Olenko idiootti kun haluaisin rajoittaa lasten kaverieden kyläilyä?

[vendis]

Minulla siis kolme lasta 4, 8 ja 12v. Minulla on uuvuttava työ ja olen usein todella väsynyt kun tulen töistä. Mieheni on yrittäjä ja jatkuvasti töissä joten joudun hoitaamaan aina päikystä hakemiset, kodinhoidon, kauppareissun, ruuaanlaitoon, läksyt jne yksin. Lapset haluaisivat jatkuvasti pyytää kaverieta kylään ja nämä jäävät aina syömään. Välilä tuntuu että pää räjähtää kun ovesta astuu sisälle ja sisällä 5 lasta melskaa. Toisaalta en ole halunnut rajoittaa näitä kyläilyjä koska lapset niistä nauttivat ja ei ole lasten vika että minä kaipaisin paljon enemmän rauhaa. Onhan tämä yhtä lailla myös lasten koti, ei vain vanhempien. Onko väärin rajoittaa näitä kyläilyä koska nyt tuntuu että en vaan jaksa tätä jatkuvaa älämölöä?

 

["vieras"]

Minä rajoitan, tyhmää tai ei. En jaksa jatkuvaa rallia ja meteliä. Meilläkin on kolme lasta 10-v, 8-v ja 6-v. Olen sanonut, että meillä täytyy olla kotipäiviäkin, täytyy osata olla oman perheen kesken, täytyy keksiä sisarustenkin kesken jotain touhua jne...

Aikapula on vaan semmonen paskamainen juttu. Kolme lasta harrastaaa niin, että neljänä päivänä on joku lasten harrastusmeno. Minä teen raskasta vuorotyötä ja työputken jälkeen olen ihan poikkikatki. Silloin en jaksa vieraita pentuja täälä syömässä ja sotkemassa.

Ja täytyy sanoa, että riippuu se vieraistakin. Jotkut lapset on harmittomia, huoltovapaita, käteviä, jotka menee siinä sivussa suht hiljasesti ja kivasti. Sitte on niitä, jotka ei vaan mene.

 

[vendis]

Se on muuten todella totta että lapsissa on suuria eroja! Toisten kanssa leikitään nätisti huoneessa ja pieninkin saa olla mukana. Jotkut taas raivostuttavan villejä jotka roikkuvat vieressä kysellen tyhmiä. Mulla sai pienenä olla vaikka kuinka paljon kaverieta kotona, mutta olinkin ainut lapsi. Välillä mietin että tämä minun rauhan-kaipuu juurtaa juuri siitä että olen ainokainen.

 

[Keittiönoita]

Ei ole väärin rajoittaa, talossa talon tavalla. Isommat lapset kyllä keksivät paikan, missä kavereita voi tavata, jos se ei kotona onnistu. Pienemmät viihtyvät vielä hyvin vanhempiensakin seurassa.

Meillä on ollut aina paljon lasten kavereita, mutta lähinnä sen vuoksi, että meille nimenomaan saa tulla. Kavereiden kotona on ollut useampia pienmpiä sisaruksia ja vanhemmat luonnollisesti vähän väsyneitä siihen, jos isommat raahaa kaverinsakin kotiin. Välillä kieltämättä olen toivonut vähempää trafiikkia, mutta näin jälkikäteen olen ollut tyytyväinen siihen, että olen tiennyt, missä teinini kavereineen viikonloppuiltaisin ovat: meillä.

 

["joo"]

tietenkin rajoitat. pakkohan sitä omaakin aikaa on olla perheen kanssa, eikä aina joku vieras tarvii notkua omassa kodissa.

 

[-]

eikö ne raukat saa kotonaan ruokaa jos aina teillä syövät :O

 

[grrrrr]

Itse rajoitan. Tai oikeastaan pyrin siihen, että lapset leikkivät mielummin ulkona tai kavereiden luona kuin meillä. Ja ennen kun joku on syyllistämässä, että onpas itsekästä, niin puolustuksena: leikkivät toki meilläkin, mutta meillä on viisi lasta, useimmilla lastemme kavereilla on vain yksi tai kaksi, joten melutaso on huomattavasti helpommin siedettävä kuin viiden lapsen + kavereiden yhtäaikainen mekkala.

