H
harmistunut
Vieras
Meillä on 10kk lapsi. Syntymän jälkeen olemme mieheni kanssa käyneet kuukausi sitten kahtena päivänä 7 tuntia eräässä tapahtumassa ja veimme lapsen mummolleen hoitoon (sovittiin tämä ½ vuotta aiemmin). Muuten emme missään. Lapsi on ollut hoidossa siskollani tai äidilläni ainoastaan satunnaisia aikoja kun olen käynyt esim. hammaslääkärissä.
Nyt sitten päätimme hemmotella itseämme ja käydä ravintolassa jos saamme lapsen hoitoon. Mummo sanoi, että yleensä alkuviikko on hänellä töissä raskaampi, mutta ei mitään, hyvin voi kuulemma tänään ottaa lapsen hoitoon siksi aikaa.
Me kävimme hyvällä omalla tunnolla syömässä.
Seuraavana päivänä siskoni alkaa keskustella tästä kuinka olen röyhkeästi vienyt näin lapsen äidillemme vaikka ollut rankka työpäivä ja meidän lapsi vaatii niin paljon vielä huomiota kun on noin pieni. (hänellä siis isommat lapset). En kuulemma osaa tulkita että jos sanoo että "no joo, voi tulla", että se tarkoittaa "ei oikeasti jaksais mutta pakko kai se on..."
Lisäksi olen kuulemma joskus kun "meillä ei edes ollut vielä lapsiakaan" (=eikä ilmeisesti siis elämää ollenkaan) niin sanonut etten voinut tulla jossain asiassa auttamaan kun oli suunniteltu jotain miehen kanssa kahdestaan. Ja myös tämän takia olen todella itsekäs ihminen. Olenko?
Tuli vain paha mieli kuitenkin, vaikka periaatteessa ymmärrän mitä tarkoittaa, mutta en kuitenkaan. Autan aina kun voin, muutan omia suunnitelmia/aikatauluja, olen kuskina, vahdin lapsia, lainaan isoja summia rahaa, säilytän heidän tavaroitaan meidän yhdessä huoneessa kun itse ovat pienemmässä, otan jopa väliaikaisesti meille asumaan... Anteeksi nyt pitkä tilitys, mutta enkö tosiaan ansaitse edes kerran vuodessa mennä ravintolaan ilman itsekkääksi mollaamista?
Nyt sitten päätimme hemmotella itseämme ja käydä ravintolassa jos saamme lapsen hoitoon. Mummo sanoi, että yleensä alkuviikko on hänellä töissä raskaampi, mutta ei mitään, hyvin voi kuulemma tänään ottaa lapsen hoitoon siksi aikaa.
Me kävimme hyvällä omalla tunnolla syömässä.
Seuraavana päivänä siskoni alkaa keskustella tästä kuinka olen röyhkeästi vienyt näin lapsen äidillemme vaikka ollut rankka työpäivä ja meidän lapsi vaatii niin paljon vielä huomiota kun on noin pieni. (hänellä siis isommat lapset). En kuulemma osaa tulkita että jos sanoo että "no joo, voi tulla", että se tarkoittaa "ei oikeasti jaksais mutta pakko kai se on..."
Lisäksi olen kuulemma joskus kun "meillä ei edes ollut vielä lapsiakaan" (=eikä ilmeisesti siis elämää ollenkaan) niin sanonut etten voinut tulla jossain asiassa auttamaan kun oli suunniteltu jotain miehen kanssa kahdestaan. Ja myös tämän takia olen todella itsekäs ihminen. Olenko?
Tuli vain paha mieli kuitenkin, vaikka periaatteessa ymmärrän mitä tarkoittaa, mutta en kuitenkaan. Autan aina kun voin, muutan omia suunnitelmia/aikatauluja, olen kuskina, vahdin lapsia, lainaan isoja summia rahaa, säilytän heidän tavaroitaan meidän yhdessä huoneessa kun itse ovat pienemmässä, otan jopa väliaikaisesti meille asumaan... Anteeksi nyt pitkä tilitys, mutta enkö tosiaan ansaitse edes kerran vuodessa mennä ravintolaan ilman itsekkääksi mollaamista?
