Olenko pihi visukinttu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vauhti-Vilma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vauhti-Vilma

Vieras
Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Kiistelemme jatkuvasti uuden avopuolisoni kanssa siitä, saako hän käyttää autoani kuin omaansa. Siippani mielestä kaikki tavarat tulee nyt olla yhteisiä, myös auton. Hän on saanut aina auton käyttöönsä äidiltään ja kavereiltaan eikä näe, että auton yhteiskäytössä olisi mitään ongelmaa. Auto on hänen mielestään käyttöesine, jota tulee käyttää mahdollisimman paljon. Itse puolestaan seuraan tarkasti auton kuluja, koska bensa ja korjaukset ovat kallita ja palkka pieni.

Oma kantani on siis ollut, että lainaan mielelläni autoani hänelle yhteisten asioiden hoitamiseen ja että tällöin auton kulut laitetaan puoliksi. Omien asioiden tai kavereiden remonttiajot eivät näihin kuulu. Kokonaan yhteiskäyttöön minun on vaikea antaa autoa, koska tarvitsen sitä paljon mm. työni vuoksi, ja yhteiskäytössä joutuisin itse neuvottelemaan jatkuvasti sen käytöstä. Muutenkin olen ollut sitä mieltä, että ennen yhteenmenoa hankitut varat ja arvotavarat ovat kunkin omaa, ei yhteistä omaisuutta. Yhdessä hankittu on sitten toinen juttu.

Olenko siis aivan kohtuuton?
 
Älä nyt hitto vieköön anna autoa mihinkään yhteiskäyttöön. Auto on niin kallis pitää, ettei autoton edes tajua, mitä se maksaa. Siinä ei mikään bensaraha riitä. Kaikki maksaa: Vakuutukset, käyttömaksu, katsastus, korjaukset, renkaat, arvonalennus.

Jos auto on ihan pakko olla yhteisessä käytössä, menkää autokauppaan vaihtamaan auto vähän kalliimpaan ja pistäkää sitten kaikki menot puoliksi, hankintahinta mukaan lukien. Vanhasta autosta saatu hyvitys lasketaan tietysti heti sinun osuuteesi automenoissa.
 
Tuo Berililin ratkaisu kuulostaa oikein hyvältä. Hieman vain pelottaa, kun mies on ollut niin kovin itsepintainen. Pelkään että yhteisestikin ostettua autoa olisi jatkossa vaikea käyttää. Työmatkailu tms. muut käytännöt menisivät varmasti uusiksi.
 
Auto on vain väline liikkua paikasta toiseen. Jos ei ole varaa käyttää autoa liikkumiseen, mitä järkeä koko autossa on?

En tajua ihmistä, jolle joku metalliläjä on tärkeämpi kuin avopuoliso.

Eli et ole mielestäni mikään visukinttu, vaan aivan absurdi ja naurettava ääliö,
 
Aiavn hullunkurinen ajatus. Itse ajan työmatkat autolla, mies menee bussilla. Muutoin liikumme miltei yhdessä. Jos en lähde mukaan niin mies menee autolla, ellen sitä itse tarvitse. Siksi olen auton ostanut, että kuljen sillä työmatkat.

Kaikesta sitä näköjään voi tulla ongelma. Jos mies haluaa kokoaikaiseen käyttöönsä auton, hänen kannattaisi ostaa auto/kulkuneuvo. Muutoin kulkekoon autolla, kun et sitä tarvitse. Mutta tuota "käytön seurantaa" en ymmärrä, jos autosta maksaa niin kaipa sitä silloin kannattaa käyttää.
 
Niin ja älä nyt ihmeessä, enempää ala törsäämään vielä kalliimpaan autoon, jos nyttenkin tulee ongelmia ja närää. Ostakoon mies oman halvemman auton myös.

