Olenko hullu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mad spouse
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mad spouse

Vieras
Olen miehelleni useampaan kertaan sanonut että mielenkiintoni "touhuamiseen lakanoiden välissä" on vähentenyt koska minusta tuntuu ettei hän halua minulta muuta, ei arvosta, kunnoita tms. Mitä pidän perustavan tärkeinä asioina liitossa. (hän tietysti valittaa sammuneesta seksielämästä)
Aina käy samoin, mies pyytää anteeksi (siis vain sen sanan, halaa ja pussaa) ja sitten haluaa seksiä, mille sitten usein lämpenen kun ajattelen että ehkäpä hän tajusi mitä tarkoitan.

Kun mikään ei sitten muuttunutkaan, niin nostan asian esille uudestaan ja vastaus on "enkö minä jo pyytänyt anteeksi" ja on sitten taas hiljaa ja jatkaa esim. kahvin juontia tai mitä olikaan tekemässä.

Miten avioliitossa elävä voi tuntea itsensä näin yksinäiseksi, kun sanoillani, tekemisilläni esim. perheen eteen tms. ei ole painoarvoa ja välillä ajattelen että olen hullu kun minulle ei riitä raitis mies joka ei ole väkivaltainen ja osaa olla hyvä isä. Saisiko enempää edes vaatia(?).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
miten arvostuksen puute ilmenee...

esim. siten että riippumatta siitä kuinka paljon vaivaa näen, mitä teen: töitä, yritän ilahduttaa (esim. järjestämällä jonkin kivan yllätyksen), korjaan jotain
aina...
a) tietää jonkun muun joka olis tehnyt paremmin
b) ei huomaa lainkaan
c) nauraa, että ois unissaankin tehnyt paremmin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Alkuperäinen kirjoittaja mad spouse:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
miten arvostuksen puute ilmenee...

esim. siten että riippumatta siitä kuinka paljon vaivaa näen, mitä teen: töitä, yritän ilahduttaa (esim. järjestämällä jonkin kivan yllätyksen), korjaan jotain
aina...
a) tietää jonkun muun joka olis tehnyt paremmin
b) ei huomaa lainkaan
c) nauraa, että ois unissaankin tehnyt paremmin

Et ehkä vielä ole hullu, mutta tätä menoa pian olet.

eli urputan turhasta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mad spouse:
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Alkuperäinen kirjoittaja mad spouse:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
miten arvostuksen puute ilmenee...

esim. siten että riippumatta siitä kuinka paljon vaivaa näen, mitä teen: töitä, yritän ilahduttaa (esim. järjestämällä jonkin kivan yllätyksen), korjaan jotain
aina...
a) tietää jonkun muun joka olis tehnyt paremmin
b) ei huomaa lainkaan
c) nauraa, että ois unissaankin tehnyt paremmin

Et ehkä vielä ole hullu, mutta tätä menoa pian olet.

eli urputan turhasta...


En nyt sanoisi noinkaan. Saman elämän vaiheen läpikäyneenä tai läpikäyvänä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Alkuperäinen kirjoittaja mad spouse:
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Alkuperäinen kirjoittaja mad spouse:
eli urputan turhasta...

MIstä niin päättelet?

vastauksestasi arvelin

Tämä nyt tulee vähän myöhässä, mutta en tarkoittanut silla tavoin. Lyhyen kommenttini tausta-ajatus oli, että jos sinua jatkuvasti noin mollataan, niin sitten ainakin varmaankin ennenpitkää "tulet hulluksi".

Onneksi olen tavannut nyt ihmisiä kotiympyröiden ulkopuolelta ja aivan yllätyin kun he arvostivat taitojani ja olivat kiinnostuneita mielipiteestäni (mm. erään projektien yhteydessä).
Tästä johtuen olen sitten alkanut arvioimaan uudestaan mieheni puheita, ehkäpä hän ei ole oikeassa, ehkäpä en olekaan niin huono verrattuna muihin.

Rakastan miestäni kuitenkin ja siksi tuntuu että tasapainoilen kahden välillä, toisaalta haluaisin aina vaan unohtaa mitä hän on sanonut ja antaa anteeksi, taas kerran...toisaalta, pitäisikö itseään arvostaa sen verran ettei suostu tuohon ja "vaatia" parempaa. Sen vuoksi tunnen tulevani joskus hulluksi, kun en tiedä ajattelenko nyt vain itsekkäästi vai järkevästi, kun en suostu kuittaamaan kaikkea vain pelkällä anteeksi-sanalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Mitäpä jos sanoisit suoraan miehellesi, että et pidä siitä, kun sinun näkökulmastasi niin kovasti aina vaikuttaa siltä että hän aliarvostaa sinua, tai suorastaan yrittää painaa alas.

Olen 3-4 vuotta yrittänyt sanoa, eri tavoin. Vihjaillen, kielikuvin, esimerkein ja ihan suoraan kun on tuollaisia sanonut minulle. Vastaus on tämä tai jotain vastaavaa:

"sinä oot just sellainen että et kestä yhtään kritiikkiä. Työelämässä kritiikkiä tulee koko ajan vastaan joten pitää sulla opetella sitä sietämään."

toinen vaihtoehto on että esim. tuhahtaa, avaa lehden ja syventyy siihen, ei sano mitään.
 
En usko, että katselisin moista. Millainen hän on lapsilleen? Kertooko heillekin miten huonoja ja tyhmiä ovat?
Mitäpä jos ensi annat takaisin samalla mitalla: kerro miten tyhmä ja tylsä ihminen hän on. miten hän ei osaa käyttäytyä ihmismäisesti jne. Seksiä en ainakaan harrastaisi tuollaisen kusipään kanssa.
tai ota ero. ei tuollaista tarvitse siettää.
 
Mä ehkä alkaisin vaan pyytään miestä tekemään kaikki korjaus ym jutut itse kun kuitenkin tekee niin paljon paremmin ja voisin sit huokaillen katsella vieressä että kylläpä on erinomainen ukko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selvitysmies:
Kärjistäen sanottuna hänhän vaikuttaa arvioivan sinua huorana (=työsuhde, maksettu seuralainen) eikä puolisona.
(Anteeksi suorasukaisuuteni)

Suorasukaisuus ei haittaa, välillä olenkin tuntenut itseni petetyksi, likaiseksi ja käytetyksi kun seksin jälkeen selviää että hän vain ikään kuin osti seksin minulta tuolla anteeksipyynnöllä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Sullon ärsyttävä mies:
Mä ehkä alkaisin vaan pyytään miestä tekemään kaikki korjaus ym jutut itse kun kuitenkin tekee niin paljon paremmin ja voisin sit huokaillen katsella vieressä että kylläpä on erinomainen ukko.

Sitten saisin kuulla että se ja sen vaimo on tehnyt noi hommat niin nätisti ja nopeasti. Pitääkö minun NYT alkaa noita tekemään kun SINÄ et KEHTAA...ja tehdessä jatkuva valitus että kun sillä ois ollu paljon tärkeämpääkin muuta tekemistä.

Tuli kyllä viimeksi sanottua että ole hyvä ja etsi itsellesi se parempi vaimo ja elä elämäsi onnellisena sen kanssa.

 

Yhteistyössä