 

["alli"]

Sen takia ne teillä notkuvat, kun muualla rajoitetaan niitä vierailuja. Kannattaa sopias ihan kavereiden vanhempien kanssa, että jokainen mukelo syö kotonaan.

 

["myy"]

Keittistä peesaile talossa talon tavat mutta meille on aina saanu tulla vaikka välillä on kypsyttäny vieraat ja metelikin se vaan maksaa itsensä takaisin sillä että isompana pysyy kartalla lasten kaverisuhteissa ja elämässä muutenki

 

[vendis]

eikö ne raukat saa kotonaan ruokaa jos aina teillä syövät :O

Asumme sellaisella alueella josta suht pitkät matkat kavereille ja busseja kulkee harvakseltaan. Me asumme lähellä koulua joten on helpointa että tulevat meille. Täällä kaikilla tapana että haetaan vasta 19 maissa ja silloinhan pitää syöttää ne kaikki vieraatkin. Kavereille on koulutaksi ja sitä oikeutta ei ole miedän lapsilla joten meidän lapset eivät voi mennä suoraan koulusta kaverille.

 

["vieras"]

Ei ole väärin rajoittaa, talossa talon tavalla. Isommat lapset kyllä keksivät paikan, missä kavereita voi tavata, jos se ei kotona onnistu. Pienemmät viihtyvät vielä hyvin vanhempiensakin seurassa.

Meillä on ollut aina paljon lasten kavereita, mutta lähinnä sen vuoksi, että meille nimenomaan saa tulla. Kavereiden kotona on ollut useampia pienmpiä sisaruksia ja vanhemmat luonnollisesti vähän väsyneitä siihen, jos isommat raahaa kaverinsakin kotiin. Välillä kieltämättä olen toivonut vähempää trafiikkia, mutta näin jälkikäteen olen ollut tyytyväinen siihen, että olen tiennyt, missä teinini kavereineen viikonloppuiltaisin ovat: meillä.

Toivoisin, että meilläkin olis noin. Sitte ku lapset kasvaa... Nyt kun on monenikäisiä, päiväuni-ikäisiäkin, niin jatkuva pimpotus ja kaveriralli rassaa ihan todenteolla. Ohjaan ulos lapsia tai yksinkertaisesti ilmoitan, että meidän perhe lähtee nyt ruokakauppaan ja vieraat voi poistua tms.

Olis ihana olla semmoinen laajasydäminen tyyppi, joka höyryävine pullien kans ottais kaikki enemmän tai vähemmän kärsivät tenavat kotiinsa pelaamaan ja pullalle. Mutta kun en ole, eikä meillä ole tilaa semmoiseen, eikä hermojakaan.

Sitte taas toisaalta olen ajatellut, että kun hoidan nyt nämä omat hyvin, niin se riittää. Nyt tosin ollaan keskusteltu miehen kanssa, jos me otettais eräs tukea tarviva lapsi meille useammin, vaikka viikonlopuiksikin. (Lapsen äiti juo ja isää ei ole.)

Sitte ku meillä on yläkerta ja voin häätää porukan sinne käkättämään, hirnumaan ja tömistelemään, niin tilanne vois olla meikäläisen kannalta pikkusen vähemmän hermoja raastava. Mutt ton yhden pienen likan haluaisin pelastaa jotenkin. Antaa hälle tavallisia kokemuksia tavallisesta perheestä. Tai jotain.

 

[niin mukavaa]

Ei ole väärin rajoittaa, talossa talon tavalla. Isommat lapset kyllä keksivät paikan, missä kavereita voi tavata, jos se ei kotona onnistu. Pienemmät viihtyvät vielä hyvin vanhempiensakin seurassa.

