Eikö oma jaksaminen ja sitä kautta myös vauvan hyvinvointi ole tärkeintä? Jokanen henkisen väkivallan teko tuhoaa sua ja vaikuttaa suoraan myös vauvaan.
Lapsesi isän tässä pitäisi hävetä, koska ei halua edes ottaa apua vastaan. Eikö siinä ole syytä lähteä, kun olette lapsen kanssa niin arvottomia hänen silmissään, että apua ei tarvita ja sinua voi kohdella just niinkuin lystää rajatta? Vaikka saisitte esim. sen perhetyöntekijän sillä välin kun odotat omaa asutoa toiselta paikkakunnalta, niin millaiset riidat siitä todennäköisesti tulisi? Miten paljon haukkuja saisit kuulla siitä että vieras ihminen tulee vähintään kerran viikossa teidän kotiinne?
Turvakodin kautta kiertämällä voi olla mahdollista saada lastenvalvojalla soviteltua isälle aluksi valvotut tapaamiset (jos nyt ei ole paljon lasta hoitanut), etenkin jos et halua häntä teidän uuteen kotiinne hoitamaan lasta. Lapsihan aloittaa yö- ja viikonloppuvierailut vasta about 2 vuotiaana isällään. Tai mahdollisesti saatte sovittua että lasta voi tavata esim. toisessa mummolassa tsm. missä ei ole yksin lapsen kanssa sen pari tuntia alkuun. Yksinään itsemurhalla uhkailevalle apua haluamattomalle masentuneelle en lasta antasi itse ainakaan, jos joku toinen aikuinen on seurana, sitten ehkä. Oma läsnäolo kun voikin vaihtua lapsen tapaamisesta sun haukkumisjaksoksi (pari tuntia haukkumista viikon kahen välein on varmasti mieltäylentävää, jos tarkoitus on isän tutustua lapseen ja päinvastoin, ei haukkumiset).