olenko huono äiti jos viikon kuluttua synnytyksestä menen töihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
"Ettet toipunut viikossakaan." :D Huvittavaa.
Seuraavan kerran, kun törmäät naistentautien erikoislääkäriin, kysypä häneltä, voiko naisen elimistö palautua täysin synnytyksestä kahdessa päivässä tai edes viikossakaan. :xmas:

Samaa tässä kattelin :D Ei taida olla vieraalla faktat ihan kohillaan.. :xmas:

Kyllä te reppanat olette tehneet niin luonnollisesta asiasta kuin synnytys ittellenne jalustan!!!! Miehenne ilmeisesti uskoo kans tuon " ei toivu, ei toivu" Laulun. Mulle sitä on turha laulaa, olen kaksi lasta synnyttänyt että en ole vielä saanut vastausta että mikä siinä sitten toipumista tarvitsee? Teidän pää?

Kysy oikeasti siltä naistentautien erikoislääkäriltä, sillä on enemmän taitoa pysyä asiallisena tällaisissakin tapauksissa, kuin minulla. :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
"Ettet toipunut viikossakaan." :D Huvittavaa.
Seuraavan kerran, kun törmäät naistentautien erikoislääkäriin, kysypä häneltä, voiko naisen elimistö palautua täysin synnytyksestä kahdessa päivässä tai edes viikossakaan. :xmas:

Samaa tässä kattelin :D Ei taida olla vieraalla faktat ihan kohillaan.. :xmas:

Kyllä te reppanat olette tehneet niin luonnollisesta asiasta kuin synnytys ittellenne jalustan!!!! Miehenne ilmeisesti uskoo kans tuon " ei toivu, ei toivu" Laulun. Mulle sitä on turha laulaa, olen kaksi lasta synnyttänyt että en ole vielä saanut vastausta että mikä siinä sitten toipumista tarvitsee? Teidän pää?

sanoisin tähän kiistaan sen verran, että synnytys on luonnollista ja äiti voi hyvinkin kokea toipuneensa vaikka kahdessa tunnissa täysin. Keho ei kuitenkaan toivu kahdessa tunnissa, päivässä tai viikossa. Esim kohdun supistuminen ja lihasten palautuminen ottaa oman aikansa. Lisäksi hormonit saa aikaa sen, että yleensä ensin ei väsytä, mutta väsymys kotona voi iskeä vielä viikkojenkin päästä. Joten itse voi kokea olevansa täysin toipunut, mutta kehon oikea palautuminen ja toipuminen vie kyllä aikansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kätilönä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
"Ettet toipunut viikossakaan." :D Huvittavaa.
Seuraavan kerran, kun törmäät naistentautien erikoislääkäriin, kysypä häneltä, voiko naisen elimistö palautua täysin synnytyksestä kahdessa päivässä tai edes viikossakaan. :xmas:

Samaa tässä kattelin :D Ei taida olla vieraalla faktat ihan kohillaan.. :xmas:

Kyllä te reppanat olette tehneet niin luonnollisesta asiasta kuin synnytys ittellenne jalustan!!!! Miehenne ilmeisesti uskoo kans tuon " ei toivu, ei toivu" Laulun. Mulle sitä on turha laulaa, olen kaksi lasta synnyttänyt että en ole vielä saanut vastausta että mikä siinä sitten toipumista tarvitsee? Teidän pää?

sanoisin tähän kiistaan sen verran, että synnytys on luonnollista ja äiti voi hyvinkin kokea toipuneensa vaikka kahdessa tunnissa täysin. Keho ei kuitenkaan toivu kahdessa tunnissa, päivässä tai viikossa. Esim kohdun supistuminen ja lihasten palautuminen ottaa oman aikansa. Lisäksi hormonit saa aikaa sen, että yleensä ensin ei väsytä, mutta väsymys kotona voi iskeä vielä viikkojenkin päästä. Joten itse voi kokea olevansa täysin toipunut, mutta kehon oikea palautuminen ja toipuminen vie kyllä aikansa.