En ymmärrä yhtään mitä logiikkaa tuossa on, että laitat oman autosi "pois" ja maksatte yhteisestä kalliimmasta autosta. Sittenhän sinulla on vielä vähemmän autoa käytössä vaikka maksat varmasti yhtä paljon. Huh mitä ehdotuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tuo Berililin ratkaisu kuulostaa oikein hyvältä. Hieman vain pelottaa, kun mies on ollut niin kovin itsepintainen. Pelkään että yhteisestikin ostettua autoa olisi jatkossa vaikea käyttää. Työmatkailu tms. muut käytännöt menisivät varmasti uusiksi.

Tota, eikös Berlilin vastaus ollut niinkuin sarkasmia...
 
Minulla ja miehelläni (joka on virallisesti "vain" samoin kuin aloittajalla avopuoliso, eikä aviomies, emme ole naimisissa, vaikka toisiamme mieheksi ja vaimoksi kutsummekin) on kyllä kaikki esineet yhteiskäytössä.

Autoa käyttää se, joka tarvitsee (olemme kyllä hankkineetkin sen yhdessä, ei sen puoleen), mutta myös toisen aiemmin omistamia esineitä käytämme yhtä lailla yhdessä. Esimerkiksi sänky on ollut aikanaan minun sänkyni, mutta kyllä sitä miehenikin ihan omanaan pitää, en pakota häntä nukkumaan sohvalla ;-) Mikroaaltouuni puolestaan oli aiemmin hänen, mutta saan minäkin siinä ruokaa sulattaa ja lämmittää, ei tarvitse aina käyttää hellaa. Eli toisin sanoen ne esineet, jotka olivat ennen jomman kumman, ovat nykyään yhteisiä.

Olemme kyllä olleet yhdessä sen verran pitkään, että tuntuisi oudolta miettiä, mitkä ovat "sinun" esineitä ja mitkä "minun".
 
Kun lukee näitä vastauksia herää kysymys että miksi te sitten menette avo/avioiittoon jos mikään ei saisi olla yhteistä ja kaikki pitää jakaa sentilleen tasan. Eihän siitä voi pitkässä juoksussa tulla mitään. Pankaa rahat yhteen ja ostakaa yhteinen auto ja tasatkaa sen kulut sitten ihan sentilleen. Mutta mitäs sitten kun tulee lapsia? Saavatko ne käyttää autojanne, jos saavat niin miten. Siinähän se elämä kuluu mukavasti riidellessä jos joka asiassa on mietittävä näin.
Itse olen ollut yli 30 v aviossa eikä siitä kyllä olisi tullut yhtään mitään moisella kirjanpitosysteemillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja On se kovaa:
Kun lukee näitä vastauksia herää kysymys että miksi te sitten menette avo/avioiittoon jos mikään ei saisi olla yhteistä ja kaikki pitää jakaa sentilleen tasan. Eihän siitä voi pitkässä juoksussa tulla mitään. Pankaa rahat yhteen ja ostakaa yhteinen auto ja tasatkaa sen kulut sitten ihan sentilleen. Mutta mitäs sitten kun tulee lapsia? Saavatko ne käyttää autojanne, jos saavat niin miten. Siinähän se elämä kuluu mukavasti riidellessä jos joka asiassa on mietittävä näin.
Itse olen ollut yli 30 v aviossa eikä siitä kyllä olisi tullut yhtään mitään moisella kirjanpitosysteemillä.

No kyllä tuo auton pito on sen verran kallis meno, ettei sitä nyt ihan voi verrata muihin yhteisiin tavaroihin. Taitaa olla heti asunnon jälkeen toiseksi kallein omaisuus, joka ihmisillä yleensä on. Ja monillahan on asuntovelka jaettu samassa suhteessa kuin omistusosuudet! Ihan jäkevää minusta. Tosin auton arvohan laskee suurinpiirtein heti kun sen ajaa kaupasta pihalle.

