyden ykkösasiaksesi ja unohtanut muun elämän.Muu elämä=myös ystävät katoaa jos heihin ei ole yhtydessä.Mikään ei pysy ellei itse huolehdi.Olen aina ihmetellyt näitä 120%äitejä eikä muuta olekkaan...HUH!

onko kaikkien sitten pakko haluta ympärilleen joku ystäväpiiri ollakseen normaaleja? Ei minun lapsuudessa kenelläkään äidilä ollut mitään piiriä, olivat vaan äitejä.

No ei tietenkään,mutta jos siitä tulee tuollainen yksinäisyyden ongelma niin kyllä ystävyys suhteita tulisi itse vaalia.

 

[neljän äiti]

Sun ongelma on se että olet ottanut äitiyden ykkösasiaksesi ja unohtanut muun elämän.Muu elämä=myös ystävät katoaa jos heihin ei ole yhtydessä.Mikään ei pysy ellei itse huolehdi.Olen aina ihmetellyt näitä 120%äitejä eikä muuta olekkaan...HUH!

No tota, minä en todellakaan ole tuollainen äiti! Mutta niin ne ystävät vaan lähtivät kun sain lapsen ja kyllä olen itse soitellut/pyytänyt kylään ja yrittänyt pitää yhteyttä, mutta kun "Sulla on se laps, viitsiikö sitä tulla häiritseen sinne, ei me viitsitty sua pyytää mukaan kun ajateltiin että haluat olla lapsen kanssa" jne skeidaa. Ei asiat ole noin mustavalkoisia kuin sinä annat ymmärtää.

Kun vien lapseni yöksi hoitoon, ovat jo ystävät ehtineet suunnitella jotain muuta, enkä minä tietenkään mahdu mukaan.

No, etkö sinä voisi lapsesi kanssa mennä ystäviesi luokse?Etkö voisi hakeutua vauvamuskareihin tms. jossa tapaisit aikuisia ihmisiä ja kenties saisit uusia ystäviä?harrastuksiin ja siitä muihin tutustumaan?Nuo kuvailemasi ystävät ovat ehkä kavereita ei niinkään ystäviä,kun et kerran mukaan mahdu.

 

[sama]

No, etkö sinä voisi lapsesi kanssa mennä ystäviesi luokse?Etkö voisi hakeutua vauvamuskareihin tms. jossa tapaisit aikuisia ihmisiä ja kenties saisit uusia ystäviä?harrastuksiin ja siitä muihin tutustumaan?Nuo kuvailemasi ystävät ovat ehkä kavereita ei niinkään ystäviä,kun et kerran mukaan mahdu.

Ovat päivät töissä/ opiskelevat ja olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta eipä näytä kiinnostavan. Täällä ei ole vauvamuskareita, eikä mitään äitilapsi kerhoja. Ja olivat he aikoinaan ainakin ystäviä, olen 2 heistä tuntenut jo ala-asteelta asti.

 

[!!!!!]

No, etkö sinä voisi lapsesi kanssa mennä ystäviesi luokse?Etkö voisi hakeutua vauvamuskareihin tms. jossa tapaisit aikuisia ihmisiä ja kenties saisit uusia ystäviä?harrastuksiin ja siitä muihin tutustumaan?Nuo kuvailemasi ystävät ovat ehkä kavereita ei niinkään ystäviä,kun et kerran mukaan mahdu.

Ovat päivät töissä/ opiskelevat ja olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta eipä näytä kiinnostavan. Täällä ei ole vauvamuskareita, eikä mitään äitilapsi kerhoja. Ja olivat he aikoinaan ainakin ystäviä, olen 2 heistä tuntenut jo ala-asteelta asti.

Siis oikeasti eikö suomessa joka paikkakunnalla ole seurakunnan kerhoja tarjolla?

 

[tll]

Lapsuuden kaverit asuu suurin osa 300 km:n päässä, osa jopa tuhansien (jotka ulkomailla). Ei ole muuttanut ystävyyttä mihinkään, korkeintaan lujittanut. Järjestellään yhteistapaamisia muutaman kerran vuodessa johonkin, soitellaan melkein jokapäivä, juuri näitä pikkujuttuja, jota ap:kin kaipasi. Olen muuttanut ennen nyk. paikkakuntaani useasti, aina olen ystäviä/tai vähintään kavereita saanut. Itsestä se on kiinni.

et siis asu lapsuuden paikkakunnallasi?