:flower:
 
No, oli laki taikka ei niin kyllä mä sanon että tuollaisia naisia, jotka tekevät vauvan ja jättävät heti sen isän tai jonkun muun hoidettavaksi, EI KOSKAAN TULISI LAPSIA SAADAKAAN!!! Hulluja ämmiä, sanon minä. Itsellä 5 lasta, ja toipunut olen nopsaan (en nyt ihan päivässä kumminkaan) mutta hoitanut lapseni olen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nalkuttava talonmiesj:
vaikka aloitus on porvoosta niin aika vanhoillisia akkoja täällä on. Miehet osaavat hoitaa ja rakastaa lapsia ihan yhtä hyvin kuin äiti. äidinmaitoa saa tuttipullostakin. Keskoset ovat ilman äitiä useita kuukausia, siis öisin ja osin päivisin.

Ja parasta, naisetkin voivat olla taloudellisesti hyvin toimeentulevia. Jotkut tienaavat jopa siippaansa paremmin.


Miten miehet voivat hankkia lapsia ja mennä heti syntymän jälkeen tiöhin. Eivätkö he yhtään ajattele lastaan kun hylkäävät sen puolison kontolle?

mielestäni ei ole vanhoillista haluta lapselleen parasta ja se paras myös hänelle antaa. hoitaisitko sinä omaa lastasi vain toisiksi parhaalla tavalla? isä on vastasyntyneelle ja vauvalle vasta se toisiksi paras ja perustuu siis ihan siihen, että äiti on lapselle tutuin jo 9 kk ajalta ja lapsi mieltää olevansa osa äitiä, ei siis erillinen. siksi lapsi suree kun äiti on poissa.

vastasyntyneen "irroittaminen" äidistä on mielestäni lähes rikos. on tiettyjä pakkotilanteita kuten äidin kuolema, vakava sairaus tms. jolloin näin käy, mutta tämän päivän ihmisten syyt, raha, ura, työ, mukavuudenhalu jne kertovat karua ja raakaa kuvaa meiestä tämän päivän aikuisista.

naurettava vertaus tuo miten miehet voivat mennä syntymän jälkeen töihin.... vastasyntyneelle ykkönen on äiti, sen jälkeen kuka tahansa voi myös hoitaa, mutta samanlaista sidettä ei ole kenelläkään muulla kuin äidillä ja vauvalla. sitä sidettä ei saa katkaista. vauva ei ole valmis siinä vaiheessa kuin yhteen symbioottiseen suhteeseen, isä voi olla tärkeä ja pikkuhiljaa hänestä tulee yhtä tärkeä kuin äidistä mutta isä ei voi koskaan olla vastasyntyneelle tai vauvalle normaalitilanteesa ensisijainen hoitaja koska vauva ei miellä olevansa osa isää vaan osa äitiä.
 
Ap..minulla on yritys. Olen ollut 2 viikkoa kokonaan kotona molempien lasten syntymän jälkeen. Töissä olen ollut 5-6pv viikossa aina 3-4h päivässä. Paljon yrityksen asioita hoidan päivisin lasten kanssa ja öisin lasten nukkuessa. Lasten isä eli mieheni hoitaa lapset minun ollessa töissä. Koen olevani hyvä äiti ja lapset ovat minulle tärkeintä elämässä, mutta ei tietenkään voinnut yritystäni kiinni laittaa lasten vuoksi (vuosien investoinnit, velat, työ jne ).
Mieheni on päivätyössä ja minä illat. Rankkaa ehkä muiden mielestä, mutta meillä ei vaihoehtoja niin ei tunnu raskaalle. Olen kuitenkin työssä vain n. 20-25h/vko entisen jopa 60-70 sijaan.
 
mutta järkeä enemmän päässä kuin tuolla toisella yrittäjällä. ei taida elämän prioriteetit olla ihan kohdallaan sulla? ekaks yritys, sitte perhe?! olisit vaan kuule jatkanut sitä yritystä, ilman perhettä!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yrittäjä:
Ap..minulla on yritys. Olen ollut 2 viikkoa kokonaan kotona molempien lasten syntymän jälkeen. Töissä olen ollut 5-6pv viikossa aina 3-4h päivässä. Paljon yrityksen asioita hoidan päivisin lasten kanssa ja öisin lasten nukkuessa. Lasten isä eli mieheni hoitaa lapset minun ollessa töissä. Koen olevani hyvä äiti ja lapset ovat minulle tärkeintä elämässä, mutta ei tietenkään voinnut yritystäni kiinni laittaa lasten vuoksi (vuosien investoinnit, velat, työ jne ).
Mieheni on päivätyössä ja minä illat. Rankkaa ehkä muiden mielestä, mutta meillä ei vaihoehtoja niin ei tunnu raskaalle. Olen kuitenkin työssä vain n. 20-25h/vko entisen jopa 60-70 sijaan.