Meillä on ollut aina paljon lasten kavereita, mutta lähinnä sen vuoksi, että meille nimenomaan saa tulla. Kavereiden kotona on ollut useampia pienmpiä sisaruksia ja vanhemmat luonnollisesti vähän väsyneitä siihen, jos isommat raahaa kaverinsakin kotiin. Välillä kieltämättä olen toivonut vähempää trafiikkia, mutta näin jälkikäteen olen ollut tyytyväinen siihen, että olen tiennyt, missä teinini kavereineen viikonloppuiltaisin ovat: meillä.

Sama meillä. Kun ovat pienestä pitäen oppineet tuomaan kavereitaan, luonnistuu se hyvin teininäkin. Tietää aina missä ovat. Toki he muutakin touhuavat mutta tänne aina palataan. Kaikkien kotiin ei oteta tai tosi harvoin, jolloin se on tuurin kauppaan. Meillä aika usein yökyläläisiäkin aina ollut, jopa useammalla yhtäaikaa aikoinaan. Nyt vain tämä kuopus enää kotona ja kavereita edelleen piisaa.

 

["lisko"]

Miksei voi rajoittaa. Ainakin meillä päin rajoitetaan. Kuinka monta lasta kerralla ja kuinka kauan voi olla. Joka päivä en jaksa ylimääräisiä ihmisiä kotonani työpäivän päätteeksi ja ajattelen, että kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa pitkät päivät, myös heidän on hyvä oppia olemaan illalla kotona rauhassa ilman jatkuvaa touhua. Lähes joka päivä joku on ovella tulossa tai pyytämässä. Usein sopii, aina ei käy. Ja sama juttu näyttäis olevan naapureissakin. Ja sitten yklsi juttu josta pidetään kiinni, SEKÄ MEIDÄN LAPSET ETTÄ VIERAAT, SYÖVÄT OMISSA KODEISSAAN. En missään tapauksessa pidä siitä, jos joku ruokkii joka päivä lapsiani omassa kodissaan. Silloin tällöin poikkeuksena kiva, mutta ei lähes joka päivä. Jos vieraita on ja ruoka-aika, pistän vieraat lastenhuoneeseen odottamaan ja niin tehdään yleensä myös muualla. Eli tuossa et välttämättä tee palvelusta vaan eivät kehtaa sanoa, että haliuavat itse ruokkia lapsensa. Itseasiassa yhteen naapuriin saa mennä vasta, kun ovat syöneet päivällisen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23058688]Toivoisin, että meilläkin olis noin. Sitte ku lapset kasvaa... Nyt kun on monenikäisiä, päiväuni-ikäisiäkin, niin jatkuva pimpotus ja kaveriralli rassaa ihan todenteolla. Ohjaan ulos lapsia tai yksinkertaisesti ilmoitan, että meidän perhe lähtee nyt ruokakauppaan ja vieraat voi poistua tms.

Olis ihana olla semmoinen laajasydäminen tyyppi, joka höyryävine pullien kans ottais kaikki enemmän tai vähemmän kärsivät tenavat kotiinsa pelaamaan ja pullalle. Mutta kun en ole, eikä meillä ole tilaa semmoiseen, eikä hermojakaan.

Sitte taas toisaalta olen ajatellut, että kun hoidan nyt nämä omat hyvin, niin se riittää. Nyt tosin ollaan keskusteltu miehen kanssa, jos me otettais eräs tukea tarviva lapsi meille useammin, vaikka viikonlopuiksikin. (Lapsen äiti juo ja isää ei ole.)