Niin kuin joku tässä luettelikin, niin monenlaista menoa aiheutuu autosta. Ei se ole pelkkä bensa ja vakuutus. Lisäksi tulee vero, huollot, renkaat, pyyhkijät ym. varaosat, katsastus, mahdollinen autolaina, autopaikkamaksut+pysäköintimaksut.. siis monenmoista menoa, jota ei autoton tule ajatelleeksi. Ei ole minusta oikeudenmukaista, jos toinen maksaa vain pelkät bensat ja saa kuitenkin autoa käyttää puoliksi yhtä paljon.

Itse olen autonkäytöstä valmis maksamaan kaikki menot. Tottahan siinä säästyisi rahaa, kun ei lainakaan tarvisi maksaa puhumattakaan muista kuluista. Mutta on se niin mukava olla olemassa.

Alkuperäiselle: miehesi ei taida täysin ymmärtää mitä kaikkea kulua autosta kertyy, kun on kerran aikasemmin käyttänyt toisen omistamaa autoa. Eikä ole oikein vaatia, että autokin on yhteinen kun kerran yhdessä ollaan. Auto on aika kallis "tavara"! Meillä on molemmilla omat autot ja kulunsa maksaa kumpikin omansa. Yhdessä sitten kuljemme välillä minun, välillä miehen autolla. Koitapas kertoa miehellesi, mitä kaikkea autoilu maksaa. Tuskin siitä tulisi mitään, että teillä olisi yhteinen auto. Kumpikin teistä taitaa tarvita sitä aika paljon. Joten vähemmän pystyisit autoa tulevaisuudessa käyttämään. Miksei miehesi osta omaa autoa? Vaikka jotain halpaa..
 
Auton pito on kyllä kallista. Jos miehesi haluaa käyttää sitä niin kaikki verot, katsastukset, vakuutukset ym. PUOLIKSI. Tankkaukset vuorotellen.

Ihmettelen minäkin että miksei hän osta jotain edullista autoa. Netti on pullollaan hyviä käytettyjä autoja. Suhteessa tai ei, on hyvä olla kumminkin itsenäinen. Monasti asiat menee luonnollisesti niin että suhteen edetessä asiat 'yhdistyvät' omalla painollaan, esim. tehdään hankintoja entisten omien tavaroiden lisäksi/tilalle ja ne pähkäillään ja maksetaan yhdessä.

Toisaalta suhteessa kannattaa katsoa kokonaisuuttakin. Maksaako miehesi ehkä jotain kodin menoja enemmän tms, meneekö sillä tavalla tasoihin?

Mielestäni on hyvä puhua avoimesti kaikki tälläiset asiat ja sopia yhdessä mikä on reilua. Tottakai suhteessa ei varmaan joka penniä lasketa mutta suuremmat linjaukset on hyvä tehdä. Raha-asiat on paras hoitaa tasapuolisesti ettei asiasta tule isompaa ongelmaa.

Tsemppiä 'visukinttu', pääsette vamasti puhumalla tässä asiassa eteenpäin !
 
Kun pointtina tässä oli, että auton pito on kallista, niin ei kai samaan talouteen kannata kahta pyhää peltilehmää ostaa? Kun yhteiskäytössä olette ilmeisesti sopineet, että kulut puoliksi, niin kai hän esim. talkooajoissa maksaa kulut, tai itse asiassa maksajan kuuluisi olla tämä avun tarvitsija -muuttaja tai remppaaja. Kuinka teillä muuten jaetaan elämisestä aiheutuneet peruskulut, kuten asuminen, ruoka yms?

Omalla kohdallani tekisin niin, että kulut puoliksi ja käyttöoikeus sillä jolla tarve on paremmin perusteltu, esim. juuri tuo työ voittaa kaverijelpit.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli.:
Kun pointtina tässä oli, että auton pito on kallista, niin ei kai samaan talouteen kannata kahta pyhää peltilehmää ostaa? Kun yhteiskäytössä olette ilmeisesti sopineet, että kulut puoliksi, niin kai hän esim. talkooajoissa maksaa kulut, tai itse asiassa maksajan kuuluisi olla tämä avun tarvitsija -muuttaja tai remppaaja. Kuinka teillä muuten jaetaan elämisestä aiheutuneet peruskulut, kuten asuminen, ruoka yms?