Näin juuri. Helppoa ei välttämättä ole, mutta joskus kuten todettu lähes pakollista. Yksi lapsi kun ei maailmaa muuta päälaelleen. Yrityksessä saattaa todella olla miljoonainvestoinnit ym.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Alkuperäinen kirjoittaja kätilönä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
"Ettet toipunut viikossakaan." :D Huvittavaa.
Seuraavan kerran, kun törmäät naistentautien erikoislääkäriin, kysypä häneltä, voiko naisen elimistö palautua täysin synnytyksestä kahdessa päivässä tai edes viikossakaan. :xmas:

Samaa tässä kattelin :D Ei taida olla vieraalla faktat ihan kohillaan.. :xmas:

Kyllä te reppanat olette tehneet niin luonnollisesta asiasta kuin synnytys ittellenne jalustan!!!! Miehenne ilmeisesti uskoo kans tuon " ei toivu, ei toivu" Laulun. Mulle sitä on turha laulaa, olen kaksi lasta synnyttänyt että en ole vielä saanut vastausta että mikä siinä sitten toipumista tarvitsee? Teidän pää?

sanoisin tähän kiistaan sen verran, että synnytys on luonnollista ja äiti voi hyvinkin kokea toipuneensa vaikka kahdessa tunnissa täysin. Keho ei kuitenkaan toivu kahdessa tunnissa, päivässä tai viikossa. Esim kohdun supistuminen ja lihasten palautuminen ottaa oman aikansa. Lisäksi hormonit saa aikaa sen, että yleensä ensin ei väsytä, mutta väsymys kotona voi iskeä vielä viikkojenkin päästä. Joten itse voi kokea olevansa täysin toipunut, mutta kehon oikea palautuminen ja toipuminen vie kyllä aikansa.

:flower:

Ehkäpä nuo luettelemasi jutut eivät johdu synnytyksestä vaan yleensä ottaen siitä että olet ollut raskaana, saanut vauvan ja hormoonien vaikutuksesta, lienee eri asia kuin synnytys ja siitä toipuminen.
 
Huonoudesta en mene sanomaan, mutta itse en olisi kyllä millään pystynyt. Ainakin minulle se oli mullistava kokemus, kun pienokainen syntyi. En voinut kuvitella sitä ennen lapsen syntymää miltä se tuntuisi. Olin minäkin ajatellut, että kyllä minä lapsen synnyttyä jaksan vaikka mitä tehdä. En jaksanut, enkä pystynyt muuhun keskittymäänkään. Vaikeaa ennustaa etukäteen miten synnytyksestä toipuu. Itselläni tuli niin paljon univelkaa synnytyksestä ja sen jälkeisistä päivistä, että olin kerta kaikkiaan tosi väsynyt. Alapäässä oli iso arpi, joka teki kipeää ja ei se normaali ole vieläkään kun synnytyksestä on kulunut jo 5 kuukautta. Hemoglobiini laski, koska minua jatkuvasti huimasi. Mikäli aijot imettää, vie sekin alussa todella paljon aikaa. Sitäkään ei tiedä millainen lapsi tulee eli miten paljon tarvitsee läheisyyttä, miten nukkuu ja kestääkö kovin menevää elämää. Meijän lapsella tuli aika pian se kausi, ettei viihtynyt kerta kaikkiaan missään muualla kuin sylissä ja illat olivat yhtä huutoa. Kaiken lisäksi tunteet olivat todella pinnassa, joten en olisi voinut kuvitella toimivani järkevästi töissä.

Ja sitten vielä se pienokainen, joka on kerta kaikkiaan vaan niin ihana, ettei sitä ihan olisi hellinyt jättää toisten hoitoon. :heart:
 
Täällä kans yks joka toipui synnytyksistä nopsaan ja vähän yli ja vähän alle nelikiloset kummiskin synnytin. Ekan jälkeen kävin heti omatoimisesti suihkussa ja kävelin salista vuodeosastolle, tokan jälkeenkin olisin pystynyt kävelemään mutta kätilö vei sängyllä ku epäili et kupsahdan kun vuotoa oli jkn verran. Mutta ei mulla ainakaan ollu mitään vaikeuksia istua heti synnytyksen jälkeen.
Ap:lle et ole huono äiti. Mutta varmaan sit synnytyksen jälkeen on helpompi sanoa miten käytännössä onnistuu töihin paluu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä teet työksesi?
Kovasti halauksia vaikeaan tilanteeseen.

olen yrittäjä.