Sitte ku meillä on yläkerta ja voin häätää porukan sinne käkättämään, hirnumaan ja tömistelemään, niin tilanne vois olla meikäläisen kannalta pikkusen vähemmän hermoja raastava. Mutt ton yhden pienen likan haluaisin pelastaa jotenkin. Antaa hälle tavallisia kokemuksia tavallisesta perheestä. Tai jotain.[/QUOTE]
Mä opin vuosien varrella tuntemaan lasteni kavereiden vanhemmatkin ja joskus oli puhetta siitä, kun ne kaverit olivat aina meillä. Meillä ei ole iso asunto, mutta kummallakin lapsella kuitenkin omat huoneet, joten kavereiden meillä olo ei häirinnyt mua siinä määrin kuin jos lapset kavereineen olisivat pyörineet ympäri huushollia. Kavereiden vanhemmat tiesivät, että mua ei vieraat lapset haittaa ja tiesivät myös sen, että tässä talossa on alaikäisten alkoholinkäytöllä nollatoleranssi. Ja että minua ei ihan hevillä saa iltaisin kotoa poistumaan Nuoriso sai olla omissa huoneissaan kavereineen rauhassa, minä pysyttelin omissa oloissani. Mutta sen verran kuitenkin pystyin seuraamaan, että kaljakassien kanssa tänne ei tultu ja jos jääkaapilla kävi, niin käry olisi käynyt, jos olisi juovuksissa tai muussa tokkurassa ollut. Vanhemmat, joilla oli niitä pienempiä lapsia kotona, olivat ihan mielissään, että heidänkään ei tarvinnut olla huolissaan siitä, onko omat lapset jossain ostarin nurkalla vai missä ovat. Tiesivät, että meiltähän ne löytyvät.

 

[lauantaipussi]

Pakkohan niitä on rajoittaa, muuten olisi hullunmyllyä! Omiakin on jo kolme, niin meteliä on kyllä omastakin takaa...
Mukavia lapsia ovat kyllä enimmäkseen nämä kaverit, ei siinä mitään, mutta joka pvä en halua että meillä on muita kuin oma perhe.

Mutta voin yhtyä tähän että toiset lapset ovat tosi helppoja kyläilijöitä -joku toinen voi taas olla todella rasittava vieras... ;/ Ja sen rasittavan kyläilyjä kyllä rajoitan sitten enemmän...

 

[noo huh]

Itse rajoitan. Tai oikeastaan pyrin siihen, että lapset leikkivät mielummin ulkona tai kavereiden luona kuin meillä. Ja ennen kun joku on syyllistämässä, että onpas itsekästä, niin puolustuksena: leikkivät toki meilläkin, mutta meillä on viisi lasta, useimmilla lastemme kavereilla on vain yksi tai kaksi, joten melutaso on huomattavasti helpommin siedettävä kuin viiden lapsen + kavereiden yhtäaikainen mekkala.

Huh. Aika törkeä ajatus mielestäni. Jos hankkii paljon lapsia, niin silloin yleensä ihminen ei vaadi niin paljon hiljaisuutta ja rauhaa kuin se 1-2 lapsen äiti.

Että te vaan teette lapsia ja koska teette niitä paljon, niin teidän lapset saavat mennä muualle mutta ei teille ja varmaan myös sen takia että teillä on 5, et voi itse tehdä koskaan mitään kenellekään vaan ana vaan saajana?

 

[Keittiönoita]

Huh. Aika törkeä ajatus mielestäni. Jos hankkii paljon lapsia, niin silloin yleensä ihminen ei vaadi niin paljon hiljaisuutta ja rauhaa kuin se 1-2 lapsen äiti.

Että te vaan teette lapsia ja koska teette niitä paljon, niin teidän lapset saavat mennä muualle mutta ei teille ja varmaan myös sen takia että teillä on 5, et voi itse tehdä koskaan mitään kenellekään vaan ana vaan saajana?

Toisaalta.... myös ne lapset saattavat kaivata rauhallisempia olosuhteita. Meillä ainakin on lasten kavereista eniten viettäneet aikaa juuri ne, joilla on paljon pienempiä sisaruksia. En minäkään viihdy paikassa, missä on jatkuvasti kamala meteli ja hälinä, joten ymmärrän myös niitä lapsia, jotka viihtyvät rauhallisemmissa olosuhteissa.

 

[kymysys]

Mutta meneekö lasten elämä sitten pilalle, jos ei jaksa tai ei ole mahdollisuutta ruokkia jatkuvasti lasetn kavereita, kun ovat isoruokaisia teinejä? Kuten keittis. Sittenkö lapset hankkiutuvat hengailemaan ostarille?

Hyvä että jaksan tehdä ruokaa sen verran mitä oma perhe syö. On niin paljon muutakin tekemistä ja kiinnostavaa ja elämä on lyhyt.

