Olenko tulossa hulluksi?

[A.P.]

Täällä väsynyt ja ahdistunut odottaja joka pelkää sekoamista sekä vauva-arkea. Pelkään olevani tulossa hulluksi, taas. Samainen pelko on siis entuudestaan minulle tuttua kun sairastuin paniikkihäiriöön vuosia aikaisemmin. Oireena tällä hetkellä on:

-pakonomainen ajattelu päivän asioista. Saatan siis muistaa nukkumaan mennessä työasioita (lähinnä keskusteluja) ja samaisella hetkellä kun muistan esimerkiksi työkaverini alkaa ajatuksissa pyörimään hänen esittämät asiat. Ikäänkuin työasiat jäisi päähän pyörimään. Mua ahdistaa se, että muistan hyvin miltä jokainen kuulostaa ja ajattelen sitten "hänen äänellään". Sitten kun tää alkaa niin sitä on vaikea lopettaa/päästä eroon koska ahdistun asiasta välittömästi ja alan pelkäämään, että sekoan tai että tämä olisi merkki sekoamisesta. Tätä on hankala selittää niin, että en kuulosta aivan hullulta?

-Kesken esim. suihkussa olemisen tai muun ei aivotoimintaa vaativan asian yhteydessä saattaa mieleen tulla hyvin voimaakkaasti jokin sana (ei siis mikään merkityksellinen, tai käsky tai muu vastaava). Esim. autossa kun vaivuin ajatuksiini niin mieleen tuli "nukutaanko". Säikähdin tuota ajatusta, koska se oli jotenkin tavallista ajattelua voimakkaampi.

Olenko siis menettämässä järkeni? Aiheuttaako stressi ja ahdistus tälläistä panikointia/pakkoajattelua. Pelkään ihan hulluna, että alan kuulemaan ääniä ja sekoan? Muutoin pystyn elämään ihan suht. normaalia elämää. Käymään töissä ja ulkoilemaan. Nämä ihme kohtaukset ja ahdistukset vain aiheuttavat nyt huolta omasta psyykkisestä voinnista.

Löytyisikö täältä ketään muuta sekoamisen pelkoista?

 

[s h t h]

Käy lääkärissä.

 

["vierailee"]

Jos tuo pelko on noin epänormaalin voimakas,niin kyllä sun täytyy siihen apua hakea.

 

["vierailee"]

Nuo sun "kohtaukset" myös kuulostaa perin kummallisilta. Siis ihan tavallisista ajatuksistako saat noin kauhean ahdistuksen?

 

["helmiä"]

tuota noi voi olla pakkoajatuksia tai oireita ahdistuksesta, tai jopa harhoja(tosin tätä ei yleensä potilas itte hoksaa,joten taitaa olal epätodennäköisempi vaihtoehto).

psykiatrille kehotan varaaman ajan! tosin hän tulee tekemään ennakollisen ls ilmoituksen(jos puhut/jos hän huomaa että olet raskaana), mikä lisää stressiä.mutta hoitoa sä tarttet!

toki väsymys ja stressi vo itehä tuota.mutta sitten sä tarttet sairasloma aja keskustelu apua jos sulla on niin voimakasta stressiä/väsymystä

 

["joku"]

vähän kyllä kuulostaa psykoottistasoisilta oireilta, voimakas pelko ja "voimakkaat" ajatukset, jotka ei tunnu omilta (voi enteillä kuuloharhoja). Eli varaa aika psykiatrille ja keskustele psykoosinestolääkityksestä ja sairasloman mahdollisuudesta. Stressi voi aiheuttaa /voimistaa oireita.

 

[Määa]

No jospa noi on vain pakkoajatuksia, ja ilman muuta stressi pahentaa asiaa.
Mulla oli sellaista myös aikoinaan (mulla on pakko-oireinen häiriö), ja mua helpotti kun lueskelin netistä muilla olevan juuri samanlaisia ajatuksia, ja että ne kuuluvat tähän vaivaan, eivätkä enteile sen hullummaksi tulemista.
Ammattilaiset eivät tuntuneet tietävän noista sen enempää kuin ocd:stäkään, ja sain todella asiatonta kohtelua ja "hoitoa", ja stressi tietysti vain pahensi asiaa.

 

["moi"]

Täällä yksi sairaalloisesti pelkää hulluksi tulemista.

Ja tässä ketjussa on sinulle kamalia vastauksia, en siis tarkoita, että törkeitä, vaan voisin kuvitella, kun itse kirjoitan hyvin pelkoisena, ja joku tulisi kertomaan, että psykoosilta kuulostaa.. Se kauhu on varmaan käsinkosketeltava tälläisen jälkeen.

Minä sanoisin kokemuksen rintaäänellä, ettet nyt ole mihinkään sekoamassa.
Tämä pelko itsessään aiheuttaa juuri näitä pakkoajatuksia. Ajatus on kuin ikuinen virta, jossa kulkee kaikenmaailman jätettäkin seassa, johon normaali ihminen ei kiinnittäisi mitään huomiota. Mutta kun on stressiä, niin juuri se jäte tulee mieleen pyörimään, joita kutsutaan sitten pakkoajatukisiksi.
Ja kun tarpeeksi pelkää, niin sitä on niin tarkkaavaisena, että ainakin itse pistän merkille kaikki silmäkulmassa käyvät liikkeet/hahmot ja pelkään rupeavani näkemään harhoja, näihinkään normaalitilanteessa ei kiinnittäisi mitään huomiota, mutta kun on "ylivirittynyt", niin pistää merkille aivan kaiken.

