Oletko elättänyt itse itsesi aikuisiällä?

[Lispetti]

Unohdin mainita opintotuen jota nostin ennen kuin otin opintolainan.
Voi että sitä tunnetta kun opintolainan sai maksettua pois, huhheijjaa! Se oli silloin joskus iso juttu!

 

[garmin]

Emme todellakaan loisi vaan meillä on molemmilla työpaikat mieheni kanssa ja valtion tuilla emme ole koskaan elelleet. Vanhempien tuilla kylläkin. Olemme paljon puhuneet vanhempieni kanssa näistä lahjoituksista, olen useasti kieltäytynyt ottamasta rahaa vastaan kun ovat olleet tarjoamassa. Silti kuitenkin tietyt varainsiirrot on järkevämpää ja edullisempaa tehdä jo elinaikanaa kun perintöä on joskus tulossa reippaasti.
En minä häpeile tätä asiaa mutta en huutelekaan live-elämässä monelle.

Tietysti se on järkevää ja "edullisempaa", kun verottaja saa vähemmän noista rahoista. Mutta silloin on ihan turha tulla mesoamaan tällaisiin ketjuihin, kuinka olen ihan kaiken näillä omilla kätösilläni hankkinut. Kun niin ei ole, niin ei ole, se on aivan sama, mitä sinä itsellesi ja muille koetat vakuuttaa.

 

[kyllä olen]

Olen elättänyt itseni aikuisiällä, eli n. 18 vuodesta eteenpäin. Kotoa en muista saaneeni tuon jälkeen mitään tai ehkä opiskeluaikana jotain ruokia saattoivat muutaman kerran tuoda. Ei tämä minusta mitenkään erityinen ylpeydenaihe ole, olisin ottanut kotoa enemmänkin apua vastaan, jos niillä olisi ollut mistä antaa.

 

["vieras."]

Kyllä olen, lähes kokonaan. Kerran jouduin hakemaan toimeentulotukea ja ihme kyllä sitä sainkin. Mä koen asian niin että jokainen on velvollinen elättämään itse itsensä, eikä odottaa käsi ojossa rahaa milloin vanhemmilta, milloin yhteiskunnalta.

Mitään meiltä ei puutu, on tilava asunto, lapsilla laadukkaat lelut, vaatteet jne. Voimme syödä lautasmallin mukaisesti terveellisesti ja harrastuksiin on varaa. Tämä kaikki omalla työllä, omalla rahalla.