Olen vihdoin saanut ystävän - mutta se on mies. Ongelma!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apee

Vieras
Minun on vaikea luoda uusia ihmissuhteita ja siksi olen ollut vailla hyvää ystävää vuosikaudet. Muutama naispuolinen ystävä minulla on, mutta menneisyyteni takia en pysty luottamaan naisiin, joten ystävyys on aika pintapuolista enkä osaa puhua naisten kanssa... Onnellisesti naimisissa olen ollut kohta 10 vuotta ja lapsiakin on.

Olen vuosien varrella lähentynyt mieheni ja minun yhteisen miespuolisen tuttavan kanssa, joka myös on perheellinen. Viettäisimme mielellämme aikaa joskus myös kahden kesken niin kuin ystävillä on tapana, mutta mieheni on mustasukkainen, siksi kahdenkeskistä aikaa ei ole juuri ollut. Ymmärrän tietysti miestänikin mutta on sekin väärin / epäreilua että hän saa viettää aikaa tämän tuttumme kanssa mutta minä en.

Mitä tehdä? Millä saada mieheni luottamaan?
 
Minun on vaikea luoda uusia ihmissuhteita ja siksi olen ollut vailla hyvää ystävää vuosikaudet. Muutama naispuolinen ystävä minulla on, mutta menneisyyteni takia en pysty luottamaan naisiin, joten ystävyys on aika pintapuolista enkä osaa puhua naisten kanssa... Onnellisesti naimisissa olen ollut kohta 10 vuotta ja lapsiakin on.

Olen vuosien varrella lähentynyt mieheni ja minun yhteisen miespuolisen tuttavan kanssa, joka myös on perheellinen. Viettäisimme mielellämme aikaa joskus myös kahden kesken niin kuin ystävillä on tapana, mutta mieheni on mustasukkainen, siksi kahdenkeskistä aikaa ei ole juuri ollut. Ymmärrän tietysti miestänikin mutta on sekin väärin / epäreilua että hän saa viettää aikaa tämän tuttumme kanssa mutta minä en.

Mitä tehdä? Millä saada mieheni luottamaan?

No en mä hirveesti tykkäis, jos mun mies alkaisi hengaamaan mun parhaan ystävän kanssa kahdestaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Goldie
En osaa hankkia ystäviä, eikä kukaan halua tutustua minuun koska olen niin epäsosiaalinen uusissa tuttavuuksissa. Ja olen siis ollut tämän meidän _yhteisen_ tutun kanssa hyvissä väleissä jo pitkään ja vuosien varrella ollaan oltu kahden keskenkin jos ollaan esim. tarvittu toistemme apua puolin tai toisin.
 
En osaa hankkia ystäviä, eikä kukaan halua tutustua minuun koska olen niin epäsosiaalinen uusissa tuttavuuksissa. Ja olen siis ollut tämän meidän _yhteisen_ tutun kanssa hyvissä väleissä jo pitkään ja vuosien varrella ollaan oltu kahden keskenkin jos ollaan esim. tarvittu toistemme apua puolin tai toisin.

No pitäiskö sun ennemmin alkaa kehittämään sun sosiaalista puolta, jotta voisit hankkia itsellesi ihan omia kavereita?
 
Mun taas on hieman hankalaa käsittää, mitä sit tekisitte kaksin. Siis miksei sitä voi tehdä myös kolmestaan?

Tapaamme toki säännöllisesti myös koko porukalla, silloin vaan tämän miehen vaimo ohjaa keskustelua, eli puhutaan siitä mistä hän puhuu, enimmäkseen. Ja kun tapaamme porukalla, on aina myös lapset paikalla. Ja kun meidän lapset on paikalla, minä hoidan niitä (se vaan menee niin). Mutta minä kaipaisin välillä aikuista seuraa ilman lapsia.
 
Miten olet asian miehellesi esittänyt? Korostanut, että teille on ystävinä tärkeää saada olla kahden? Ryhtynyt tyttömäisesti ilmaisemaan asiaa, et me leikitään nyt ilman sua? Onko se miesystäväsi tehnyt saman miehellesi? Kouhkaatte siellä ystävyydestänne niin, että sokeinkin enkeli ryhtyy epäilemään motiivejanne? MInusta kun joskus tuntuu siltä, että suurimmat väärinkäsitykset ja mustasukkaisuudet tulevat siitä, ettei asiaa osata esittää niin että toinen sen pystyy ymmärtämään kokematta itseään hölmöksi/ulkopuoliseksi jne.

