Oletko tällainen vanhempi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äiti minäkin"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"Äiti minäkin"

Vieras
Yle Teemalta tuli äsken loistava ohjelma siitä kuinka nykyään vapaa ja luova leikki on kuollut. Vanhemmat ylisuojelee lapsiaan eivätkä sen varjolla uskalla enää päästää lapsiaan kulkemaan vapaasti ja leikkimään ilman valvontaa ulos kavereiden kanssa.

Oletko sinäkin tällainen vanhempi? Minä ehkä tunsin pienen piston itsessäni. Ohjelmassa kuvailtiin nyky vanhemmuutta melko realistisesti ja turhaa tiukkuutta ja rajoittamista on nykyään paljon! Tilalle on tullut supervanhemmuus, jossa vanhemmat määräävät kaikesta ja hallitsevat kaikkea. Muutokset edellisten sukupolvien lapsiin on jo nähtävissä: lapset eivät osaa enää leikkiä ns.luovasti ja keksiä leikkejä itse ilman, että kaikessa on tarkat säännöt ja ohjeet ja aikuisen pitää antaa tarkat säännnöt ja ohjeet kaikkeen tekemiseen. Lapsia kuljetetaan monta kertaa viikossa ohjattuihin harrastuksiin ja moni pieni lapsi on jo alakouluikäisenä täysin stressaantunut ja keskittymiskyvytön ylenmääräisestä kuormittamisesta. Harrastuksia on niin paljon ja ne vievät niin paljon aikaa ettei lapsilla ole enää aikaa kavereille ja heidän kanssaan leikkimiselle. Surullista! :/

Ohjelman myötä muistelin pakostakin omaa lapsuuttani 70-80-luvun Suomessa, jolloin pihat olivat täynnä lapsia ja leikkikavereita löytyi aina. En muista 5-vuotiaasta eteenpäin koskaan kenenkään vanhemman olleen vahtimassa ulkoleikkejä vaan ihan keskenään touhusimme kerrostalon pihalla. Välillä saattoi jonkun äiti kurkistaa menoa ikkunasta. Jos vanhemmille tuli asiaa huudettiin kuorossa ikkunoiden alla "äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa ***" ja äiti käväisi ikkunalla selvittämässä asian. Saimme mennä lähipuistoon leikkimään ilman saatteluita ja ohjausta. Välillä kolisi ja tuli naarmuja, mutta leikki jatkui eikä kenenkään elämä siihen kaatunut. Kaikesta on jäänyt mukavia muistikuvia enkä muista koskaan kaivanneeni vanhempiani leikittämään. Leikimme paljon ns.perinneleikkejä kuten konkkasta, 10 tikkua laudalla, naurisvarasta, peiliä, väristä, hyppäsimme narua/twistiä. Lapsia oli talossamme niin paljon, että saimme joukkueet jalkapalloon ja pesikseen kasattua ja niitäkin pelattiin ahkerasti. Talvella mentiin pulkkamäkeen, laskettiin minisuksilla, rakennettiin lumimajoja ja -linnoja jne.... Ja kaikesta tästä selvisimme itse!

Tämän myötä tulikin mieleen, että onko nykyajan lapsilla edes enää mitään perinneleikkejä saati, että itse keksisivät uusia leikkejä? Vai pelataanko nykyään aina jonkun luona pleikkaa, wiitä yms pelejä? Entä onko vanhemmat aina hieman kärpäsenä katossa seuraamassa leikkejä ja tekemisiä ja puuttumassa, jos hiukan nahistellaan tms? Luotatko, että lapset osaisivat selvittää itse ristiriitoja vai haluatko olla erotuomarina tai jopa estää tilanteet ennekuin ne menevät hankalaksi? Usallatko päästää lapsesi ulos kavereidensa kanssa leikkimään niin ettet koko ajan näe missä he ovat ja mitä tekevät? Ja jos et itse uskalla päästää lapsiasi ns.vapaaseen leikkiin niin tuomitsetko toisia vanhempia, jotka näin uskaltavat tehdä? Lopuksi tulin siihen tulokseen, että nykyään usein ylisuojellaan lapsia ja estetään tietynlainen mahdollisuus kehittymiseen ja itsekseen pärjäämisen oppimiseen.
 
En tunnista. En tosin katsonut, mutta mitä tossa nyt kirjoitit...


Meillä lapset leikkii keskenään pihalla paljon, en minä siellä jaksa istua ja kököttää- enkä ainakaan leikkiä... iältään nyt 3 ja 6, mutta ovat leikkineet keskenään ulkosalla jo reilun vuoden. Nuorempi viihtyy pitkiä aikoja yksistäänkin ulkona.

Ei omisteta pleikkaa, ei wiitä- ei niin mitään pelikonetta.