Minä monesti ajattelen ihmisiä ja kun mietin mitä he ovat sanoneet, ajattelen sen hänen äänellään, tämä lienee aika normaalia, tähänkään vain ei normaalisti kiinnittäisi erityistä huomiota.

Eli koko jutun idea on liiallinen itsetarkkailu. Ja tiedän, se on mahdoton lopettaa, kun sillepäälle sattuu.

 

[A.P.]

[QUOTE="moi";28180309]Täällä yksi sairaalloisesti pelkää hulluksi tulemista.

Ja tässä ketjussa on sinulle kamalia vastauksia, en siis tarkoita, että törkeitä, vaan voisin kuvitella, kun itse kirjoitan hyvin pelkoisena, ja joku tulisi kertomaan, että psykoosilta kuulostaa.. Se kauhu on varmaan käsinkosketeltava tälläisen jälkeen.

Minä sanoisin kokemuksen rintaäänellä, ettet nyt ole mihinkään sekoamassa.
Tämä pelko itsessään aiheuttaa juuri näitä pakkoajatuksia. Ajatus on kuin ikuinen virta, jossa kulkee kaikenmaailman jätettäkin seassa, johon normaali ihminen ei kiinnittäisi mitään huomiota. Mutta kun on stressiä, niin juuri se jäte tulee mieleen pyörimään, joita kutsutaan sitten pakkoajatukisiksi.
Ja kun tarpeeksi pelkää, niin sitä on niin tarkkaavaisena, että ainakin itse pistän merkille kaikki silmäkulmassa käyvät liikkeet/hahmot ja pelkään rupeavani näkemään harhoja, näihinkään normaalitilanteessa ei kiinnittäisi mitään huomiota, mutta kun on "ylivirittynyt", niin pistää merkille aivan kaiken.

Minä monesti ajattelen ihmisiä ja kun mietin mitä he ovat sanoneet, ajattelen sen hänen äänellään, tämä lienee aika normaalia, tähänkään vain ei normaalisti kiinnittäisi erityistä huomiota.

Eli koko jutun idea on liiallinen itsetarkkailu. Ja tiedän, se on mahdoton lopettaa, kun sillepäälle sattuu.[/QUOTE]

Kiitos edelliselle ja muillekin vastanneille (vaikka noiden mahdollisten psykoosiviestien lukeminen nostattikin ahdistuksen pintaan). Nyt kun olen taas päässyt rauhoittumaan tuosta aamun panikoinnista ja olo ihan "normaali" niin pystyn ajattelemaan asiaa järjellä. Tuo aamun viesti on kirjoitettu todellakin hätäisessä olotilassa ja ahdistuneena.

Kävin kirjastossa lukemassa tuosta pakko-oireilusta ja kognitiivisen psykoterapian oppaasta löysinkin nämä oireeni. Siinä oli kerrottiin, että pakkoajattelu voi juurikin olla sana/sanoja, musiikkia/kappaleen pätkiä jotka pyörivät mielessä (kirjassa luki, että jopa mielessä kuultuja) kun keskittyy tekemään jotain muuta. Ja Kiitos yllä olevalla vastaukselle tuosta "toisen äänellä ajattelemisesta", että joku muukin tekee niin. Tuon itsetarkkailun tiedostan kyllä itsekin ja sepä kai tässäkin on syynä joka sitten laukaisee väärintulkinnan omasta sekoamisesta johon kytkeytyy päälle vielä kamala ahdistus.

Otan kuitenkin seuraavalla neuvolakerralla puheeksi nämä ahdistukset. Ainoastaan mietityttää, että saadaanko sitten sossut sun muut soittelemaan ovikelloa kuten joku tuolla ylempänä kirjoitteli?

 

[tuuti aa]

ihan jo pelkkä pitkittynyt väsymys voi teettää kaikkea kummaa. mikä sua väsyttää - ai niin, olet raskaana... joo, en kysy tyhmiä enempää. olin aivan zombi ite, mutta onneksi kaikista kolotuksista ja vaivoista niin kiukkuinen, ettei paljon kerinnyt pelottaa.

 

[kkkkksnsnx]

kun olin kuusi vuotias niin iltaisin tuli noita aika paljonkin. muistan menneeni kertomaan vanhemmileni jotain aivan kummallista kuten "en voi nukkua peiton kanssa koska liian monta iso ja ei tarpeeksi pieniä", se on paniikkikohtaus. mutta tuo mitä olin sanonut vanhemmilleni oli vain koska olin niin väsynyt ja olin puoliunessa. sitten mulle kans tuli joskus mieleen vaikka äitini ääni, kun hän oli vaikkapa huutanut minulle "hiljaa", se kuullosti päässän voimakkaalta ja vähän kuin miehen ääneltä mutta pystyin tunnistamaan että se oli äitini ääni. en luullut mitään että äitini olisi sanonut sen, tiesin että se oli vain ajatteluani mutta se ahdisti koska en juuri ikinään ajattele niin lujaa..en osaa selittää kunnolla. sitten oli mulla iltaisin niin etten voinut mennä nukkumaan koska peitto & tyynyt ja kaikki pehmeä tuntui kovilta, ei tavallisesti kovilta vaan niin etten voinut nukkua. noin tapahtui kans kun olin kipeänä..ne loppui iän myötä..nyt olen 13 vuotias, kasi luokal ja muistan viimeks semmosen tulleen 3 vuotta sitten. älä pelkää se on vain paniikkikohtaus.