olenko huono äiti jos viikon kuluttua synnytyksestä menen töihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä teet työksesi?
Kovasti halauksia vaikeaan tilanteeseen.

olen yrittäjä.

Ai, millaisella alalla?

Mitäs jos pistäisit sen miehes töihin, kummia lusmuja nykyään viljellään, eikö miestäs hävetä olla ilman työtä?

Niin ja montas naispuoleista lusmua täällä on jotka ei oo töitä nähneetkään moneen vuoteen.. asian voi aina kääntää myös toisin päin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä teet työksesi?
Kovasti halauksia vaikeaan tilanteeseen.

olen yrittäjä.

Ai, millaisella alalla?

Mitäs jos pistäisit sen miehes töihin, kummia lusmuja nykyään viljellään, eikö miestäs hävetä olla ilman työtä?

mieheni tekee myös työtä, mutta hän on hankkinut jo tuuraajan ja tarpeen vaatiessa mieheni voi ottaa lapsen mukaan töihin, mutta hän ei usko tekevänsä niin.

No sittenhän asiat on paremmin kuin hyvin, onnea vaan yrityksen pyörittämiseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hm. Moniko nainen istuisi viikon kuluttua synnytyksestä 8 tuntia työtuolissaan?
Minä en olisi istunut vielä kolmen viikon päästäkään...

no ihan kepeesti istuin. kolme viikkoo... me oltiin siinä ajassa jo käyty vauvan kanssa tupareissakin.
 
kertoisitko miksi tahdot lapsen, jollet ole valmis antamaan lapselle sitä mikä on hänelle elintärkeää vauva-aikana, sinun läsnäolosi, tuoksusi, turvasi, maitosi, hellyytesi, lohdutuksesi... listaa voi jatkaa loputtomiin. lapsi elää symbioosissa kanssasi nyt ja vauva-aikana.

tiesitkö, että ihan tutkitusti vauva alkaa suruprosessin jokainen kerta kun äiti on poissa? millaisen perusturvallisuuden luulet muodostuvan vauvallesi joka kokee hylkäämisen päivittäin sinun lähtiessäsi töihin?

isä voi hoitaa vauvaa yhtä hyvin, mutta isä ei ole äiti, jonka kanssa vauva elää symbioottista vaihetta, vauva luulee olevansa osa sinua.

olisin helpottunut jos miettisit uudestaan arvomaailmaasi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä teet työksesi?
Kovasti halauksia vaikeaan tilanteeseen.

olen yrittäjä.

Ai, millaisella alalla?

Mitäs jos pistäisit sen miehes töihin, kummia lusmuja nykyään viljellään, eikö miestäs hävetä olla ilman työtä?

Niin ja montas naispuoleista lusmua täällä on jotka ei oo töitä nähneetkään moneen vuoteen.. asian voi aina kääntää myös toisin päin..

No en tiedä montako sellasta on, eikö täällä ole lähinnä kotiäitejä. Ja kyllä se on mies joka perheelle elannon tuo, varsinkin sinä aikana kun lapsi on pieni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mymmyryy:
Miksi "hankkia" lapsi, jos ei kiinnosta olla sen kanssa edes ekoja kuukausia? Siis nyt en puhu maista, joissa äloma loppuu vauvan ollessa 3kk.
Joo ei mee mun jakeluun

Mikäs vika siinä on jos isä haluaa olla lapsen kanssa kotona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hm. Moniko nainen istuisi viikon kuluttua synnytyksestä 8 tuntia työtuolissaan?
Minä en olisi istunut vielä kolmen viikon päästäkään...

no ihan kepeesti istuin. kolme viikkoo... me oltiin siinä ajassa jo käyty vauvan kanssa tupareissakin.

Istuit päivittäin 8 tuntia työtuolissa?
Kuulostaa loistavalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä teet työksesi?
Kovasti halauksia vaikeaan tilanteeseen.

olen yrittäjä.

Ai, millaisella alalla?

Mitäs jos pistäisit sen miehes töihin, kummia lusmuja nykyään viljellään, eikö miestäs hävetä olla ilman työtä?

Niin ja montas naispuoleista lusmua täällä on jotka ei oo töitä nähneetkään moneen vuoteen.. asian voi aina kääntää myös toisin päin..