Joskus kun tappelu äityy hurjaksi mä saatan mennä väliin, kesällä tyydyin komentamaan penikat pihalle tappelemaan. Osaavat selvittää välinsä, mutta vaatii yleensä sen paikan vaihdoksen :D
 
Viimeksi muokattu:
olen samaa mieltä. itse päästän lapseni ulos ja vaikka välillä huolettaa niin luotan, että kyllä pitävät kaverit huolta toisistaan jos jotain sattuu. pienempi tosin on vasta 5,5 v, joten hän ei pääse kotipihaa kauemmaksi yksin, isoveljen mukana kyllä joskus.
 
Viimeksi muokattu:
Onko nyky aikuiset muuttuneet niin pahoiksi, että lapisia pitää suojella eikä oikein uskalla päästää yksin ulos. Vai antaako media turhiakin uhkakuvia...
Toisaalta vanhemmuus on varmaan nykyään myös paljon eriytynyt. on vanhempia, jotka ylisuojelevat ja yliaktivoivat lapsensa. Sitten on toisaalta vanhempia, jotka antavat jo 3-vuotiaan leikkiä yksin ulkona... Yleisintä lienee nykyään, että muksut leikkivät keskenään ja vanhemmat vahtivat jostain lähistöltä. Maailma muuttuu ja samalla myös lapsuus ja vanhemmuus. Uskon kuitenkin, että valtaosa lapsista leikkii niitä "vapaitakin" leikkejä, rinnalle on tullut myös tietotekniikka kouluikäisten vapaa-ajan "ohjaajaksi" ihan pysyvästi.
 
olen samaa mieltä kanssasi, MUTTA nykyään perheissä on monesti vain 1lapsi, tai sitten lapset isolla ikäerolla, jolloin kasvavat yksin. Ja silloin oppivat jo aivan pieninä leikkimään vain ohjatusti aikusten kanssa, eikä eri-ikäisten lasten kanssa.
Ennen oli perheessä enemmän lapsia ja lapset leikkivät keskenään. Ja maailma oli turvallisempi, kukaan ei kidnapannut, tai pihoilla ei liikkunut huumehörhöjä tai pummeja jne. Ovia ei lukittu ja ihmiset tunsivat naapurinsa. Nykymaailmassa meno on toisenlaista.
 
Ollaan pakosti oltu 3 päivää sisällä esikoisen ollessa sairaana. Ainakaan mielikuvituksen puutetta ei tunnu tuolla 2 vuoden 7 kk ikäisellä olevan. Tänään leikki antaumuksella laatikon kannella, joka oli milloin mopo, asvalttikone, linja-auto jne. Välillä grillasi makkaraa, kyseli montako kuppia kahvia otan jne. Ainoat ns. ohjatut leikit olivat kun tehtiin yhdessä palapelejä ja lueskeltiin kirjoja.

Mun mielestä on hirveän helppo jeesustella ettei lapset saa kulkea yksin jne. En voisi kuvitellakaan päästäväni tuota vielä ensi talvena yksin ulos. Ja muistatteko kun tuossa kesällä oli se 2,5v kadoksissa? Aika hanakasti täällä tuomittiin että oli pihalla ilman aikuisen valvontaa, vanhempien lasten kanssa. Toisaalta tuomitaan myös ne äidit jotka eivät ole lastensa kanssa. Itsekin olen saanut sontaa niskaan kun olen ilmoittanut että minä en leiki muuta kuin joskus lasteni kanssa. Kuitenkaan meillä ei myöskään katsota telkkaria päivisin kuin erittäin harvoin, saatika käytetä sitä lastenvahtina. Ihan saa itse keksiä leikkinsä jos haluaa.

Maailma on erilainen kuin silloin kultaisella 80-luvulla. Nykyään on pelkästään autoja, mopoja, mopoautoja, mönkijöitä jne paljon enemmän. Vauhdit isompia. On huumehörhöjä, alkkiksia. Yleinen piittaamattomuus on lisääntynyt. Ei tää maailma ole enää sama. En mä jättäisi lastani kaupan ulkopuolelle vaunuihin nukkumaan kuten äitini teki. Ja vaikka jättäisinkin niin eiköhän joku usuttaisi sossut perään heitteillejätöstä.
 
Katsoin ohjelman ja ilokseni totesin että omat lapseni elävät melkolailla "vapaata" elämää. Asumme sellaisella paikkakunnalla että tämmöinen on mahdollista. Ymmärrän että suurkaupungeissa on omat vaaransa.
 
Maailma on erilainen kuin silloin kultaisella 80-luvulla. Nykyään on pelkästään autoja, mopoja, mopoautoja, mönkijöitä jne paljon enemmän. Vauhdit isompia. On huumehörhöjä, alkkiksia. Yleinen piittaamattomuus on lisääntynyt. Ei tää maailma ole enää sama. En mä jättäisi lastani kaupan ulkopuolelle vaunuihin nukkumaan kuten äitini teki. Ja vaikka jättäisinkin niin eiköhän joku usuttaisi sossut perään heitteillejätöstä.

Nii...Siinäpä se tulikin..Asiat muuttuu ja meidän on pakko muuttua mukana..Saan olla onnellinen että asun paikassa jossa voi vielä lapsen pihalle päästää vahtimatta muiden lasten kanssa, mutta eipä tuota tulis mieleenkää tehdä monessa muussa paikassa..Ja jää nähtäväks voinko tehdä minäkää enää siinä kohtaa kun lapsen ikä sen sallisi..
 