En asu

 

[yksinäinen kahden lapsen äiti]

kavereita kyl on muutama,lapsuuden kavereitakin on jäljellä,mutta kaikkiin "välit" viilentynyt..kaipaan jo kovasti sellaista tosi ystävää jolle voi soittaa koska vain ja kertoa ajatuksista jne..eikä tarvis tapaamista sopia vkoa etukäteen,vois vain piipahtaa kaffella,puolin ja toisin...voisi kertoa huolet ja murheet,ilot ja surut,eikä pelätä,että kaikki asiat kulkee eteenpäin jollekin toiselle..olen itse sosiaalinen luonne,mutta ei vain huvita enää puistoissa edes yrittää tehdä tuttavuutta vieraiden äitien kanssa,kun ei sieltä löydä ystäviä..tai missään muuallakaan..kyllähän aika menee lasten ja miehen kanssa kotona,mutta nyt kuhn lapset pärjäävät jo isänkin kanssa,olisi mukava saada ystävä,kenen kanssa lähteä vaikka iltalenkille,kaupoille tms..asun pääkaupunki seudulla,lapset on kumpikin alle 5 vuotiaita..mistä löytäisin sen kivan ystävän näin aiukuisiällä,samaa ikäluokkaa???

 

[Marakatti]

Olen aivan tavallinen kolmekymppinen perheenäiti, jolla on mies ja kaksi ihanaa lasta. Mutta ei yhtään ystävää. Juuri äsken katsoin puhelimestani viimeksi saapuneet puhelut, eikä kuuteen viikkoon (6vkoa) kukaan muu kuin mies, oma äiti ja lehtimyyjä ole soittanut.
Mihin ystävät katosivat? Ennen heitä oli, nyt tuntuu että kaikilla on kiireet ja omat kaveriporukat. Jaksoin aikani pyytää ystäviä kahville, olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä mutta lopulta kyllästyin siihen että kukaan ei oma-aloitteisesti otannut yhteyttä.
Mikä minussa on vialla?? Masentaa.
Mistä aikuisena saa ystäviä?

No, sulla on sentään se mies.Mulla ei ole sitäkään.Täällä olen kahden pojan ja yhden koiran kanssa jossa ei ole edes naapureita lähellä...

Mulle ei ole soittanu kans varmaan vuoteen (mä soittelen aina) ku asiakkaat ja ex ukko,äiti ja pojat... :attn:
Juu, ja ne kauppiaat joskus soittelee (tänään kävi jääkaapin korjaajapoika)

 

[maria78]

kavereita kyl on muutama,lapsuuden kavereitakin on jäljellä,mutta kaikkiin "välit" viilentynyt..kaipaan jo kovasti sellaista tosi ystävää jolle voi soittaa koska vain ja kertoa ajatuksista jne..eikä tarvis tapaamista sopia vkoa etukäteen,vois vain piipahtaa kaffella,puolin ja toisin...voisi kertoa huolet ja murheet,ilot ja surut,eikä pelätä,että kaikki asiat kulkee eteenpäin jollekin toiselle..olen itse sosiaalinen luonne,mutta ei vain huvita enää puistoissa edes yrittää tehdä tuttavuutta vieraiden äitien kanssa,kun ei sieltä löydä ystäviä..tai missään muuallakaan..kyllähän aika menee lasten ja miehen kanssa kotona,mutta nyt kuhn lapset pärjäävät jo isänkin kanssa,olisi mukava saada ystävä,kenen kanssa lähteä vaikka iltalenkille,kaupoille tms..asun pääkaupunki seudulla,lapset on kumpikin alle 5 vuotiaita..mistä löytäisin sen kivan ystävän näin aiukuisiällä,samaa ikäluokkaa???

:wave:

 

[sama]

No, etkö sinä voisi lapsesi kanssa mennä ystäviesi luokse?Etkö voisi hakeutua vauvamuskareihin tms. jossa tapaisit aikuisia ihmisiä ja kenties saisit uusia ystäviä?harrastuksiin ja siitä muihin tutustumaan?Nuo kuvailemasi ystävät ovat ehkä kavereita ei niinkään ystäviä,kun et kerran mukaan mahdu.

Ovat päivät töissä/ opiskelevat ja olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta eipä näytä kiinnostavan. Täällä ei ole vauvamuskareita, eikä mitään äitilapsi kerhoja. Ja olivat he aikoinaan ainakin ystäviä, olen 2 heistä tuntenut jo ala-asteelta asti.

