oletko vahingoniloinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "joku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"joku"

Vieras
Oletko ollut jonkun tuttavasi puolesta vahingoniloinen jos olet kuullut hänelle olevan tulossa jo toisen lapsen? Meillä on vaan yksi lapsi ja aina tulee mieleen, että kohta teillä onkin rankkaa kahden pienen kanssa. Meillä on tuplasti helpompaa yhden lapsen kanssa ja toista vauva-ajan arkea en kyllä jaksa.;-)
 
No en tosiaankaan.

Olen joskus vahingoniloinen, mutta en tuollaisista asioista, sillä jos joku onkin väsynyt kahden lapsen kanssa ja vaikka se joku olisi mielestäni kuinka inhottava ihminen, niin siitä väsymyksestä kärsii myös kaksi viatonta, pientä ihmistä ja siinä ei ole mitään aihetta iloon.
 
Ja btw, ei se välttämättä ole ollenkaan rankkaa. Riippuu tosi paljon niistä lapsista/lapsesta. Yhden kanssa voi olla rankkaa ja kolmen kanssa voi olla helppoa. En mä siitä kyllä iloa saa itselleni jos toisella on hankala aika menossa.

No tää oli kyllä varmaan provoilumielessä tehty, mutta kerron itsestäänselvyydet nyt kummiski.
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Mun mielestä yhen kanssa on helpompaa, vaik jatkuvasti pitäiskin viihdyttää. Mutta enemmän omaa aikaa ja matkustelu helpompaa yhen kanssa. Mä en jaksais useampaa meluavaa lasta, en välillä jaksais tätä yhtäkään. Oon sellane, että kaipaan ja tarviin hirveesti omaa aikaa. Kahden lapsen kanssa sellainen aika ois ihan minimissä. Kyllä yhdessä lapsessa on meille ihan tarpeeksi "lapsiperhearkea".;-)
 
[QUOTE="joku vaan";29242739]Mun mielestä yhen kanssa on helpompaa, vaik jatkuvasti pitäiskin viihdyttää. Mutta enemmän omaa aikaa ja matkustelu helpompaa yhen kanssa. Mä en jaksais useampaa meluavaa lasta, en välillä jaksais tätä yhtäkään. Oon sellane, että kaipaan ja tarviin hirveesti omaa aikaa. Kahden lapsen kanssa sellainen aika ois ihan minimissä. Kyllä yhdessä lapsessa on meille ihan tarpeeksi "lapsiperhearkea".;-)[/QUOTE]

Yksikin lapsi voi olla haaste (kuten toteat?), joko omista/kaikkien/lapsen/jne. tarpeista johtuen.

On hyvä, että tunnistat itsessäsi mihin pystyt ja mihin et.
Tästä tunnistamisesta johtuen voit hakeutua avun piiriin, jos sitä tarvitset(te).

Yst. t. pp
 
Ihan hyvä että tiedostat omat voimavarasi etkä hanki sitä toista lasta kun tiedät ettei jaksamisesi siihen riitä. Mutta kertoo myös kyvystäsi asettaa itsesi erilaisten ihmisten asemaan tuo aloituksesi :D

Meille on tulossa todella toivottu toinen lapsi ja ihan tietoisesti päätettiin tehdä vieläpä lyhyellä ikäerolla. Tiesin että musta riittää myös sille toiselle lapselle, ja riittäisi varmaan useammallekin mutta taloudellisista ja käytännöllisistä syistä tuo kaksi on meille sopiva lapsiluku.

Ajatteleppa niin päin että meillä tulee myöhemmin olemaan helppoa vaikkapa lomamatkoilla, kun lapset voivat pitää seuraa toisilleen. Ja nuorempi oppii myös paljon katsomalla vanhemmalta mallia jnejne..

Asiat on harvoin mustavalkoisia.
 
[QUOTE="joku vaan";29242739]Mun mielestä yhen kanssa on helpompaa, vaik jatkuvasti pitäiskin viihdyttää. Mutta enemmän omaa aikaa ja matkustelu helpompaa yhen kanssa. Mä en jaksais useampaa meluavaa lasta, en välillä jaksais tätä yhtäkään. Oon sellane, että kaipaan ja tarviin hirveesti omaa aikaa. Kahden lapsen kanssa sellainen aika ois ihan minimissä. Kyllä yhdessä lapsessa on meille ihan tarpeeksi "lapsiperhearkea".;-)[/QUOTE]

Mun mielestä arki on helpompaa viiden lapsen, kuin yhden lapsen kanssa.

Et taida tietää mistä puhut? Ja miksi tuo sävy?
Ettet vain salaa olisi katkera, että itse olet niin saatanan nyhveröinen luuska, ettet JAKSAISI hoitaa kahta lasta?
 
Siis kun joku on ihmetellyt että miks ette tee toista lasta ja kyllä lapsi tarvii leikkikaverin ja millon teille tulee toinen....sellasta inttämistä ja ite tekevät toisen heti perään ja ovat aivan lopussa niin tulee sellanen "ei vittu mitä mä sanoin"-fiilis. En jaksa olla myötätuntonen että ompas teillä rankkaa. Yhetkin
 
[QUOTE="joku vaan";29242768]että joku ymmärtää meitä yksilapsisiakin.:-D[/QUOTE]

Olen mäkin yksilapsinen ja sellaisena on aikomus pysyäkin, mutta silti pidän arkea viiden kanssa helpompana, kuin yhden kanssa.

Ja vaikka olen yksilapsinen (huuuuUUu), en ymmärrä miksi tuntea vahingoniloa toisen väsymyksestä? Jos sellaista siis edes on.
Paska logiikka sulla, mutta provohan tämä taitaa ollakin.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Ciervo itse mistä puhuu? Jos itselläänkin vain yksi lapsi, miten voi olla varma, että elämä viiden lapsen kanssa helpompaa??? Älä puhu jos et tiedä, mistä puhut.
 
[QUOTE="simu";29242783]Ciervo itse mistä puhuu? Jos itselläänkin vain yksi lapsi, miten voi olla varma, että elämä viiden lapsen kanssa helpompaa??? Älä puhu jos et tiedä, mistä puhut.[/QUOTE]

Olen elänyt arkea viiden lapsen kanssa, vaikka itselläni vain yksi lapsi onkin.
 
Tuollaisesta syystä olen onnellinen tuttavan puolesta, samoin tulevan isosisaruksen. Tosin säälittää äiti, koska seuraavat pari vuotta tulevat olemaan rankkoja.

Jossain muussa asiassa olen kyllä vahingoniloinen.
 
Vauva-arki vie veronsa (väsyttää enempi, ei pääse miehen kaa kaksin esim.leffaan tosta noin vaan yms.), mutta helpompaa kahden pienen kuin yhden pienen kanssa. Toiveissa ois, ettei V ehdi puolitoistavuotiaaksi, kun saa pikkuveljen tai -siskon. Tosin hänhän ois sitte jo perheen 7. lapsi, eikä toinen, mutta muut jo koululaisia.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
No en 0.o

Onneksi mun läheiset ovat vain tukena eivätkä hykertele selän takana. Meillä nyt lapset 3v ja 3kk ja aika äärimmilleen minua (oikeastaan vain esikoisen toimesta) on vedetty tässä viimekuukausina. Hetkeäkään en ole silti katunut. Ei elämän ole tarkoituskaan olla helppoa joka hetki. Meidän perhe on tässä ja olen siitä äärettömän onnellinen.
 

Yhteistyössä