Ei löydy syy pelkästä ylisuojelemisesta. 20-30 vuodessa on tapahtunut paljon muutakin. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että yhtesöllisyyys ja 'kylämäisyys' on kuollut. Siitä se luottamuskin on karissut lasten pärjäämiseen. Jos ei voi luottaa aikusiiin, ei voi lapsiinkaan. Jokainen huolehtikoon omistaan.

Kaikenlaisia muitakin syitä näkee. Joillekin pihoille saa mennä vain talon omat lapset; vanhemmille on tärkeää, että pihaelämä ja kaverit on hyvin kontrollissa. Toisille kaikenlaiset pienetkin konfliktit ovat kauhistus, vaikka juuri niiden kautta lapset oppivat. Vilkkaita teitä on paljon ja leikkialueet siksi rajallisia, alueet tiiviitä.

Sitten on asuinalueet versus elettävä vuosikymmen. Esim. pk-seudulla oli lasuudessani perheiden runsaasti kansoittamia alueita. Joka talossa oli lapsia. Nykyään on toisin, perheet asuvat yhä enemmän hajallaan ympäriinsä ja aiemmin perheiden suosimia alueita asuttavat mummot.

Jotkut lapset on enemmän sisätiloissa, mutta en usko siinä olevan kovin suurta syytä. Pihoilla painelevat kuten ennenkin, mutta vain omilla pihoillaan ja yhä pienemmissä rykelmissä.
 
Ennenkin oli juoppoja, hulluja, murhaajia, lapsenraiskaajia jne. Taatusti suhteessa väestön määrään ihan yhtä paljon ku nykyäänki. Ennen vanhaan EI ollu vain kilttejä ihmisiä... Ne tapaukset vaan ei tullu niin herkästi kaikkien maailman ihmisten tietoon. Ehkä kylällä tiedettiin, mutta ei välttämättä sen kauempana. Juoppo tai pummi ei ole yhtä kuin vaarallinen ihminen, toki voi olla pelottava.

Joskus aiemmin ei ollut mitään nopeusrajoituksiakaan. Ajettiin mitä tykättiin. Liikennettä toki oli vähempi. Toisaalta, kun on enempi liikennettä, on pakosti otettava se enempi huomioonki, lapsenkin. Herkemmin sitä "tyhjällä" tiellä menee ajoradalle pyörällä mutkittelemaan...

Tietysti kun asutaan tiiviimpään, ni myös ne ikävät jutut tulee lähemmäksi. Järki käteen näissä asioissa ja suhteutetaan toiminta asuinympäristöön.
 
Viimeksi muokattu:
Ja sit kun ihmiset lukee paljon uutisia, ja nykyään uutisoidaan jokainen raiskaus ja pahoinpitely, katsovat sarjoja kuten CSI, Criminal Minds, Kova Laki jne. niin onko se ihme että "vähän pelottaa"???

(Me included)
 
Ohjelmaa en katsonut, mutta tekstistä en tunnistanut itseäni. Lasten leikkeihin tai ristiriitoihin en muista juurikaan joutuneeni puuttumaan. Leikit sujuvat sisaruksilta tai kaveruksilta keskenään ilman, että aikuisen tarvitsee toimia leikin päällysmiehenä. =) Joskus tosin menen lasten leikkeihin mukaan ideoimaan (suunnitellaan yhdessä vaikka leikin rekvisiittaa ja laajennusmahdollisuuksia) ja leikinkin lasten kanssa välillä. En ajattele häiritseväni lasten leikkejä, vaan annan lapsille tilaa leikkiä (en siis ohjaile leikkiä, vaan olen mukana). Kun lapsilla on kavereita kylässä, en yleensä mene leikkeihin sekaantumaan. Peleissä saatan kyllä olla mukana jos lapset haluavat.

Perinteiset pihaleikit ovat kyllä aika rajusti ainakin meidän tuttavapiirimme lasten keskuudessa vähentyneet. Lapset ovat kehitelleet omia pelejään ja leikkejään kavereidensa kanssa ja niiden sääntöjä yrittävät välillä kertoa (säännöistä ei kyllä aikuiselle selviä juuri mitään ;)). Pleikkari löytyy meiltä ja monen lasten kaverin kotoa, mutta yleensä lapset touhuavat enemmän ulkona. Kaikilla lasten kavereilla tuntuu olevan sovittuna joku tietty aika, minkä saavat viikossa/ päivässä pelata ja tästä lapset osaavat jopa itsekin pitää huolen (jopa kyläpaikassa).

Loppuun vielä tarkennusta, että vanhin lapsemme on 2. luokalla ja asumme kaupungissa. Ehkä lapsillamme on niin mukavia kavereita, että leikit sujuvat näinkin "ideaalitasolla". Tai sitten lasten kavereiden vanhemmat ovat myös "ajattelevia" ihmisiä.. :saint:
 

Yhteistyössä