Olenko sittenkin petetty vaimo?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tänään harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tänään harmaa

Vieras
Teen varmaankin hirvittävän virheen jo kysyessäni täältä, mutta yritän kai laittaa jonkinlaisen suodattimen päälle pahimpien vastausten varalle...

Tapahtui niin, että mieheni oli ilmoittanut menevänsä kaljalle muutaman työkaverin kanssa. Kyseessä ei kuulemma olleet pikkujoulut, vaan ihan vaan maanantaina vapaapäivän kunniaksi lähtevät parit ottamaan. (Mieheni melko harvoin käy missään, ei siis ole mikään joka viikkoinen saati joka iltainen kaljoittelija.) Kyselin maanantaina kauanko aikoo olla, jolloin ilmoitti että kyseessä taitaa sittenkin olla pikkujoulut ja ainakin pelin katsovat (kestää puoleen yöhön). Minä en jostain syystä osaa nukkua tai rentoutua jos mies on jossain, etenkään silloin kun on tulossa kotiin yöksi. Jos tiedän, että menee muualle yöksi, saan paljon paremmin nukuttua enkä odottele. Puolilta öin sitten kyselin tekstarilla, että miltäs meno vaikuttaa ja sanoi menevän vielä hetkisen. Kolmelta vihdoin kuului avain lukossa kääntyvän.
Yritti hiipiä hiljaa viereeni, mutta en voinut olla kysymättä missä on ollut kun maanantaina kuitenkin viimeinenkin pubi menee puoli kahdelta kiinni. Matka keskustasta kotiin vie max. 15min. Sanoi jutelleensa työkaverin kanssa vielä baarin ulkopuolella, mitä en todellakaan usko, kun pakkasta oli varmaan -18 astetta ja johan siinä vaiheessa oli 9h ollut aikaa puhua.
Toisekseen, mieheni käyttäytyi aivan eri tavalla kuin yleensä baarista tullessaan. En osaa sitä ehkä kirjoittaa tähän, mutta jollain lailla epäilykseni jostain vaan heräsivät. En koe olevani kovinkaan mustasukkainen, mutta ongelmia tässä juomiskäytännössä on ollut. Juo harvoin, mutta joka kerta liikaa ja melko usein meillä tulee riitaa silloin, koska minä en osaa pitää isoa suutani kiinni ärsyyntyessäni ukon ollessa aivan överit.
No, takaisin tähän tilanteeseen. Aamulla tein jotain, mitä en todellakaan ole koskaan tehnyt enkä kokenut myöskään mitään tarvetta tehdä! Tutkin mieheni taskut. Saldo: ei ainuttakaan kuittia tai mitään tositetta siitä, että olisi illan (9h) baarissa ollut ja lisäksi löysin vihkisormukset lompakosta :( Siinä vaiheessa sain itkupotkuraivarit ja aloin pakata lapsia mukaani. Mies rahoitteli ja selitteli ja vakuutteli, että on ollut koko illan siellä missä sanoikin, työkaverit tarjonneet oluita ja muutamat itse ostaneet maksanut käteisellä. Sormukset ovat olleet lompakossa koko viikonlopun töiden takia (ei voi töissä pitää sormuksia, mutta en ole koskaan huomannut niiden puuttuvan, en varsinkaan useita päiviä).
En tiedä mitä ajatella. Itkettää, surettaa, raivostuttaa. Olen aina luottanut häneen kuin kallioon ja nyt ensi kertaa epäilenkään mitään tehneen. En tiedä mistä tuo epäilys tuli, olisko sitä ns. vaimon vaistoa. En kuitenkaan pääse tästä yli. Mies on vakuutellut syyttömyyttään ja loppuviikosta jo suuttui ja hermostui syyttelystäni ja epäilystäni, kun ei ole mitään tehnyt eikä voisi koskaan pettää minua. En tiedä mitä uskoa. Toisaalta järki sanoo toista, tunne toista. Sanoo, että työkaverit voivat todistaa hänen olleen siellä missä sanoo, mutta niin kai kenen tahansa kaverit vaimolle valehtelevat jos pyydetään? En halua sotkea tähän heitä, koska en uskoisi kuitenkaan vaikka sanoisivat mitä. Mitä voin tehdä? En haluaisi erota, mutta jos mies ei kerro muuta eikä voi todistaa puhuvansa totta, en tiedä voinko vaan tehdä päätöksen ja luottaa? Mitä JOS jotain joskus selviääkin? Mitä jos tämä tunne on oikea? :(
 
Tosi ikävää joutua epäilemään. Elän hiukan samaa vaihetta, suren ja käyn läpi eroa jo valmiiksi, vaikka mitään ei ehkä olekaan tapahtunut. Olen todella voimaton.
 
Kuulostaa niin tutulta :( Mitä jos mieheni onkin yhtä rehellinen ja se sama mies kuin ennenkin, eikä ole oikeasti tehnyt mitään? Jos nämä ovat vain sattumia ja minun mielikuvitukseni laukkaa...tai mitä jos olen oikeassa. En jaksaisi mitään, uuvuttaa niin ja puhuminen ei auta mitään. Eikä hän enää jaksa puhuakaan eikä kuunnella "syyttelyä". Sanoi vaan, että ei ole koskaan edes ajatellut pettävänsä minua, miten minä voin sellaisesta epäillä. Niimpä.
 
Niin tuttua. Minäkin mietin, miksi ja miten paljon jaksan epäillä. Onko miehelläsi mitään syytä pettää - jos sellaista nyt voi koskaan olla...? Minä olen ihan uupunut, enkä ota asiaa enää puheeksi. En ehkä haluakaan kuulla totuutta. Elän nyt näin tässä liitossa niin kauan kuin voin.
 
hmm...no aikaa vaikee sanoa puhuuko totta vai ei.. sinuna luottaisin varmaan vaistooni.. Mä olin itse niin sinisilmänen etten osannut epäillä exääni uskottomaksi..mutta niin vaan lopulta tuli ilmi, että uskoton oli... ja hyvin pystyi valehtelemaan minulle. Surullista tässä vielä on se, että kaikki aina anto mun ymmärtää (siis hänen ystävät tutut sukulaiset jne) että mulla on varmasti hyvä ja uskollinen mies...mutta niin vaan kulissia osasi pitää yllä toisten suhteen eläessä kaksoiselämäänsä.
 
Jospa vaikka uskoisit sitä ukkoos. Pettävä mies ei käy kerran vuodessa pikkujouluissa, pettävä mies käy joka viikonloppu ellei joka toinen päivä "salilla/kalassa/pelissä". Että rauhotu nainen.
 
Itse varmaan yrittäisin päästä vain tuon yli, ja jatkaa kuten ennenkin, ja yrittää unohtaa tuo onneton yö. Jos jatkossa sattuu jotain epäilyttävää, niin sitten pystyt tietenkin herkemmin epäilemään, mutta aika hölmöä se nyt olisi pistää suhde poikki, kun mitään konkreettista sulla ei oikeasti ole tuota tunnettasi takaamaan. Toivottavasti pystyt jatkamaan kuten ennenkin. Toivottavasti sinulla on oikeastikin hyvä mies, mutta jos oikeasti osoittautuu, että ei ole, niin sitten voit hyvillä ja varmoin mielin jatkaa matkaa.
 
Toisaalta mitä väliä jos olisi pettänytkin? Kotiin tuli kuitenkin ja sinne on jäänyt. Ei se ihminen siitä yhdestä kerrasta kulu. Miehille se seksikun ei merkitse samaa kuin naisille. On pelkkä pano ja täts it.
 
"Toisaalta mitä väliä jos olisi pettänytkin? Kotiin tuli kuitenkin ja sinne on jäänyt. Ei se ihminen siitä yhdestä kerrasta kulu. Miehille se seksikun ei merkitse samaa kuin naisille. On pelkkä pano ja täts it."
No ihan näin en pysty kyllä ajattelemaan. Tai toisaalta ehkä pystynkin, mutta siten, että jos jotain on tehnyt en KOSKAAN haluaisi saada tietää, en edes epäillä. Jos on syytä epäillä, haluan tietää totuuden, jota en ehkä pysty hyväksymään. Hassua. Mutta se mitä en tiedä, enkä joudu edes epäilemään, ei satuta.
 

Yhteistyössä