No en tiedä montako sellasta on, eikö täällä ole lähinnä kotiäitejä. Ja kyllä se on mies joka perheelle elannon tuo, varsinkin sinä aikana kun lapsi on pieni.

Miksi juuri mies ja aina vaan ja iän kaikkisesti mies..
 
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
kertoisitko miksi tahdot lapsen, jollet ole valmis antamaan lapselle sitä mikä on hänelle elintärkeää vauva-aikana, sinun läsnäolosi, tuoksusi, turvasi, maitosi, hellyytesi, lohdutuksesi... listaa voi jatkaa loputtomiin. lapsi elää symbioosissa kanssasi nyt ja vauva-aikana.

tiesitkö, että ihan tutkitusti vauva alkaa suruprosessin jokainen kerta kun äiti on poissa? millaisen perusturvallisuuden luulet muodostuvan vauvallesi joka kokee hylkäämisen päivittäin sinun lähtiessäsi töihin?

isä voi hoitaa vauvaa yhtä hyvin, mutta isä ei ole äiti, jonka kanssa vauva elää symbioottista vaihetta, vauva luulee olevansa osa sinua.

olisin helpottunut jos miettisit uudestaan arvomaailmaasi...

halusimme mieheni kanssa lapsen ja koimme, että nyt on oikea aika. haluan olla samaan aikaan sekä äiti, että hyvä pomo. en kerta kaikkiaan pysty luopumaan kummastakaan. ja kyllähän sitä vauvaa kerkeää hellitellä sit siellä sairaalassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Jep. Haistoinkin porvoolaisuuden. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Ai, kun mä olin synnyttämässä niin oli kiva kun otettiin tavaksi syödä porukalla siellä päivähuoneessa, tutustui ihmisiin ihan eri tavalla ja istuskeltiin siellä kauankin ja toiset oli vasta menossa synnyttämään ja heitä kannustettiin ja pian tultiin vauvan kanssa takasi ja kuulumisia vaihdettiin. Ihan oli kivaa ja ei kukaan voivotellut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

No ei se kyllä voi olla mitenkään mahdollista. Ellet sitten ole joku lääketieteellinen ihme. Voihan sitä olla pirteä ja monesti onkin eka päivinä, johtuen siitä, että käy ylikierroksilla.

Heh täytyykin kerto terkalle joka mut tarkasti että olen lääketieteellinen ihme, se kun vaan totes et eipä susta huomais et oot synnyttänyt ja lähetti kotiin
 
Miksei äiti saisi tehdä töitä vauva-aikana? Kaikki täällä tuntuvat olevan sitä mieltä että seuraavat 7 vuotta leikitään lapsen kanssa kotona. Isäkin kun tässä tapauksessa on olemassa. Kaikki eivät halua elää sossun tuella ja lorvehtia kotona, toisilla on vastuuta elämästä, toimeentulosta ja busineksesta(an). Ei se lapsi maailmaa muuta, mutta hankaloittaa jonkun verran järjestelyjä. Eikä se lapsi niin ihmeellinen ole, että sitä pitäisi päivitellä 2 vuotta kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Toisilla ku ei kato käy noin onnekkaasti. Toiset joutuu voihkimaan monta viikkoo ihan just sen takia ku sattuu, ihan oikeesti!! Voi raivo ku oikeesti pistää vihaks tollaset kommentit... Synnytäppä itte lapsi sillee et se syntyy käsi poskella ja repii kyynärpäällään suunnilleenki koko matkalta auki, siinä vaihees ei tarvii enää säälipisteiden toivossa voihkia, se kyllä tulee ihan ittekseen.. :headwall: :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Jep. Haistoinkin porvoolaisuuden. :hug:

Mä oon tosi pahoillani jos sul on ollut "rankkaa" mut älä yleistä et kaikkille naisille synnytys olisi maratoonia kummenpi saavutus, josta toivutaan hyvä kuntoisina nopeasti huono kuntoisina pitkään ja hartaasti

 
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Jep. Haistoinkin porvoolaisuuden. :hug:

Ja millähän tavalla se tästä jutusta niinkuin haisi, tässä ei taida ap olla mukana laisinkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hm. Moniko nainen istuisi viikon kuluttua synnytyksestä 8 tuntia työtuolissaan?
Minä en olisi istunut vielä kolmen viikon päästäkään...

