Oli kyllä oikeasti kannattavaa saada lapset nuorena, nyt on ihanaa kun kaikki kolme ovat koulussa

[Jonna]

Kiva lukea, että ap on tyytyväinen elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Kuten todettua, ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse en olisi alle 3-kymppisenä ollut valmis äidiksi, ja olenkin ikionnellinen, että sain nauttia nuoruudestani vapaana, keskittyä täysillä opiskeluun ja opiskelun oheisiin rientoihin ja saada myöhemmin työkokemusta ja vakiviran. Olin 31v. esikoisen syntyessä. Mun mielestäni kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa, myös nuorena tai vanhempana äidiksi tulossa. Itse valitsin jälkimmäisen enkä kadu yhtään

Noi ei muuten sulje toisiaan pois, mullakin on vakivirka jne.

 

[minttu]

Kiva lukea, että ap on tyytyväinen elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Kuten todettua, ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse en olisi alle 3-kymppisenä ollut valmis äidiksi, ja olenkin ikionnellinen, että sain nauttia nuoruudestani vapaana, keskittyä täysillä opiskeluun ja opiskelun oheisiin rientoihin ja saada myöhemmin työkokemusta ja vakiviran. Olin 31v. esikoisen syntyessä. Mun mielestäni kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa, myös nuorena tai vanhempana äidiksi tulossa. Itse valitsin jälkimmäisen enkä kadu yhtään

Noi ei muuten sulje toisiaan pois, mullakin on vakivirka jne.

En väittänytkään, että sulkisivat - tuo nyt vain sattui olemaan mun valitsemani tie. Halusin, että opiskelut oli suoritettu ja vakivirka saatu ennen lapsia.

 

[Madicken04]

Mukavaa, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa. Minäkin olen

Mutta sitä, että elämää on edessä vielä pitkään, ei kyllä meistä kukaan voi tietää.

No helpompaa mun on kuollakin, kun lapset ei ihan niin pieniä enää... tietää jo miten he mahdollisesti tulisivat pärjäämään, olenhan antanut heille hyvän kasvatuksen.

Sitä kuolemaakaan ei voi tietää (tai no, tietää harvemmin) eli voi olla että sen kaksikymppisenä lapsen saaneet jälkikasvu jää kovin pieninä orvoiksi, kuten esim äidilleni ja hänen sisaruksilleen kävi. Ja taas nelikymppisenä lapset saanut voi vielä nauttia hyvässä kunnossa lapsenlapsistaan.

Loppupelissä näin lastensaanti-iässä ollessa se kuolema kuitenkin tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, teki ne lapset sitten vähän nuorempana tai vanhempana.

Lppupelissä iahn hassua että tästäkin ketjusta tulee tällaista väittelyä, kun loppupelissä kuitenkin kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä omiin ratkaisuihinsa/kohtaloihinsa. Jollekin se hyvä ikä on ollut tehdä lapset nuorina, toiselle taas vanhempana. Pääasiahan on että on itse tyytyväinen. =)

Itse olen ajatellut että tässä kolmenkympin tietämissä on ollut minulle hyvä aika. Olen saanut elää sitä tiettyä vapautta, opiskella rauhassa, hankkia työpaikat ja vaihtaa asuinmaatakin ennen lapsia. Ja kun molemmilla lapsilla on omat eritysitarpeensa jotka kuitenkin jollain lailla määrittelevät arkeamme ja tulevaisuuttamme, niin koen että olen nyt kypsempi ja "pätevämpi" tähän hommaan mitä olisin ollut vaikka alle kaksikymppisenä.

Toki jos tilanne olisi toinen ja olisin saanut lapset noin nuorena, löytäisin varmaan siitä omat vahvuutensa. yleisetsi en kyllä koe että kukaan teiniäiti tai vastaavasti korkeasti koulutettu nelikymppisenä lapset saanut uranainen olisi minulle millään lailla uhkia. Aivan hyvin heidän ratkaisunsa - tai kohtalonsa, eiväthän nämä asiat ole aina meistä itsestä kiinni - voivat olla heille juuri niitä oikeita.

 

[29 v]

Minäkin olen 29v ja lapset 3 ja 4 luokilla. Helppoa ja ihanaa tämä elämä tässä vaiheessa, ei enää valvottuja öitä ja muutenkin rentoa perhe-elämään. Ehdottomasti oikea ratkaisu minulle.