Meillä on 2 alakoululaista, jotka viihtyvät keskenään tällä hetkellä tosi hyvin. Aika harvoin käy vieraita.

 

[Keittiönoita]

Mutta meneekö lasten elämä sitten pilalle, jos ei jaksa tai ei ole mahdollisuutta ruokkia jatkuvasti lasetn kavereita, kun ovat isoruokaisia teinejä? Kuten keittis. Sittenkö lapset hankkiutuvat hengailemaan ostarille?

Hyvä että jaksan tehdä ruokaa sen verran mitä oma perhe syö. On niin paljon muutakin tekemistä ja kiinnostavaa ja elämä on lyhyt.

Meillä on 2 alakoululaista, jotka viihtyvät keskenään tällä hetkellä tosi hyvin. Aika harvoin käy vieraita.

Ei mene pilalle. Tärkeää on, että lapsella on hyviä harrastuksia ja hyviä kavereita. Ostarille hankkiudutaan hengailemaan silloin, jos ei ole mitään mielekkäämpää tekemistä eikä muutakaan paikkaa missä kavereiden kanssa voi olla.

 

[kymysys]

Ei mene pilalle. Tärkeää on, että lapsella on hyviä harrastuksia ja hyviä kavereita. Ostarille hankkiudutaan hengailemaan silloin, jos ei ole mitään mielekkäämpää tekemistä eikä muutakaan paikkaa missä kavereiden kanssa voi olla.

Joo, on noilla harrastuksia.
ja joskus voi syödä välipalaa meillä ja joskus on ruokaakin tarjottu , jos on ollut kivat leikit joita nälkä olisi haitannut. Mutta siis tämä on erikoista enkä halua siihen totuttaa ketään.

Ja myös meidän lapsilla menee keskenään leikit tosi hyvin (sama sukupuoli). Joten tekemistä on.

 

[kymysys]

Miksi ne eivät voi hakea muka lapsiaan ajoissa syömään kotiinsa? Tosi outoa. Jos tulevat siis teille koulun jälkeen kello 12-13, ja lähtevät kello 19. Kummallista. Kyllä minä pääsen omat lapseni hakemaan aina. Mikä sen tärkeämpää kuin omat lapset. Ja toiset pääsevät hakeamaan kello 19.

Teidän pitää varata jo melko paljon rahaa jos joka päivä teillä syö välipalan ja päivällisen 2 ylimääräistä lasta.

 

["hih"]

Pakko tuota kyläilyä on ainakin meillä rajoittaa. Jos lapset ja kaverinsa saisivat päättää, he olisivat jatkuvasti toisillaan.

 

[Keittiönoita]

Joo, on noilla harrastuksia.
ja joskus voi syödä välipalaa meillä ja joskus on ruokaakin tarjottu , jos on ollut kivat leikit joita nälkä olisi haitannut. Mutta siis tämä on erikoista enkä halua siihen totuttaa ketään.

Ja myös meidän lapsilla menee keskenään leikit tosi hyvin (sama sukupuoli). Joten tekemistä on.

Kuullostaa ihan hyvältä Silti suosittelen hieman enemmän "avaamaan ovia", kun lapset alkavat lähestyä yläasteikää. Ikävuosina 10-12 kun pystyt vielä suhteellisen helposti ohjailemaan, millaisessa seurassa lapsesi liikkuvat. Sen jälkeen se "väärään seuraan" ajautuminen voikin olla jo haastavampi homma, jos lapsesi on seurastaan eri mieltä kuin sinä. Vanhempien on ihan hyvä tietää, keiden kanssa lapset koulun jälkeen ja iltaisin ovat. Ja pelkkä kaverin nimi ei riitä.

 

["vieras"]

Sinulla on oikeus päättää omasta kodistasi. Sinulla oikeus olla rauhassa omassa kodissasi.

"Olenko idiootti kun haluaisin rajoittaa lasten kaverieden kyläilyä?"

Et ole.

"Valta kodeissa kuuluu vanhemmille" Näin sanoi kerran joku mies, en nyt muista nimeä.