Omalla kohdallani tekisin niin, että kulut puoliksi ja käyttöoikeus sillä jolla tarve on paremmin perusteltu, esim. juuri tuo työ voittaa kaverijelpit.

Niin juuri, maksaako miehesi esim. asumiskulut?
 
Olen itse laskeskellut, mitä auton ylläpito maksaa. Itselläni on kolmisen vuotta vanha auto, jossa kilometrejä jo lähes satatuhatta. Auton arvo on tässä ajassa laskenut noin 22.000 eurosta jonnekin 15.000 euron tietämille eli auton arvo on alentunut noin 2300 euroa vuodessa. Sillä 2300 eurolla (eli 192 e/kk) käyttäisi julkisia kulkuneuvoja jo aika pitkälle.

Siinä on siis pelkkä auton hinta. Lisäksi tulevat autosta aiheutuvat kulut. Esimerkiksi uudet renkaat maksavat reilun 100 e/kpl. Jos auton renkaita ei osaa vaihtaa, vaihtokulua tulee 20-40 e kahdesti vuodessa. Autoa on myös pakko pestä ajoittain (esim. joka toinen viikko 12 e/kerta, jolloin 12e x 26 viikkoa = 312 euroa). Myös tuulilasinpesunestettä menee useampi litra vuodessa.

Bensan hinta jatkaa nousuaan koko ajan. Laskeskelin juuri, että nykyisellä bensanhinnalla (noin 1,3 e/litra) polttoaineeseen (yksi tankillinen viikossa) on minulla mennyt kolmen vuoden aikana noin 7800 euroa (erittäin karkea arvio).

Lisäksi tulee katsastusmaksu ja ajoneuvovero.

Lisäksi tietysti vielä vakuutukset, jotka tietysti riippuvat halutusta vakuutusturvan tasosta ja bonusten määristä. Omalla kohdallani vakuutusmaksut ovat yli 200 euroa kolmen kuukauden välein (kuukaudessa siis yli 70 euroa).

Autoa on myös pakko käyttää huolloissa. Oman autoni kohdalla huollon hinta pelkkien määräaikaishuoltojenkin kohdalla on ollut aina yli 200 euroa per kerta. Huoltokertoja on tullut yleensä 2 kpl/vuosi. Itse olen täysin peukalo keskellä kämmentä, joten huoltamossa on vaihdettu sitten tuulilasin pyyhkijät, öljyt, palaneet lamput jne, vaikka näppärä tietysti selviäisi niistä itsekin halvemmalla hinnalla.

Kun noita euroja alkaa laskemaan, niistä tulee useampi satanen kuukaudessa. Itselläni velattomasta autosta isoimmat kulut kuukaudessa ovat bensa (yli 200 e/kk) ja vakuutus (yli 70 e/kk). Huollot yms. yhteenlaskettuna ja jaettuna 12 kuukaudella saavat myös usean kympin summan kuukautta kohti. Jos vielä pitäisi lyhentää lainaa, niin päälle tulisi se kulu.

Sympatiani ovat täysin visukinttuisen Ellin puolella, sillä itselläni auto on pakollinen työn vuoksi. Jos auto ei olisi pakollinen, myisin auton välittömästi pois. Meillä mies ei myöskään maksa autokuluista mitään. Onhan hänen kiva istua kyydissä, kun auto on pesty, tankattu ja huollatettu, mutta itsestään ja ilman kuluja auto ei kyllä hyvänä pysy. itsellänikin on se ongelma, että minun on vaikea ottaa asiaa puheeksi siten, että saisin mieheltä vaadittua osallistumista autokuluihin. Minusta olisi ihan hyvä, että esimerkiksi yhteiselläkin reissulla mies osallistuisi edes bensakuluihin.
 
