Olenko ihan törkeä?

[Sompio]

Aikaisemmin kirjoittelin ketjua, jossa manasin miehen lentokieltoa. Sai viikko sitten sunnuntaina aivoverenkiertohäiriön. Ilmeisesti jonkun lievän ja on siitä palautunut ihan ok. Lähimuistissa hieman vikaa.

Meillä olisi ollut Teneriffalle lento ensi lauantaina juhlimaan mun äidin 60-v juhlia ja sinne on lähdösä kaikki mun sisaruksetkin.

Mies ei saa lentää ja ei aio riskeerata lentokieltoa. Mutta mä harkitsen lähteväni lapsen kanssa reissuun. Mä tiedän, että ihan älytöntä lähteä ja sitten viikko miettiä että kuinka mies voi. Me ei saada sitä viikoksi kenenkään luo vaan olis sitten yksin kotona ja kaverit vois sitä käydä vähän vuorotellen tsekkaamassa.

Toidaalta mä olen ihan sikaväsynyt ja voisin olla kotona viikon ja levätä. Voitas tehdä perheen kanssa päiväseltään semmosia juttuja mitä ollaan ajateltu.

Kaikenlisäksi meidän 3,5-veellä todettiin diabates elokuussa ja senkin hoito on vielä alkutaipaleilla ja ei ole löydetty hoitotasapainoa. Kukaan sukulaisista ei osaa auttaa diabeteksessa vaan mun täytys se siellä yksin pärjätä sitten. Ja mitä jos tulee vaikka ripuli kun ei olla vielä kotonakaan sairastettu diabeteksen kanssa.

Tätä kirjoittaessani mä olen hullu kun edes harkitsen lähtöä.

Mitä mieltä olette?

 

[Ultramariini]

Niin, hankala tilanne, enkä voi sanoa, miten pitäisi toimia.
Mitä miehesi sanoo asiaan ?

 

["vieras"]

No en lähtisi, matkan saa varmaan peruutettua tolla miehen sairastumisella (matkavakuutuksesta rahat takaisin). Meette reissuun yhdessä kun mies on parantunut.

 

[Sompio]

Niin, hankala tilanne, enkä voi sanoa, miten pitäisi toimia.
Mitä miehesi sanoo asiaan ?

Ei oikein juuta eikä jaata. Välillä sanoo että menkää, välillä kyseenalaistaa sen, että mä jaksan siellä taistella ton uhmaikäisen kanssa syömiset ja piikit. Miestä veetuttaa tottakai kun ei pääse itte lähteen. Odottais toisaalta sitä, että oltas kotona ja käytäs niitä päiväretkiä mitä ollaan suunniteltu kun on aikaa, esim. ti-ti-nallen talo yms. mistä tyttö tykkäis.

Kun eihän 3,5-v tule kai muistamaan Teneriffaa sillain, että kun ei sinne päässyt, että osaisi sinne kaivata tai tietäis mistä jää paitsi. Ja jos ollaan tehty kivoja juttuja ja serkut puhuu Teneriffasta niin ei kai se sitä osaa yhdistää enään myöhemmin...

 

["vieras"]

Mä varmaan jättäisin loman väliin ja matkustaisin sitten oman perheeni kanssa kun mies olisi toipunut ja lapsenkin tauti paremmin hallinnassa. Menee lomareissu pilalle jos murehdit miehen vointia ja jännäät aiheuttaako diabetes ongelmia matkalla. Jos mies on kuitenkin siinä kunnossa, että pystyy päivisin jotain tekemään, niin keksisin sitten jotain kivoja päiväretkiä Suomessa lomaviikolle.

(Mun on helppo vastata näin kun en ikimaailmassa matkustaisi vanhempieni kanssa lomalle.. )

 

[Sompio]

[QUOTE="vieras";27513752]No en lähtisi, matkan saa varmaan peruutettua tolla miehen sairastumisella (matkavakuutuksesta rahat takaisin). Meette reissuun yhdessä kun mies on parantunut.[/QUOTE]

Joo, matkan saa peruttua. Jää jotkut käsittelymaksut sisään, mutta muuten palautuu.

 

[Katylina]

Mä en uskaltais lähteä.

 

[Sompio]

[QUOTE="vieras";27513759]Mä varmaan jättäisin loman väliin ja matkustaisin sitten oman perheeni kanssa kun mies olisi toipunut ja lapsenkin tauti paremmin hallinnassa. Menee lomareissu pilalle jos murehdit miehen vointia ja jännäät aiheuttaako diabetes ongelmia matkalla. Jos mies on kuitenkin siinä kunnossa, että pystyy päivisin jotain tekemään, niin keksisin sitten jotain kivoja päiväretkiä Suomessa lomaviikolle.

(Mun on helppo vastata näin kun en ikimaailmassa matkustaisi vanhempieni kanssa lomalle.. )[/QUOTE]

Tähän mäkin olen kallistumassa kun olen oikeasti vielä ihan tosi väsynyt olla tosta diabeteksesta kun öisinkin mitataan ja juodaan mehua usein... Ja nyt sitten toi miehen homma niin olen kohta jossain burn outin partaalla...

