A
Apua
Vieras
Perusasetelma:minä 6v,3v ja vauvan kanssa kotona ilman mitään hoitoapua koskaan mistään,mies työttömänä ja masennukseen (kai) syö mielialalääkitystä.
Mies lähtee milloin mihinkin reissuillensa ex tempore,eikä KOSKAAN pysty tulemaan takaisin silloin,kun on luvannut,enkä puhu tunneista,vaan vuorokausista.Hänelle ilmaantuu aina kaikenlaista,eikä pääsekään kotiin lupaamaansa aikaan.Kuitenkin jos minä käyn joskus lääkärissä,on aika hyvin rajattu ja heti on tultava takaisin kotiin.Muuten ei sitten mies juuri mihinkään osallistukaan kyllä,mutta joskus valvoo sentään vauvan kanssa.Jotenkin kaipaan myös välillä aikuista seuraa ja häntä kotiin ja ottaa päähän,kun aikataulut eivät ikinä pidä.Toisaalta joka kerta olen sitten pettynyt ja ajattelen,että pysyisikin poissa.
Eilen oli tärkeä merkkipäivä.Päivällä hän sanoi tulevansa illaksi.Ei ehtinyt kuitenkaan,mutta sanoi,että tänä iltana viimeistään.Kysyin varmistusta monta kertaa ja hän jankkasi ja syyllisti,kun en luota.Keskimmäisellä oli rankka päivä tänään,istuskeli jatkuvasti jäähyllä,kiukutteli ja itkeskeli.Odotin iltaa ja jotakin vastuunjakoa.Puoli kuusi mies soitti,että mitä jos hän tulisikin vasta huomisaamuna,kun tuli jotakin tosi tärkeää eteen...Ei kuunnellut,miltä musta tuntuu.Kertoi kuitenkin,että epäilläkseen masennuslääkitys vaikuttaa orgasmin saantiinsa ja että pallit ovat hirveän täynnä niin,että pakottaa ja että lopettanee typerän lääkityksen.
Mulle tuli taas jotenkin totaalisen vähäpätöinen olo ja mies tuntuu minusta tavattoman itsekkäältä.Olenko vain vauvan ja valvomisen vuoksi ihan kohtuuton?Jos näin on,en tiedä kuinka näitä negatiivisia tunteita pitäisi käsitellä.Petyn mielettömästi joka kerta,kun hän ei pidä lupauksiaan ja kun hän ei todellakaan tajua sitä itse,vaan hänellä on oikeus tulla ja mennä.Kun minä kyselen,olen vain holhoava prinsessa
(
Mies lähtee milloin mihinkin reissuillensa ex tempore,eikä KOSKAAN pysty tulemaan takaisin silloin,kun on luvannut,enkä puhu tunneista,vaan vuorokausista.Hänelle ilmaantuu aina kaikenlaista,eikä pääsekään kotiin lupaamaansa aikaan.Kuitenkin jos minä käyn joskus lääkärissä,on aika hyvin rajattu ja heti on tultava takaisin kotiin.Muuten ei sitten mies juuri mihinkään osallistukaan kyllä,mutta joskus valvoo sentään vauvan kanssa.Jotenkin kaipaan myös välillä aikuista seuraa ja häntä kotiin ja ottaa päähän,kun aikataulut eivät ikinä pidä.Toisaalta joka kerta olen sitten pettynyt ja ajattelen,että pysyisikin poissa.
Eilen oli tärkeä merkkipäivä.Päivällä hän sanoi tulevansa illaksi.Ei ehtinyt kuitenkaan,mutta sanoi,että tänä iltana viimeistään.Kysyin varmistusta monta kertaa ja hän jankkasi ja syyllisti,kun en luota.Keskimmäisellä oli rankka päivä tänään,istuskeli jatkuvasti jäähyllä,kiukutteli ja itkeskeli.Odotin iltaa ja jotakin vastuunjakoa.Puoli kuusi mies soitti,että mitä jos hän tulisikin vasta huomisaamuna,kun tuli jotakin tosi tärkeää eteen...Ei kuunnellut,miltä musta tuntuu.Kertoi kuitenkin,että epäilläkseen masennuslääkitys vaikuttaa orgasmin saantiinsa ja että pallit ovat hirveän täynnä niin,että pakottaa ja että lopettanee typerän lääkityksen.
Mulle tuli taas jotenkin totaalisen vähäpätöinen olo ja mies tuntuu minusta tavattoman itsekkäältä.Olenko vain vauvan ja valvomisen vuoksi ihan kohtuuton?Jos näin on,en tiedä kuinka näitä negatiivisia tunteita pitäisi käsitellä.Petyn mielettömästi joka kerta,kun hän ei pidä lupauksiaan ja kun hän ei todellakaan tajua sitä itse,vaan hänellä on oikeus tulla ja mennä.Kun minä kyselen,olen vain holhoava prinsessa
(
Tai no... ehkä se olisikin hyvä, niin pääsisit eroon. Ihan yököttää tuollainen ukko. en kattos päivääkään. lapset saa varmaan tosi hyvän miehen mallin tuosta...huoh