Etkö voi ystäväsi kanssa mennä vaikka lenkille? Pasteeraatte pari tuntia lokakuun sumussa ja vaihdatte siinä tärkeimmät uutiset. Siis jos mietit miten miehet ovat bestiksiä keskenään, niin ei siinä tuollaista numeroa tehdä ja yleensä niistä bestiksiä on useampiakin. JOten mitäs jos ongelma on sinulla vain? Ja miehet hirnuu partaansa, että naiset, ne naiset.
 
Ja mitä tehtäis: usein on joitain käytännön asioita joiden hoitamisessa apu on tarpeen, ja joskus voisi käydä vaikka kahvilla tai oluella. Nykyään puhutaan kahden kesken lähinnä puhelimessa mutta ei se ole ihan sama.
 
Ja mitä tehtäis: usein on joitain käytännön asioita joiden hoitamisessa apu on tarpeen, ja joskus voisi käydä vaikka kahvilla tai oluella. Nykyään puhutaan kahden kesken lähinnä puhelimessa mutta ei se ole ihan sama.

Ei millään pahalla. Mutta mun ystävät on mun ystäviä. Minä olen luonut heihin pitkän suhteen ja he edustavat jotakin minun omasta elämästäni. He "kuuluvat" minulle. Miehelläni on omat ystävät, eikä hän todellakaan pitäisi siitä, jos alkaisin ramppaamaan hänen ystäviensä kanssa kahvilla tai olusella. Hänen ystävänsä "kuuluvat" hänelle.

Mun mielestä toi touhu kuulostaa epäilyttävälle ja sille, ettei teillä ole ihan puhtaat jauhot pussissa.
 
Mä en ainakaan tykkäis jos mun mies alkais kaveeraamaan kahdestaan jonkun mun ystävän kanssa. Luotan kyllä häneen, siinä ei ole ongelmaa, mutta itsekkäästi haluan pitää itselläni ne vähät ihmiset joille voin tilittää asioita :D Vaikka harvoin mitään parisuhteeseen liittyvää tilitänkään. Mutta jos joskus on aihetta niin en halua uskoutua miehen kanssa samalle ystävälle.

Seuraa voivat siis pitää toisilleen minun puolesta tai käydä katsomassa yhteisen suosikkibändin keikkaa, jos minua ei huvita jne. Mutta en tykkäis mistään syvemmästä ystävyydestä.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Miten olet asian miehellesi esittänyt? Korostanut, että teille on ystävinä tärkeää saada olla kahden? Ryhtynyt tyttömäisesti ilmaisemaan asiaa, et me leikitään nyt ilman sua? Onko se miesystäväsi tehnyt saman miehellesi? Kouhkaatte siellä ystävyydestänne niin, että sokeinkin enkeli ryhtyy epäilemään motiivejanne? MInusta kun joskus tuntuu siltä, että suurimmat väärinkäsitykset ja mustasukkaisuudet tulevat siitä, ettei asiaa osata esittää niin että toinen sen pystyy ymmärtämään kokematta itseään hölmöksi/ulkopuoliseksi jne.

Etkö voi ystäväsi kanssa mennä vaikka lenkille? Pasteeraatte pari tuntia lokakuun sumussa ja vaihdatte siinä tärkeimmät uutiset. Siis jos mietit miten miehet ovat bestiksiä keskenään, niin ei siinä tuollaista numeroa tehdä ja yleensä niistä bestiksiä on useampiakin. JOten mitäs jos ongelma on sinulla vain? Ja miehet hirnuu partaansa, että naiset, ne naiset.

En ole esittänyt asiaa mitenkään, olemme vaan hoitaneet joitain asioita yhdessä ja olen ilmoittanut niistä miehelleni ihan neutraalisti, samoin kuin hän ilmoittaisi minulle vastaavan asian. Siis minusta emme ole miehelleni antaneet mitään aihetta mustasukkaisuuteen, muuta kuin että olemme eri sukupuolta. Mutta mieheni on pahalla tuulella välillä jos olemme tehneet jotain yhdessä. Ei kuitenkaan joka kerta - mustasukkaisuus nostaa päätään vain välillä (?)
 
Mä en ainakaan tykkäis jos mun mies alkais kaveeraamaan kahdestaan jonkun mun ystävän kanssa. Luotan kyllä häneen, siinä ei ole ongelmaa, mutta itsekkäästi haluan pitää itselläni ne vähät ihmiset joille voin tilittää asioita :D Vaikka harvoin mitään parisuhteeseen liittyvää tilitänkään. Mutta jos joskus on aihetta niin en halua uskoutua miehen kanssa samalle ystävälle.

Seuraa voivat siis pitää toisilleen minun puolesta tai käydä katsomassa yhteisen suosikkibändin keikkaa, jos minua ei huvita jne. Mutta en tykkäis mistään syvemmästä ystävyydestä.