 

[Iiks]

En jättäisi miestäni jos sitten ei menisi vaikka vanhemmilleen "hoitoon".

 

[Ultramariini]

Pystyisitkö itse olemaan matkalla iloisin ja rennoin mielin , vai painaisiko huoli ?

Sinuna en ehkä lähtisi, jos kyseessä ei kuitenkaan ole mikään - once in a lifetime matka.
Minusta kuulostaa siltä ( sori, innostun aina tekemään mututulkintoja:ashamed että sellainen rauhallisnen yhdessäolo kotosalla voisi olla teille perheenä nyt aika tervetullutta.

 

[Sompio]

En jättäisi miestäni jos sitten ei menisi vaikka vanhemmilleen "hoitoon".

Ei ole vanhempia minne mennä. Eikä muitakaan sellaisia jossa voisi olla koko viikon. Eli joku kaveri kävisi tyyliin töiden jälkeen tsekkaamasa tilanteen.

 

[Sompio]

Pystyisitkö itse olemaan matkalla iloisin ja rennoin mielin , vai painaisiko huoli ?

Sinuna en ehkä lähtisi, jos kyseessä ei kuitenkaan ole mikään - once in a lifetime matka.
Minusta kuulostaa siltä ( sori, innostun aina tekemään mututulkintoja:ashamed että sellainen rauhallisnen yhdessäolo kotosalla voisi olla teille perheenä nyt aika tervetullutta.

No tuskin pystyisin. Mun vanhemmat ja sisarukset vaan ei ymmärrä kuinka vaativaa diabeteksen hoito on ja kuinka raskasta myös henkisesti. Kun samaan vuorokauteen mahtuu verensokerit 1,9 ja 20,3 niin ollaan aika hakoteillä Ja huoli miehestä että onko sillä kaikki hyvin.

Onhan tämä siinä mielessä ainutkertainen, että tuskin ollaan koko sisaruskatraalla tekemässä enään ikinä reissua. Mutta Teneriffa itsessään nyt ei ole mikään ainutkertainen vaan pääsehän sinne sitten.

 

["vieras"]

Jääkää koko perhe kotiin. Teette kaikkea pientä kivaa, saunotte rauhassa, syötte hyvin, ulkoilette ja keksitte pari jotain spesiaalimpaa juttua viikolle. Käykää vaikka jossain hyvässä uimahallissa tai kylpylässä niin tyttökin pääsee pulikoimaan kuten serkutkin. Ei se sen kummempaa tarvii olla. Ja sit reissuun ulkomaille kun koko perhe on kunnossa ja akut muutenkin ladattu. (Ei uhmaikäisen kanssa matkustaminen kuitenkaan mitään "lomaa" oo sullekaan, varsinkaan kun on vielä toi tauti lisästressinä).

 

[Ultramariini]

Miten perheesi ( lapsuuden ) suhtautuu asiaan ?

 

[Sompio]

[QUOTE="vieras";27513832]Jääkää koko perhe kotiin. Teette kaikkea pientä kivaa, saunotte rauhassa, syötte hyvin, ulkoilette ja keksitte pari jotain spesiaalimpaa juttua viikolle. Käykää vaikka jossain hyvässä uimahallissa tai kylpylässä niin tyttökin pääsee pulikoimaan kuten serkutkin. Ei se sen kummempaa tarvii olla. Ja sit reissuun ulkomaille kun koko perhe on kunnossa ja akut muutenkin ladattu. (Ei uhmaikäisen kanssa matkustaminen kuitenkaan mitään "lomaa" oo sullekaan, varsinkaan kun on vielä toi tauti lisästressinä).[/QUOTE]

Joo, näin jo suunniteltiinkin. Ja tyyliin illaksi kotiin, niin ei ole huolta sitten iltapalasta ja nukkumisesta yms. reissussa. Mies ei vaan saa saunoa ja uidakaan ton pään takia. Mutta me voitas tytön kanssa käydä uimahallissa kyllä.

 

[Lentokala]

Jos et pysty itse relaamaan ja rentoutuun siellä niin turha lähteä.

 

[Sompio]

Miten perheesi ( lapsuuden ) suhtautuu asiaan ?

Niitten mielestä mun pitäs lähtee, koska mä pärjäsin viikon kaksin tytön ja diabeteksen kanssa kun mies oli sairaalassa. Ja pääseehän Teneriffallakin sairaalaan. Ja saan sitten reissussa levättyä.

Mun mielestä mikään ei mene noin. Pärjäsin kotona juu kun osan ajasta tyttö oli päiväkodissa ja kotona tutut ruuat ja rutiinit. Täällä mä saan hätätilassa ambulanssin nopeesti ja suomenkieliseen lääkäriin, tuskin Teneriffalla. Ja levättyä tuskin saan kun kukaan ei osaa hoitaa diabetesta ja ketään ei isänpäivälounaalla hetkauttanut vs. 1,9 jolla tyttö olis voinut maata tajuttomanakin.

 

["Vieras"]

Jäät kotiin.

 

[Sompio]

Peruin matkan ja sain siskolta paskaa niskaan. Pilasin kuulemma äidin lomafiiliksen. Piti siis juhlia äitin 60-v juhlia porukalla.

 

[pienisiili]

En varmasti lähtisi. En voisi olla rauhallisin mielin jos mieheni olisi juuri saanut aivoverenkiertohäiriön, nehän voi olla kohtalokkaita (toki et voi loppuelämää miestä vahtia juu). Ja muutenkin teidän tilanne on ns. epävakaa tuon diabeteksen takia, omalla miehellä on diabetes ja kyllä se täytyy miettiä/valmistella tarkasti jos ulkomaille lähtee, kaikki insuliinit jne. vaikka olisi vuosia sitä hoitanut.

Jos joku sukulainen tuosta alkaisi räyhäämään niin käskisin katsomaan peiliin, kyllä oman perheenjäsenten terveys (ja oma!) menee yksien synttäribileiden edelle....

 

[Sompio]

En varmasti lähtisi. En voisi olla rauhallisin mielin jos mieheni olisi juuri saanut aivoverenkiertohäiriön, nehän voi olla kohtalokkaita (toki et voi loppuelämää miestä vahtia juu). Ja muutenkin teidän tilanne on ns. epävakaa tuon diabeteksen takia, omalla miehellä on diabetes ja kyllä se täytyy miettiä/valmistella tarkasti jos ulkomaille lähtee, kaikki insuliinit jne. vaikka olisi vuosia sitä hoitanut.

Jos joku sukulainen tuosta alkaisi räyhäämään niin käskisin katsomaan peiliin, kyllä oman perheenjäsenten terveys (ja oma!) menee yksien synttäribileiden edelle....

Joo mä vastasinkin siskolle, että taatusti ottaisin ennemmin terveen perheen, jos itse voisin valita. Mutta tämän mä uskoinkin olevan vastaanotto.
Äiti itse ainakin oli ymmärtäväinen kun soitin ja kun sanoin, että juhlitaan sitten synttärit jollain muulla tavalla meidän perheen kanssa niin sanoi, että tuleehan noita synttäreitä.

 

[pienisiili]

Joo mä vastasinkin siskolle, että taatusti ottaisin ennemmin terveen perheen, jos itse voisin valita. Mutta tämän mä uskoinkin olevan vastaanotto.
Äiti itse ainakin oli ymmärtäväinen kun soitin ja kun sanoin, että juhlitaan sitten synttärit jollain muulla tavalla meidän perheen kanssa niin sanoi, että tuleehan noita synttäreitä.

No hyvä että äitisi ajattelee fiksusti, et missään nimessä ole törkeä! jospa siskokin sen ymmärtää jos oikein asiaa ajattelee....

 

["essi"]

aivan oikein teit kun peruit matkan. siskosi ei ymmärrä perheenne tilannette ja tilanteen vakavuutta. ja sinun jaksamista lapsen sairauden ja miehen parantumisen kanssa. olette perheen kesken ja otatte rauhassa kotona rutiinit yms. tuttu paikka, saisit sinäkin vähän levättyä ja kerättä voimia!

 

[Sompio]

No hyvä että äitisi ajattelee fiksusti, et missään nimessä ole törkeä! jospa siskokin sen ymmärtää jos oikein asiaa ajattelee....

Tuskin ymmärtää. Viikonloppuna vertasi, että meidän elämä on helppoa yhden lapsen kanssa (vaikka onkin diabetes) kuin heillä aikatauluttaa kolmen koululaisen harrastukset. Ihan sama onkin. He voi jättää yhdet säbätreenit väliin, jos ei huvita tai ehdi mennä. Me ei voida jättää insuliinia väliin jos ei huvita pistää.

Ja joo, kyllä mäkin ne kolme koululaista ottaisin. Tässä käyn samalla omaa surutyötäni siitä, että lisää lapsia meille ei tule. Miehellä meni ensin selkä ja on siitä työkyvytön ja sanoi että ei lisää lapsia meille ei tule. Tähän syksyyn asti elättelin kuitenkin toiveita toisesta, mutta yksi diabetes ja yksi aivoverenkiertohäiriö teki sen, että tuskin tarvii enään yrittää ympäri puhua...

 

["..."]

Jäät kotiin, tottakai!

Kyllä Mä olisin vielä huolissani miehestä, vaikka hyvin olisikin toipunut. Ja tilanne toisin päin, niin tuntuis tosi kurjalta jäädä yksin yhteiseltä reissulta kotiin. Puhumattakaan nyt lapsen tilanteesta. On kurjaa, että on äitisi 60v-juhlat, mutta meillä ainakin jo äitikin ihmettelisi miksi lähdin matkaan tuollaisessa tilanteessa.