Mä istuin ja olin lenkillä kaksi päivää synnytyksestä.. et ei se välttämättä vie viikkoja ellei niin halua esittää ja olla niin kovasti synnyttänyttä.. (en puhu nyt lääketieteellisesti kovia kokeneista)

Okei... mä sitten varmaan vaan esitin.

Minä ilmeisesti taasen esitin huonosti (vaiko normaalisti?) nukkuvan vauvan äitiä, vauva heräili yöllä 2-3 tunnin välein ja söi enkä todellakaan saanut heti unta... päivällä olinkin sitten melko väsyksissä... onneksi ei tarvinnut lähteä töihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Toisilla ku ei kato käy noin onnekkaasti. Toiset joutuu voihkimaan monta viikkoo ihan just sen takia ku sattuu, ihan oikeesti!! Voi raivo ku oikeesti pistää vihaks tollaset kommentit... Synnytäppä itte lapsi sillee et se syntyy käsi poskella ja repii kyynärpäällään suunnilleenki koko matkalta auki, siinä vaihees ei tarvii enää säälipisteiden toivossa voihkia, se kyllä tulee ihan ittekseen.. :headwall: :headwall:

Jep mä totesinkin heti alkuun et suljen pois ne joilla on lääketieteellisiä syitä voihkia.. eli keisarinliekkaukset, repeämät yms.. mut jos ei oo mitään ja silti voihkitaan siellä näiden joukossa joilla oikeesti voihkittavaa.. ihan vaan kun ollaan niin kovasti synnytetty..

 
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Olet mielestäni silloin hiukka hullu. Jo itsesikin takia. Ei synnytyksestä viikossa toivu.

Mä toivuin kahdessa päivässä..

Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmaa samanakaan päivänä, mitä/mistä siinä olis pitänyt toipua?

Sitä mäkin tässä mietin.. kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä..

Jep. Haistoinkin porvoolaisuuden. :hug:

Mä oon tosi pahoillani jos sul on ollut "rankkaa" mut älä yleistä et kaikkille naisille synnytys olisi maratoonia kummenpi saavutus, josta toivutaan hyvä kuntoisina nopeasti huono kuntoisina pitkään ja hartaasti

Älä myöskään sinä yleistä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
kertoisitko miksi tahdot lapsen, jollet ole valmis antamaan lapselle sitä mikä on hänelle elintärkeää vauva-aikana, sinun läsnäolosi, tuoksusi, turvasi, maitosi, hellyytesi, lohdutuksesi... listaa voi jatkaa loputtomiin. lapsi elää symbioosissa kanssasi nyt ja vauva-aikana.

tiesitkö, että ihan tutkitusti vauva alkaa suruprosessin jokainen kerta kun äiti on poissa? millaisen perusturvallisuuden luulet muodostuvan vauvallesi joka kokee hylkäämisen päivittäin sinun lähtiessäsi töihin?

isä voi hoitaa vauvaa yhtä hyvin, mutta isä ei ole äiti, jonka kanssa vauva elää symbioottista vaihetta, vauva luulee olevansa osa sinua.

olisin helpottunut jos miettisit uudestaan arvomaailmaasi...

halusimme mieheni kanssa lapsen ja koimme, että nyt on oikea aika. haluan olla samaan aikaan sekä äiti, että hyvä pomo. en kerta kaikkiaan pysty luopumaan kummastakaan. ja kyllähän sitä vauvaa kerkeää hellitellä sit siellä sairaalassa.

et voi olla hyvä pomo koskaan, jollet osaa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. mieti nyt ihan oikeasti. aseta itsesi sen pienen vastasyntyneen asemaan. mitä ihmeen hellittelyä sairaalassa, tajuatko miten rankka kokemus synnytys on vauvalle, se on ihmisen rankin kokemus. sellaisen jälkeen hylkäät vauvasi ja menet pomoksi aikuisille ihmisille, jotka eivät tasan tarkkaan tarvitse sinua yhtään mihinkään. yritysmaailmassa kaikki on korvattavissa, myös sinä. jaa vastuuta ja opeta tehtäväsi, sinun ainoa tehtäväsi on olla ÄITI seuraavan vuoden vähintään!
 

Yhteistyössä