Jos elätte niin, että kummallakin on oma talous ja kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja kumpikin tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, on ihan perusteltua olla lainaamatta autoa, jos toinen ei maksa kuluja.
Jos eletään yhteisessä taloudessa (mitä minä ainakin kannatan yhteisasumisessa), niin silloin käyttöoikeus pitäisi olla kummallakin. Se on siten neuvottelukysymys, kumpi sitä kulloinkin kipeämmin tarvitsee. Kyllä lähtökohtaisesti töihin meno on tärkeämpi kuin kaveriajot, etenkin jos töihin ei ole mahdollisuutta mennä julkisilla.
 
Tällaisen loisijan näkökulmasta olet pihi visukinttu.
Miehelläni nimittäin on kaksi autoa, joista toista käytän kuin omaani, ajattelepa sitä!
Tosin minä maksan yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset, onko mieheni sitten asumisloisija?
No, pointtini on se, että tuollainen pilkunn******nen parisuhteessa on rasittavaa. Kokonaisuus ratkaisee.
 
Tarkennan vielä, että jos toinen ostaa (on ostanut) auton kokonaan omilla rahoillaan ja maksaa yksin kaikki auton kulut, miksi toinen voisi vain ilmaiseksi ajella. Tuskin kukaan suostuu parisuhteessa siihenkään, että toinen maksaisi yksin asumisen tai ruoat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Autoilija-Elli:
Sympatiani ovat täysin visukinttuisen Ellin puolella, sillä itselläni auto on pakollinen työn vuoksi. Jos auto ei olisi pakollinen, myisin auton välittömästi pois. Meillä mies ei myöskään maksa autokuluista mitään. Onhan hänen kiva istua kyydissä, kun auto on pesty, tankattu ja huollatettu, mutta itsestään ja ilman kuluja auto ei kyllä hyvänä pysy. itsellänikin on se ongelma, että minun on vaikea ottaa asiaa puheeksi siten, että saisin mieheltä vaadittua osallistumista autokuluihin. Minusta olisi ihan hyvä, että esimerkiksi yhteiselläkin reissulla mies osallistuisi edes bensakuluihin.

Et kertonut miten teillä muut kulut hoidetaan eli maksaako hän jossain muussa asiassa enemmän. Ilmeisesti ei. Toisaalta eihän mieheltä voi täyttä 50% pyytää autokuluihin, koska auto on ilmeisesti pääasiassa vain sinun käytössä. Pyydä yksinkertaisesti bensarahaa kun seuraavan kerran yhteiselle reissulle lähdette. Vai onko kyse vain kaupassa käynnistä vai pidemmästä lomareissusta...? Fiksu ihminen älyäisi tietysti itse tarjota bensarahaa.

No autohan on kallis pitää, mutta niitäkin on monen hintaisia. Ensinnäkin vanhemman auton saa halvemmalla ja täysvakuutustakaan ei tarvitse ottaa. Huollon hinnoissakin säästää jo valikoimalla korjaamon. Juuri tässä itse huollatin halvemassa paikassa (maksoi 180e) kun kalliimpi (merkkihuolto) olisi ollut n. 250e. Aika huvittavaa sekin, kun edellisestä autostani meni keskuslukko. Tyypivika kuulemma, huollossa osa maksoi noin euron ja työt 120e!!

