Toggle sidebar

Oletko kateellinen jollekkin ihmiselle tai oletko huomannut, että sinulle ollaan kateellisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmittaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

harmittaa

Vieras
Mä olen joissain ihmisissä, huomannut kateellisuutta. Käytöksestä huomaa, kun jostain asiasta ei voi puhua tai sitä ei oteta esille.

Miksi pitää olla kateellinen, eikö omassa elämässä ole jo tarpeeksi, vaan pitää kadehtia muita. Luulisi, että oma elämä valuu hukkaan, jos vain miettii mitä muilla on ja mitä itsellä vaikka ei ole.

Mä kun uskon, että aina sais kadehtia jotain, jos sille tielle lähtis.

Jotenkin tuntuu, että se vaikuttaa ihmissuhteisiin ja mua harmittaa se.
 
Mä oon ollut kateellinen tilanteessa, jossa tunnen itseni jollain tavalla hylätyksi, kun toinen pärjää niin hyvin ja hänestä vaan tykätään. on kauhean vaikeaa myöntää olevansa kade, koska sitä ei ehkä itse ensin tunnista, vaan yrittää keksiä jotain tekosyitä, miksi se toinen ärsyttää.
 
onko sellainen ihminen todellisuudessa kateellinen, joka aina suurentelee ja laveilee omilla tavaroillaan/asunnollaan/autollaan tms? onko hän kateellinen kenties jostakin muusta, kuten rakkaudesta? ja kun hän on hankkinut miehensä kanssa kaiken velalla ja on tosi suurissa veloissa. luulen, että tälläiset ihmiset ovat niitä kateellisimpia.
 
Eräs työkaverini on mulle kateellinen, kun olen lasteni kanssa hoitovapaalla, kun hänellä ei kuulemma ole varaa tehdä näin (ei olisi meilläkään, mutta lapset on meille tärkeämpiä kuin työ). Itseäni vähän tämä tilanne naurattaa, sillä joudun pyörittämään kotia tosi pienellä budjetilla ja joutunut karsimaan paljon menoja.
 
Rehellisesti sanottuna olen kyllä kateellinen niille jotka saa kotihoidontukeen ylimääräisen sisaruslisän ja kuntalisän. :snotty:
Mun mielestä ne pitäis olla tasapuolisesti kaikille, paikkakunnasta riippumatta.
 
Yksi mun kaveri aina sanoo:
"tiedätkö olen sulle aika kateellinen, kun sinulla on mies ja lapsia. Minulla ei ole, vaikka olen pienestä asti suunnitellut, että minulla tulisi olemaan suuri perhe"


Ei tunnu kivalta tälläinen tunnustus. Kaveri on ilman miestä, koska on aika peloittava persoona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:
Rehellisesti sanottuna olen kyllä kateellinen niille jotka saa kotihoidontukeen ylimääräisen sisaruslisän ja kuntalisän. :snotty:
Mun mielestä ne pitäis olla tasapuolisesti kaikille, paikkakunnasta riippumatta.
Click to expand...

peesi tälle. Olisi käyttöä tälle rahalle
 
Täällä palstalla joku luulee minua rikkaaksi. Muuten tässä tavallisessa elämässä en ole huomannut erityistä kateutta, tiedä sitten jos joku kadehtii, kannattavaa se ei tosiaankaan ole.
 
en ole kellekään kade, koska kun en hänen elämäänsä elä, en voi tietää kaikkea, joten ei ole mitään syytä olla kade. olen pari kamua menettänyt sen takia, että ovat mulle kateellisia, ovat sen suoraan sanoneetkin.
 
Mä en ole kateellinen luonne ollenkaan. Viimeks muistan saaneni kateuden pistoksen joskus 4 vuotta sitte ja sekin meni hetkessä ohi

Kateellisuutta olen kyllä kohdannut, mutta yritän aina kääntää heidän ajatukset omiin "hyviin" juttuihinsa
 
Minua on usein ärsyttänyt ihminen, jota olen pitänyt aika yksinkertaisena ja itsekeskeisenä. Jossain syvällä sisälläni tiedän, että olen kateellinen hänen ulkonäköönsä liittyviin asioisya, ja siitä että hän saa olla 'heikko', ja minä olen joutunut olemaan vahva.
 
Kyllä tunnustan olevani välillä kateellinen perheille joissa ei ole erityislapsia vaan kehitys jne. etenee ihan normaalisti.
*taustalla möykkää 4v dysfaatikko jolla ei sanoja juuri ole, eikä minkäänlaista äänenvoimakkuuden hallintaa*

Sisareni kadehtii saamaani suurta lapsilisää...
Ei taida olla muita kadehtijia, perheessä kun on erityislapsia 4/5, kuopus kun on vielä vauva joten hänestä ei voi sanoa vielä mitään :D
 
En kadehdi ketään. Anoppi taitaa olla katellinen minulle kun olen hänen poikansa kanssa,ei voi sulattaa että pojalle kelpaa joku muukin nainen, eikä ikinä muutenkaan voi myöntää että minäkin osaan jotain vaan hänen tarvitsee aina lytätä minua + tunkea minun ja mieheni välisiin asioihin sekaamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttösenäiti:
Kyllä tunnustan olevani välillä kateellinen perheille joissa ei ole erityislapsia vaan kehitys jne. etenee ihan normaalisti.
*taustalla möykkää 4v dysfaatikko jolla ei sanoja juuri ole, eikä minkäänlaista äänenvoimakkuuden hallintaa*

Tästä olen itsekkin ollut joskus,niin rakas kuin tuo nuori mies onkin,mutta se on mennyt yleensä aika pian ohi.
nyt kun poika on 8,puhuu jonkin verran,mutta se on työlästä.Hermostuu helposti ja silloin saattaa lyödä läpsäyttää... :ashamed:
Click to expand...
 
Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka osaa ottaa elämän rennommin kuin minä otan - mun on toisinaan vaikeaa luottaa siihen, että elämä ihan todella kantaa, vaan stressaan ihan typeristäkin pikkuasioista.
 
Itse oon kateellinen yhelle meiän koululaiselle joka saa aina ihan kaiken mitä se takuu koska sen äiti on pomo ja saa hyvää pakkaa. Ja ku must aina tuntuu ettei se ansaitse sitä koska se matkii kaikkia pukeutumistyylissä ja puhetyylissä. Se ei osaa matikkaa yhtään nii ei sitä kiinnosta paljon ne vaatteet maksaa koska sen äiti tietenki ostaa ne. Se on käyttäny yli 500e. alle vuodessa kenkiin ja mulla on vaan yhet kengät, sillä seittemät :'(
 
Minä olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jonka taustana on kateus meidän perhettä kohtaan. Meissä ole mitään kadehtimista: ei omisteta mitään, on välillä vaikeaa ja sairauttakin, monta lasta, rahat tiukilla, vaikka molemmat vanhemmat olemme työssä käyviä.... Eikä tämä ole mikään valitusvirsi, sillä minulla on hyvin positiivinen elämän asenne ja tällä asenteella on menty vaikeistakin asioista yli.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa