Oletteko ottaneet "aikuisen koiran"?

[kepuli]

Olemme ottamassa aikuisen koiran 4v.Onko teillä kokemusta siitä miten aikuiset koirat suhtautuvat lapsiin?meillä on 3 vuotias tyllerö joka ymmärtää kyllä että koiria ei lyödä eikä vedetä korvista/hännästä!Mutta kun on kamut vähän pelotelleet että saattaa käytös muuttua siitä kun tulee vanhasta kodistaan uuteen paikkaan.Onko kokemuksia?

 

[äittyli]

Tuohon on hankala vastata tietämättä koiran taustaa ja rotua. Itse voisin ottaa aikuisen koiran jos tuntisin koiran taustan. Alussa pitäisin kokoajan simällä lasta ja koiraa, miten tulevat toimeen ja opettaisin koiralle ja lapselle, mikä paikka on rauhotettu koiralle, eikä lapsi tule sinne häiritsemään. Ruoka rauha pitää koiralla ehdottomasti olla. Itselläni on 4 koiraa ja kotona lapsia kaksia. Vanhin koirani ei ollut tottunut pieniin lapsiin ja vieläkin mielellään katoaa pois, kun meteli ja meno yltyy.Olen kokoajan lapsiani neuvonut koiran käsittelyssä, enkä anna lapsen häiritä kun koira nukkuu ja lyöminen ja kiusaaminen on ehdottomasti kielletty.

 

[taustalla]

Itse en ole koskaan aikuista koiraa ottanut, enkä luultavasti otakaan. Ei siinä mitään että siinä sinänsä mielestäni mitään pahaa olisi varsinkin jos ottaa koiran luotettavasta paikasta ja tietää taustan hyvin. Monelta aikuisen koiran ottaneelta olen kuitenkin kuullut että "koiraa ei voi koskaan oppia tuntemaan kunnolla" jos sen on ottanut aikuisena. Neljä vuotias koirakin on jo kauan nähnyt tätä maailmaa ja sille on muodostunut paljon tapoja erilaisissa tilanteissa.
Tuttavamme otti samanikäisen koiran, kultainen noutaja, joka oli hyvin kiltti, pysyi vapaana kaikkialla ja tuli lasten kanssa erinomaisesti toimeen. Kuitenkin puri omaa koiraani ihan syyttä kun koirani oli vasta 10 viikkoinen (terve koira ei koskaan pure pentua). Siis oikeen kunnolla, niin että pennulleni tuli kunnon jäljet niskaan. Tilanne oli siis sellainen että näkivät ensi kertaa ja koirani vähän varovasti nuuski tätä vanhempaa koiraa kuonosta.
Pennun ottaminen on siksi varmempaa että näet sen kehityksen alusta alkaen ja tiedät tasan tarkaan millainen se on ja miten toimii missäkin tilanteessa. Koirat myöskin kiintyvät hyvin paljon omistajiinsa, siksi käytös todella saattaa muuttua kun siirto uuteen kotiin tulee, jotkut eivät jopa sopeudu ollenkaan.
Varsinkin siis lasten kanssa on oltava aikuisen koiran kanssa (jos tulee vanhana) todella tarkkana.
En kuitenkaan halua todellakaan pelotella! Tässä vain minun näkemykseni asiasta

 

[koiraharrastaja]

Meille tuli pari vuotta takaperin vajaa 4-vuotias narttu. Sopeutui tosi nopeasti, vaikka olikin aikuisten seurassa kasvanut city-koira. Me kun asumme maalla ja lapsiakin oli tuolloin jo kolme.
Kyllä mun mielestä tervepäinen koira sopeutuu uusiin olosuhteisiin!

 

[maija]

Olen adoptoinut täysikasvuisen rottweilerin tietämättä käytännössä mitään ko. koiran taustoista (löytökoira) ja täytyy sanoa, että riskin otto on kannattanut. Aivan uskomattoman kiltti ja kiva kaveri. Jokaisen täytyy kuitenkin miettiä etukäteen ns. oma jousto, mitä kaikkea on valmis sietämään, sillä uudessa paikassa on aina uudet tavat, ja oppimisessa voi hetki mennä. Olin itse valmistautunut henkisesti siihen, että ryhdyn opettamaan kaiken alusta lähtien, mutta iloinen yllätys on ollut, että tulokas on ollut kaikin puolin sopuisa ja kouluttautumishaluinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa niin pienten kuin suurempien ihmisten ja kissojen ja koirien kanssa.

 

[Saana]

Meidän koira muutti meille 2-vuotiaana, käytyään läpi ensin valitettavan kovan koulun edellisen omistajansa luona. Tavallaan kyse oli pakkotilanteesta, kasvattaja haki koiran pois, eikä sille ollut muuta sijoituspaikkaa, niin suostuin sen ottamaan. Käytännössä koira oli käytökseltään pahempi kuin pikkupentu, sillä sen lisäksi, että se ei ollut esim. alkuunkaan sisäsiisti, se oli tosi arka ja pelokas. Alku oli sii hyvin raskas ja hankala. Pennunhan saa kouluttaa alusta asti itse, eikä voi ainakaan ketään muuta syyttää ongelmista, mutta aikuinen kora on koulutettu joko hyvin tai huonosti, etkä voi sille mitään. Totta kai aikuinenkin koira oppii uusia asioita, mutta enemmän se vaatii työtä kuin pennun kanssa. Toki aikuinen voi olla kiltti ja hyvin koulutettu ja silloin tätä ongelmaa ei ole.

Monet itkut meillä itkettiin tuon koiran takia, mutta uskollinen ja ihana lemmikki meillä on ollut jo monta vuotta. Koira viettää meillä onnellisena eläkepäiviään, enkä ihanampaa kaveria voisi toivoa. Lasten kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka edellisessä kodissa ei niitä ollutkaan. Päin vastoin, koira otti lapsemme heti omakseen ja on vahtinut heitä silmä tarkkana.

 

[whitenight]

Moips!

Itse olen ottanut 6-vuotiaan koiran meille asumaan, sopeutui hyvin!
SEn kohdalla auttoi että entinen omistaja piti meihin yhteyttä ja neuvoja sai sieltä.
Itse jouduin tilanteeseen, että jouduin antamaan 4 vuotiaan uroksen uuteen kotiin. Sopeutui sinne hyvin, tulee toimeen lapsien, koirien kaikkien kanssa. RIIPPUU KOIRASTA! Mutta ei kannata olettaa pahinta. Kysele onko koira tottunut lapsiin jne. jos mahdollista!
Tsemppiä vaan!

 

[taustalla]

meille tuli kans noin neljä vuotta sitten 2v narttu. hyvä koira on vaikka aluks oli hiukka epäluuloinen. Tosin se ei ikinä kohdistunut lapsiin vaan vieraisiin aikuisiin. Lasten kans ei ikinä ollut ollut mutta täydellinen perhekoira oli heti alkuun.

 

[Jepulisko]

Olemme ottaneet jokaisen meille tulleen koiran aikuisena/nuorena aikuisena ja yhtään huonoa kokemusta ei ole ollut,päinvastoin.
Kaikki ne ovat olleet ns."vaativia rotuja".

Itse en jotenkin osaa edes enää kuvitella ottavani ihan pientä pentua (niille pitäisi opettaa tavat ja säännöt.Kakkoja ja pissoja siivottava lattioilta ynm). Ehkä sitten on pennun vuoro kun lapset isompia.