Ymmärrän tämän, mutta tuo kaveri on pitkään ollut myös minun kaveri eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Mutta nyt jos haluaisimme mennä nyt esimerkiksi sinne keikalle niin siitä mieheni on mustasukkainen.
 
Ei millään pahalla. Mutta mun ystävät on mun ystäviä. Minä olen luonut heihin pitkän suhteen ja he edustavat jotakin minun omasta elämästäni. He "kuuluvat" minulle. Miehelläni on omat ystävät, eikä hän todellakaan pitäisi siitä, jos alkaisin ramppaamaan hänen ystäviensä kanssa kahvilla tai olusella. Hänen ystävänsä "kuuluvat" hänelle.

Mun mielestä toi touhu kuulostaa epäilyttävälle ja sille, ettei teillä ole ihan puhtaat jauhot pussissa.

Jos nyt selvyyden vuoksi teen tähän tilaston ajankäytöstämme tähän asti :D :

minä+mieheni+ystävä 90 %
mieheni+ystävä 7 %
minä+ystävä 3 %
 
Jos nyt selvyyden vuoksi teen tähän tilaston ajankäytöstämme tähän asti :D :

minä+mieheni+ystävä 90 %
mieheni+ystävä 7 %
minä+ystävä 3 %

On varmaan inhottavaa, jos ei ole ystäviä. En epäile sitä hetkeäkään.
Mielestäni ei siltikään olisi kivaa, jos oma mieheni alkaisi viettää kahdenkeskeistä aikaa ystäväni kanssa. Hän ei myöskään olisi mielissään, jos minä alkaisin viettämään aikaa hänen ystävänsä kanssa kaksin.
Mielestäni pitkät puhelinkeskustelutkin olisi outoja. Ihan vaan siksi, etten tunne yhtäkään miestä, joka jaksaisi jorista puhelimessa selvinpäin.
 
On varmaan inhottavaa, jos ei ole ystäviä. En epäile sitä hetkeäkään.
Mielestäni ei siltikään olisi kivaa, jos oma mieheni alkaisi viettää kahdenkeskeistä aikaa ystäväni kanssa. Hän ei myöskään olisi mielissään, jos minä alkaisin viettämään aikaa hänen ystävänsä kanssa kaksin.
Mielestäni pitkät puhelinkeskustelutkin olisi outoja. Ihan vaan siksi, etten tunne yhtäkään miestä, joka jaksaisi jorista puhelimessa selvinpäin.

Luulen että vertaat nyt liikaakin itseesi tätä tilannetta. Meidän tilanne saattaa olla vähän erilainen, koska ollaan oltu tiiviisti tekemisissä porukalla jo pitkään, ja olen jo vuosien ajan jonkun verran ollutkin kahden kesken tämän ystävän kanssa käytännön asioissa eikä mieheni ole ollut sitä vastaan. En ole siis _alkamassa_ viettää aikaa, vaan _lisäämässä_ tätä aikaa vähän.

Ja vielä jos kääntää tämän toisinpäin, niin on miehenikin ottanut omiksi ystävikseen henkilöitä jotka tuntee minun kauttani (miespuolisia).

Puhelut olen puhunut pääosin mieheni kuullen, ja monesti puhumme molemmat (vuorollamme) tämän ystävän kanssa.
 
En jaksanut kaikkia lukea. Itse ystävystyin miehen parhaan ystävän kanssa aikanaan miehen kautta. Omia ystäviä ei juurikaan ollut, ja ne viimeisetkin karisi pois raskauden aikana, kun tuntui enemmän kiinnostavan sinkkuje touhut. Kun lapsemme sitten oli sen ikäienn, että halusin itse lähteä käymään yöelämässä, mies itse ehdotti, että pyytäisin tätä hänen ystäväänsä seuraksi. Kyseessä kuitenkin varsinainen "womanizer" ja sillä hetkellä sinkku mies. No, minä pyysin, oltiin viihteellä ja kivaa oli. Sama toistui monet kerrat, mitään meidän välillämme ei koskaan tapahtunut, ei vaikuttanut kenenkään väleihin millään lailla.

Sittemmin on miehen kanssa erottu, mutta edelleen käyn ulkona tämän toisen kanssa, täysin platonisella pohjalla. Ja edelleen on entisen mieheni paras ystävä.
 
Kiva kuulla toisenlaisiakin vastauksia :)

Voisi kuvitella että miehellekin on kivempi että ystävä on hänellekin hyvä tuttu, kuin että hengaisin vieraan miehen kanssa (minulle naiset ovat todellakin ongelma).
 

Yhteistyössä