[QUOTE="Lilja";28471042]Tottakai saat avautua täällä, ja parempihan se on anonyymisti itseään purkaa kuin valitella tutuille...
Mutta, siis vastauksena keskustelun otsikkoon, mielestäni et vaadi liikoja naisen suhteen. Haluat naiselta jotakin, mitä nyt tällä hetkellä avokkisi ei voi sinulle tarjota syystä taikka toisesta. Jokaisella meillä on mielikuva siitä, mitä haluaa toiselta, mutta tässä ei nyt ole kyse vain siitä. Voit vaatia ja odottaa naiselta muuttumista asian suhteen, mutta realistisuuden nimissä, et voi odottaa, että nainen muuttuisi täysin puolessa vuodessa.
Minusta ei ole liikaa pyydetty, jos kotihommia, ulkohommia ja muita jaetaan puolisoiden kesken mahdollisimman tasan, on niitä ihmisiä jotka tyytyvät siihen, että mies tekee autohommat ja ulkohommat, nainen siivoaa, kokkaa ja pyykkää + hoitaa lapset. (mun mielestä on kyllä hemmetin hyödyllistä, että osaa nainenkin vaihtaa renkaat ja vähän käyttää ruuvimeisseliä ja vasaraa vaikka ne olisivatkin suhteessa "miehen hommia", toisinsanoen, ei olisi ihan kädettömänä soittamassa miehelleen, isälleen, veljelleen tai kaverille kun ei osaakaan laittaa tuulilasinpesunestettä autoon). Jokainen pariskunta sopii keskeiset pelisäännöt, ja jos jotakuta miellyttää tehdä pelkästään "naisten ja miesten hommia" niin senkus, ei siinä mitään, mun mielestä kiva jos joku tykkää. Henk. koht mielipiteeni on, että koska itse en odota mieheltäni "miesten töitä" eikä hän myöskään vaadi kovinkaan minulta, meillä homma toimii koska molemmat on kokeneet sen, mitä on kun hoitaa kaiken yksin. Se on väsyttävää! Usko pois, tiedän että se on väsyttävää. on kiva jos naisesi tekee välillä edes jotakin, mutta lähinnä nyt sun tulee miettiä, että riittääkö pelkkä muuttuminen (ja voiko toista todella muuttaa, jos hän ei itse sitä tajua?) sinulle, vai onko taustalla se, että nainen ei vain yksinkertaisesti ole se oikea sinulle, jonka paremmat puolet voittaisivat ne huonot?
Mulla entisessä suhteessa kun oli mies joka ei tehnyt lähestulkoon mitään, lupasi muuttua jokaisen riidan jälkeen. Katsoin kaksi vuotta miestä riidellen muutaman kuukauden välein, kun mikään ei muuttunutkaan. Pariksi viikoksi korkeintaan. Kun jätin hänet, hän parin kuukauden päästä kehui, kuinka on muuttunut mies. Kappas, kuinka ollakkaan, nyt ei enää vuoden jälkeen maitakaan mikään ja on valahtanut samaan vanhaan; ei tee kotihommiaan, eikä saa edes työpaikkaa hankittua (mitenkäs osaisi, kun ei ole koskaan joutunut sitä itse tekemään, kun minä höpö tein karhunpalveluksen hänelle auttamalla liikaa), hyvä kun itsestään pystyy huolehtimaan, nyt hänestä huolehtii äitinsä ja veljensä (ja hekin tekevät karhunpalveluksen miehelle). Ehkä naisellasi on ongelmia senkin vuoksi, ettei ole joutunut yksin huolehtimaan kaikesta. Ei näe tarvetta, koska sinä hoidat asiat.
Itse kokeilin jättää kaiken hoitamatta edellisessä suhteessa, kunnes kaikki päätyi niin pahaksi, etten enää halunnut tulla kotiin kun siellä oli niin kamalaa olla. Tyydyin osaani kun en tiennyt paremmasta. Kunnes eräänä päivänä sain tarpeekseni.
Mä voin sanoa sulle, että eroa - sillä onhan täällä maassa monia naisia, jotka kiljuisivat riemusta saadessasi kultakimpaleen, joka tekee kotona hommia, itselläni oli niin ja nyt sen sain. Loppukädessä päätöksen kuitenkin teet sinä itse, vaikka kuinka täällä moni sanookin että eroa nyt jo! Ainoa neuvo, minkä sanon on se, että älä jää liian kauaksi aikaa ihmettelemään muuttuuko asiat vaiko eivät, täytyy osata myöntää itselleen että no, nyt se oli tässä syyttelemättä itseään huonoista valinnoista ja siirtyä näinollen eteenpäin.
Kyllä - on hyvä harkita päätöksiään ennenkuin syöksyy niitä tekemään. Varsinkin kun on tuo omistusasunto ja kaikki. Joskus täytyy kuitenkin vain ottaa itseään niskasta kiinni ja toimia, koska ei me olla täällä ikuisesti vaikka sanotaankin että hautaanko on hoppu!
Tsemppiä ja jaksamista, keskustelkaa mitä toivotte kumpainenkin, koittakaa sopia jotain käytännön asioita ja tee naiselle se selväksi, että et tule olemaan aina siinä, mikäli homma ei muutu. Mikään ei ole pahempaa kuin antaa itsestään ihan täysi itsestäänselvyys "ei se kuitenkaan mua jätä, joten voisin toimia miten haluan". Jos ette pääse tyydyttävään lopputulokseen, järkevintä voisi olla erota. Jos pääsette järkevään lopputulokseen, ja nainen alkaa pikkuhiljaa oppia osallistumaan arkeen - voit miettiä uudelleen riittääkö se sinulle, ja kestävätkö muutokset.[/QUOTE]
Kiitos pitkästä ja ajatuksia herättävästä viestistä...
Kyllä se on varmasti totta et pitemmän päälle on todella kuluttavaa ja aiheuttaa turhaa kränää, siksihän tässä ollaan todella paljon mietitty asioita viimeaikoina yötäpäivää..
Jokin kirjoittaja sanoi että eikö muulla ole väliä kun sillä että siivoaako toinen ym. On todellakin on merkitystä. Meillä on yhteistä monessa asiassa aivan mielettömästi ja puolisoni on hauskimpia mitä olen tavannut. Niitähän tässä on joutunut punnitsemaan että mikä on tärkeintä puolisossa.
Parastahan olisi täydellinen jossa yhdistyisi exän ja nykyisen piirteet ja sellasen ihmisen löytäminen voisi olla todella vaikeaa enkä sellaista lähtisi edes etsimään.
Uskon että on paljon erilaisia ja varmasti sellasia persoonia joista tykkäisin ja jonka kanssa arki sujuisi helpommin mutta kyllä tässä joutuu miettimällä miettimään ratkasuja ettei niitä tarvitsisi katua 10-20 vuoden päästä..
[/QUOTE]
hassua
Mulla kyllä sujuu molempien hommat paitsi ompelukoneen käyttö...