Pikkujuttuja kannattaa auton omistajana opetella itse tekemään. Osaan itse vaihtaa pyyhkijät, öljyt, lamput yms., joten siinäkin säästää. Pikkujutut olen oppinut veljeltä ja isältä ja kokemuksen kautta kun olen omistanut auton siitä lähtien kun on korttikin ollut eli 10v. Auto-Ellille vinkiksi: Kansalaisopisto järjestää naisille suunnattuja auton huolto -kursseja ja niissä opetellaan ihan alkeita, esim. öljyn tarkastus, lampun vaihto ja kursille tullaan omilla autoilla. Kannattaa osallistua, mikäli kaupungistasi sellainen löytyy. Ökykallistahan lamput ja pyyhkijät on missään korjaamossa vaihdattaa! Niin ja onhan niitä merkkikohtaisia ohjekirjojakin saatavilla hyvin varustetuista marketeista. Se auton mukana tuleva kirjahan on ihan onneton - joka asiassa käsketään ottamaan yhteyttä merkkihuoltoon!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Loisijapuoliso:
Tällaisen loisijan näkökulmasta olet pihi visukinttu.
Miehelläni nimittäin on kaksi autoa, joista toista käytän kuin omaani, ajattelepa sitä!
Tosin minä maksan yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset, onko mieheni sitten asumisloisija?
No, pointtini on se, että tuollainen pilkunn******nen parisuhteessa on rasittavaa. Kokonaisuus ratkaisee.

Ai maksat asuntolainan lyhennykset, onko asunto sitten miehesi nimissä vai itsesi? Mietipä kun olet saanut maksettua asuntolainan joskus pois. Sinä olet maksanut, mutta kenenpä nimissä se omaisuus on.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Autollinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Loisijapuoliso:
Tällaisen loisijan näkökulmasta olet pihi visukinttu.
Miehelläni nimittäin on kaksi autoa, joista toista käytän kuin omaani, ajattelepa sitä!
Tosin minä maksan yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset, onko mieheni sitten asumisloisija?
No, pointtini on se, että tuollainen pilkunn******nen parisuhteessa on rasittavaa. Kokonaisuus ratkaisee.

Ai maksat asuntolainan lyhennykset, onko asunto sitten miehesi nimissä vai itsesi? Mietipä kun olet saanut maksettua asuntolainan joskus pois. Sinä olet maksanut, mutta kenenpä nimissä se omaisuus on.

Eiköhän asunto ole molempien nimissä, kun kirjoittaja kerran sanoo, että hän maksaa yksin yhteisen asuntolainan lyhennykset.

Meillä kaikkea käytetään yhteisesti riippumatta siitä, kuka on alkujaan mitäkin ostanut, tietysti nyt tässä vaiheessa lähes kaikki alkaa olla yhdessä hankittua. Käytämme myös rahoja kuin yhteisiä, vaikka molemmilla omat tilit ovatkin eli se maksaa, joka jaksaa :-) Milloinkaan emme ole rahasta riidelleet, vaikkemme olekaan mitään kroisoksia.
 
Sinä Vilma olet oikeassa. Älä ihmeessä jousta enempää. Sinulla on UUSI avopuoliso, joka jo nyt tykkää, etto sinun tavarasi ovat hänenkin tavaroitaan. Kunhan vähän aikaa on vielä kulunut, huomaat, että osa tavaroista onkin enemmän hänen, vaikka sinä ne olet maksanut, maksat edelleenkin ja myös omistat. Avoliitossa kun mikään ei muutu yhteiseksi. Kukin omistaa sen, minkä on maksanut.

Hauska heppu tuo on, sanon näin vanhemman naisen kokemuksella ja viisaudella. Saanut kaikki kalliit asiat elämässään aina "toisen taskusta". Hyväksikäytöksikin tuota sanotaan. Mitä hän omilla rahoillaan tekee? Pidä tarkka huoli, että maksaa oman osuutensa kuluistanne!!

Sinulla tulee vielä monta neuvottelutilannetta tässä suhteessa. jos aiot puolisi pitää. Nyt älä erehdy yhteisen auton hankintaan, sillä se merkitsisi sitä, että sinulla ei käytännössä olisi autoa lainkaan. - Minne se äidin auto joutui, käyttäköön sitä. Vai kulkeeko kaverin päässä ajatus sillä tavoin, että nyt hänellä on uusi sponsori?

 

Similar threads

N
Viestiä
7
Luettu
662
Y

Yhteistyössä