Siis oikeasti eikö suomessa joka paikkakunnalla ole seurakunnan kerhoja tarjolla?

On täällä alkaa 3vuotiaana, lapseni on 1vuotias, ei saa vielä mennä sinne.

 

[kahden lapsen yksinäinen äiti]

kavereita kyl on muutama,lapsuuden kavereitakin on jäljellä,mutta kaikkiin "välit" viilentynyt..kaipaan jo kovasti sellaista tosi ystävää jolle voi soittaa koska vain ja kertoa ajatuksista jne..eikä tarvis tapaamista sopia vkoa etukäteen,vois vain piipahtaa kaffella,puolin ja toisin...voisi kertoa huolet ja murheet,ilot ja surut,eikä pelätä,että kaikki asiat kulkee eteenpäin jollekin toiselle..olen itse sosiaalinen luonne,mutta ei vain huvita enää puistoissa edes yrittää tehdä tuttavuutta vieraiden äitien kanssa,kun ei sieltä löydä ystäviä..tai missään muuallakaan..kyllähän aika menee lasten ja miehen kanssa kotona,mutta nyt kuhn lapset pärjäävät jo isänkin kanssa,olisi mukava saada ystävä,kenen kanssa lähteä vaikka iltalenkille,kaupoille tms..asun pääkaupunki seudulla,lapset on kumpikin alle 5 vuotiaita..mistä löytäisin sen kivan ystävän näin aiukuisiällä,samaa ikäluokkaa???

:wave: nyt pätkiihah,hah..

 

[maria78]

kavereita kyl on muutama,lapsuuden kavereitakin on jäljellä,mutta kaikkiin "välit" viilentynyt..kaipaan jo kovasti sellaista tosi ystävää jolle voi soittaa koska vain ja kertoa ajatuksista jne..eikä tarvis tapaamista sopia vkoa etukäteen,vois vain piipahtaa kaffella,puolin ja toisin...voisi kertoa huolet ja murheet,ilot ja surut,eikä pelätä,että kaikki asiat kulkee eteenpäin jollekin toiselle..olen itse sosiaalinen luonne,mutta ei vain huvita enää puistoissa edes yrittää tehdä tuttavuutta vieraiden äitien kanssa,kun ei sieltä löydä ystäviä..tai missään muuallakaan..kyllähän aika menee lasten ja miehen kanssa kotona,mutta nyt kuhn lapset pärjäävät jo isänkin kanssa,olisi mukava saada ystävä,kenen kanssa lähteä vaikka iltalenkille,kaupoille tms..asun pääkaupunki seudulla,lapset on kumpikin alle 5 vuotiaita..mistä löytäisin sen kivan ystävän näin aiukuisiällä,samaa ikäluokkaa???

Onko sinulla nimimerkkiä. Kirjaudut sisään ja heität yksityisviestillä... Laitan sitä kautta sinulle viestiä...

 

[Täälläkin yksinäinen kahden lapsen äiti.]

Ja pian kolmekymmentä tulee mittariin.
Mistä päin olette?

 

[2lasta]

Täällä myös yksi kohta kolmekymppinen yksinäinen äiti, mitään en niin paljon toivoisi kun olisi edes YKSI ystävä... Entiset kaverit jotenkin "unohti" minut koska mulla ei kiinnosta käydä baareissa, ja heillä taas kiinnostaa. Olisi niin ihana kun saisi jonkun kanssa käydä vaikka yhdessä kävelyllä.

 

[maria78]

Nurmijärveltä ja kolmekymmentä siis on tullut jo ikävä kyllä mittariin :ashamed: .

 

[Tytöt]

kavereita kyl on muutama,lapsuuden kavereitakin on jäljellä,mutta kaikkiin "välit" viilentynyt..kaipaan jo kovasti sellaista tosi ystävää jolle voi soittaa koska vain ja kertoa ajatuksista jne..eikä tarvis tapaamista sopia vkoa etukäteen,vois vain piipahtaa kaffella,puolin ja toisin...voisi kertoa huolet ja murheet,ilot ja surut,eikä pelätä,että kaikki asiat kulkee eteenpäin jollekin toiselle..olen itse sosiaalinen luonne,mutta ei vain huvita enää puistoissa edes yrittää tehdä tuttavuutta vieraiden äitien kanssa,kun ei sieltä löydä ystäviä..tai missään muuallakaan..kyllähän aika menee lasten ja miehen kanssa kotona,mutta nyt kuhn lapset pärjäävät jo isänkin kanssa,olisi mukava saada ystävä,kenen kanssa lähteä vaikka iltalenkille,kaupoille tms..asun pääkaupunki seudulla,lapset on kumpikin alle 5 vuotiaita..mistä löytäisin sen kivan ystävän näin aiukuisiällä,samaa ikäluokkaa???