Ai, millaisella alalla?

Mitäs jos pistäisit sen miehes töihin, kummia lusmuja nykyään viljellään, eikö miestäs hävetä olla ilman työtä?

mieheni tekee myös työtä, mutta hän on hankkinut jo tuuraajan ja tarpeen vaatiessa mieheni voi ottaa lapsen mukaan töihin, mutta hän ei usko tekevänsä niin.

:laugh: sorry ei voi mitään.. kyllä te vielä maanpinnalle putoatte kun vauva syntyy. Mut oikeesti ei se ole mikään lelu tai pikkukoira jota raahataan ympäriinsä.

Isä voi olla lapselle ihan yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin. Jos äiti ei imetä, niin yhtähyvin isä voi hoitaa lasta, mutta kyllä pienen vauvan paikka on kotona. Ei niin että vauvaa raahataan ympäri maakuntaa :headwall: Ei vauvoista opeteta itsenäisiä, vaan vanhemmat ovat olemassa sitä varten että vastaavat lapsen tarpeisiin heti. Ei pikkuvauva osaa odottaa ruokaansa, vaipan vaihtoa... eikä itkevä vauva voi odottaa/itsenäisesti lohduttaa itseänsä jos vanhemmalla on joku työ juttu kesken :o vauva tarvitsee läheisyyttä ja sylissä pitoa, toiset enemmän (saa pitää kokoajan sylissä) ja toiset vähemmän, mutta ei pikku vauvaa voi opettaa makaamaan tyytyväisenä vaunuissa, jos vauva viihtyy mielummin sylissä. Tai no voihan sen jättää sinne huutamaan ja olla reagoimatta, jolloin lapsen turvallisuuden tunne kärsii ja pahasti.

Jonkin asteisen työnteon ja vauvan yhdistäminen ei varmasti ole mahdotonta. Itsekin opiskelin vauva-aikana. Luin tenttehin kun vauva nukkui (oli hyvin nukkuva tapaus) aloittelin gradun tekoa, tein kandintutkielman.... mutta kaikki vauvan ehdoilla ja niin että opiskelu ei vaikuttanut mun jaksamiseen vauvan kanssa =)

Kyllä mäkin toivuin synnytyksestä nopeasti, toisesta parisa päivässä, ekasta meni pidempään ja häntäluu oli vielä 6kk synytyksen jälkeen niin kipeä ettei voinut pitkiä aikoja istua :/

muoks. mä ainakin tarkoitan toipumisella sitä että olen jälleen kykeneväinen "normaaliin" toimintaan eli ettei huippaa alhaisen hemoglpbiinin takia niin ettei pystyssä pysy, että pystyy istumaan normaalisti tuolissa, kävely ja kumartelu ei satu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Jep mä totesinkin heti alkuun et suljen pois ne joilla on lääketieteellisiä syitä voihkia.. eli keisarinliekkaukset, repeämät yms.. mut jos ei oo mitään ja silti voihkitaan siellä näiden joukossa joilla oikeesti voihkittavaa.. ihan vaan kun ollaan niin kovasti synnytetty..

Ei kyllä tullut mieleenkään kysellä huonetovereilta että onko ne mahdollisesti revenneet synnytyksessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
haluan kasvattaa lapsestani itsenäisen, mutta tiedän, että lapsi atrvitsee äitiään, mutta minulla on niin vaativa työ. en halua menettää tärkeitä töitä, mutta halun olla samalla hyvä äiti. onhan kuitenkin lapsella isä hoitamassa. olen vain niin sekaisin, etten tiedä mitä pitäisi tehdä.

Niin mäkin luulin että töihin heti, mut tyttö on kohta 9kk ja töihin en aio mennä :) MIkää ei voisi olla parempaa ku viettää lapsen kanssa laatuaikaa, sitä edes korvaa raha!
 
Entä jos synnytys ei menekään toiveiden mukaan? Minä olin yllättävän pitkään (kuukausia) kipeä käynnistyksen ja sektion jäljiltä. Muuten mielestäni ok tilanne, mutta varaudu siihen, ettet välttämättä kykenekään heti töihin.
 

Yhteistyössä