Olenko "lapsenhylkääjä"? (lapsen kiukuttelusta)

[kurja olo]

Olin tulossa kotiin, 1v istui vaunuissa ja 4v seisoi sisarlaudalla. 4v valitti kaikesta ja tuuppi 1v:ta jolloin sanoin että nyt pois laudalta, kävelköön itse, kun oli n.100m matkaa kotiin. Lapsi ei sitten halunnut kävellä vaan jäi seisomaan jalkakäytävälle, jolloin sanoin että ala tulla jatkamme matkaa, ja jätin lapsen hieman taaksemme seisoskelemaan. n.10m päässä käännyin katsomaan, mutta eikö vaan siellä hieman 4v:n takana tule juuri eräs naapurimme (n.50-60v), joka aivan taatusti luuli että olen aikeissa jättää lapseni siihen kadulle kokonaan. Tai ainakin siltä tuntui kun hän jäi maanittelemaan lasta mukaan ("tule nyt vaan") ja jäi kulkemaan siksi aikaa hieman edellemme, että pääsimme rappuun.

Olenko nyt tehnyt jonkin tosi pahan lapsenhylkäämisen? Tai jonkin rikkeen? Ok, ymmärrän että tuollainen voi jollekulle tuntua aivan käsittämättömältä toiminnalta, mutta kuunneltuani sitä lapsen valitusta ja kiukuttelua jotenkin vaan tuli mitta täyteen. (Asumme sivukadulla, joten autoja ei kulje solkenaan. Olisiko sitten tuo ollut se syy, että naapuri ajatteli lapsen lähtevän autotielle juoksemaan, jos ei kulje kiltisti vaunujen vieressä?)

 

[no jaa]

Taatusti luuli. vai taatusti kuvittelet? Eiköhän tuonikäisillä ole kokemusta lapsista yleensä!

 

[jaah]

Mietit liikaa mitä muut mahtaa ajatella sinusta ja toiminnastasi.

 

[SeInka]

Mun mielestä teit ihan oikein. Itsekin olen tuon 3-veen joskus jättänyt jälkeen (ja yleensä jää siihen sitten vaan mököttämään, mutta heti kun katoan vaikka kulman taakse alkaa itku). Mun mielestä naapurin ei olisi pitänyt puuttua asiaan.

 

["aapee"]

Niin varmaan mietinkin, mutta nykyään ihmiset ovat niin "asialla" toisten lasten suhteen, että ei sitä koskaan tiedä mlitä jokin yksittäinen tapaus saattaa ihmisten mielissä vaikuttaa.