jos joku haluaa kirjoitella,tuntuu,että on samoja ajatuksia minun kanssa..eikun yv:tä tulemaan

 

[AleXAN]

Täälläkin kaipaillaan hyviä ystäviä :wave: oululäänin eteläpuolelta. Oon kohta 24v ja kahden lapsen äiti

 

[PALZA]

en vieraile näillä sivuilla usein,mutta sain kerrankin lapset ajoissa nukkumaan ja päätin vilkaista näitä sivuja ja jäin nyt kiinni tähän keskusteluun.
olen itsekkin todella yksinäinen,viimeiset 6vuotta olen ollut vain lasteni ja puolisoni kanssa.
olen itse 5 lapsisesta perheestä jossa äiti yksinhuoltaja ja vailla hyviä sukulaisyhteyksiä.
äitini oli ns.perheen musta lammas,teki vain töitä ja hoiti meitä lapsia.
siinä me syrjäydyttiin kun ei koskaan päästy mihinkään,ei ollut varaa,olimme koulukiusattuja,kuljimme vanhoissa vaatteissa,ym ikävää pienelle lapselle.
olin varmaan sulkeutunut kun en ole saanut kestäviä ystävyyssuhteita,muutama hyvä ystävä ilmestyi jossain vaiheessa elämääni,mutta nyt kun minustakin äiti tuli tällä iällä,niin hekin katosivat.
heillä jo isommat lapset ja eivät enää kuulema jaksa näitä pikkulapsia,kun ovat itse jo vapaita menemään.
lisäksi he eivät pidä miehestäni,hän on erakkomainen eikä koskaan hoida lapsiamme jotta minä pääsisin johonkin.
neljän äidille sanoisin että en ole 120% äiti vapaaehtoisesti vaan pakosta,sillä ei ole ystäviä saati sukulaisia jotka hoitaisivat lapsiani jotta pääsisin jonnekkin ja varaa ei ole palkata lapsenvahtia,enkä tuntematonta haluaisikaan lapsiani hoitamaan ja tll:lle sanoisin että vaikka kuinka soittelee ja pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin,niin jossain vaiheessa kyllästyy siihen kun itse on se ystävyyttä hoitava osapuoli ja saa kuulla edellämainittuja asioita,niin ei enää paljoa huvita perään soitella.
Minussa on varmasti ainakin se vikana että en ole shoppailija,olen vakava luonteeltani,enkä ole ikinä ollut mitenkään innostunut mistään juhlista kuten vappu,joulu,juhannus,ym.
mulle ne ovat vain päiviä muiden joukossa,en tykkää juosta lasteni kanssa kaikenlaisissa tapahtumissa,vaan viettäisin päiväni mielummin ystävien +lasten kera vaikka puistossa.
joten seurani ei kelpaa enää vaikka monesti olen yrittänyt "tyrkyttää" ystävyyttä ihmisille.
toivoisin vain että kaikki me todella yksinäiset voisimme jollainlailla tavata toisemme jossakin, sillä uskon että siitä seuraisi jonkilaisia uusia ystävyyssuhteita koska kaikki samassa tilanteessa olemme,joten ehdotelkaa!!!!!

 

[ap]

UPEAA että tästä virisi näin vilkas keskustelu!!

Mihin ne ystävät katosivat..hyvä kysymys. Joku muutti ulkomaille, toinen löysi uuden ystäväpiirin opiskeluiden kautta, yksi "vaihtoi" miehen ystäviin, ja se neljäs etääntyi henkisesti. Aktiivisuutta minulta ei ole puuttunut, olen kai itse väsynyt siihen aktiivisuuteen. Aina ei jaksaisi soitella ja kysellä kuulumisia tai pyydellä kahville, olisi hirmu mukavaa jos joku ihan oma-aloitteisesti joskus soittaisi minullekin!
Äitiyteen ei ole yksikään ystävyys kaatunut, päinvastoin lasten kautta on tullut tuttavia lisää. Kuten joku sanoikin niin yksi hyvä ystävä riittäisi.