Oli kyllä oikeasti kannattavaa saada lapset nuorena, nyt on ihanaa kun kaikki kolme ovat koulussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jonna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja aina oppii:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
En kokenut, että ap provosoi mitään, nauttii vaan omasta tilanteestaan. Kuten nautin minäkin, kun olen 40, esikoinen on 18 ja loputkin jo lähes aikuisia.

Kaikilta ei tietysti suju opiskelut ja uran luonnit perhe-elämän keskellä, itse olen tykännyt yhdistää ne. Enkä toki voi lähteä juuri nyt madventures tyyliselle matkalle, mutta voin lähteä sitten nelikymppisenä.

no onhan sulla ptikä jono miehiä, niitten sukulaisia, kun tehään puolelle kaupunkii pentuja, annat vaan hoitoon

Sulla tuskin opiskelujen vähyys johtuu hoitoavun puutteesta, jos ei osaa kirjoittaakaan, voi toki olla vaikeaa kouluttautua pitemmälle.

En koe, että lapseni "on hoidossa" silloin kun on isällään ja muina aikoina hoidan heidät 99% itse, kun ovat isompia, käytän päiväkotia :)

ISILLÄÄN.
Ja mulla on korkeakoulutus ja 4 lasta samalle miehelle, sekä 15v aviolittoa takana että älähän tripla-yh siellä ala päätäs aukomaan

oho tripla-yh..ihan uus termi mulle

ai oli, no voi ottaa ihan vapaasti käyttöön :) Kun eihän pelkkä yh riitä kuvaamaan tollaisia joka tekee kolmelle eri miehelle lapsen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hattivatteja4:
mä oon 27 vuotias 4 lapsen äiti, vanhin on jo koulussa. ja ihanaa kun on niin nuori ja elämää jäljellä ja voisin vaikka viä kouluun lähteä ja olisin 30 kun valmistuisin. ja lapset alkaa olemaan jo "isoja" ja kaikki alkaa olemaan "helpompaa". Nuorena sitä jaksaakin niiden lasten kanssa olemaan 100 %.

Aika lyhyttä koulutusta suunnittelet... Aloittamaan pääsisit aikasintaan ensi syksynä ja 30v oisit jo valmistunut. :D
 
nyt 31 vuotiaana synnytän viidennen lapsen. ja en hetkeäkään halua olla yksinäni vain omassa elämässäni. teen lapsia niin kauan kun se vaan on minulle mahdollista.
 
Olen 30. Tähän ikään on eletty kahdestaan: harrastettu mm. erämaavaellusta, matkusteltu pienellä budjetilla ja tavaramäärällä, asuttu kumpikin tahoillaan ulkomailla, opiskeltu ja tehty töitä. Nyt on sopiva aika lapselle.

Toiset tekivät esikoisen jo 5 vuotta sitten, mutta eivät he sen onnellisemmilta näytä kuin mekään. Mutta mistä sitä tietää, ihminenhän kokee vain oman elämänsä, ja on mahdotonta arvailla mitään toisten elämän perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä taas en ajattele niin, että ne lapset olisi joku taakka, joka pitää vaan äkkiä saada maailmalle, että voi taas "elää".

En minäkään. Kenenkään ei ole katsos pakko tehdä lapsia.

Mutta kun tämä tuntuu monella nuorena lapset saaneena olevan se pointti. Että ehtii sitten elä, kun ne lapset muutaa pois kotoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsirpukka harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
no onpa se tosi ihanaa...musta on ollut ihanaa elää tähän asti 33v ilman lapsia ja sitoumuksia...opiskella, nähdä maailmaa, luoda uraa. Olen onnellinen tästä päätöksestäni.

Ja noita asioita voi tehdä lasten kanssakin :flower:

Peesi :)

Aika paljon vaikeampaa on heittää reppu selkään ja lähteä pariksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa, kuten itse tein. Olen siis erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, että lapsia katsotaan sitten myöhemmin. Ihanaa olla vapaa ja tehdä miehen kanssa kaikkea spontaanisti! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä taas en ajattele niin, että ne lapset olisi joku taakka, joka pitää vaan äkkiä saada maailmalle, että voi taas "elää".

En minäkään. Kenenkään ei ole katsos pakko tehdä lapsia.

Mutta kun tämä tuntuu monella nuorena lapset saaneena olevan se pointti. Että ehtii sitten elä, kun ne lapset muutaa pois kotoa.

Sä olet ymmärtänyt ehkä jotain väärin, se ei ole se pointti. Mutta musta on mukavampaa näinpäin. Nyt on oikeesti ihan eri motivaatio esim työelämässä. Lapset ovat opettaneet mua paljon ja "ohjanneet oikeaan suuntaan"
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä taas en ajattele niin, että ne lapset olisi joku taakka, joka pitää vaan äkkiä saada maailmalle, että voi taas "elää".

En minäkään. Kenenkään ei ole katsos pakko tehdä lapsia.

Mutta kun tämä tuntuu monella nuorena lapset saaneena olevan se pointti. Että ehtii sitten elä, kun ne lapset muutaa pois kotoa.

No jos vääntää halutaan niin miksi nämä vanhempana lapsensa hankkivat haluavat elää täyttä elämää ennen lapsen hankintaa? Eikäs sitä elämää voi elää niiden lastenkin kanssa :saint: Samasta asiasta puhutaan eikös?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä taas en ajattele niin, että ne lapset olisi joku taakka, joka pitää vaan äkkiä saada maailmalle, että voi taas "elää".

En minäkään. Kenenkään ei ole katsos pakko tehdä lapsia.

Mutta kun tämä tuntuu monella nuorena lapset saaneena olevan se pointti. Että ehtii sitten elä, kun ne lapset muutaa pois kotoa.

No jos vääntää halutaan niin miksi nämä vanhempana lapsensa hankkivat haluavat elää täyttä elämää ennen lapsen hankintaa? Eikäs sitä elämää voi elää niiden lastenkin kanssa :saint: Samasta asiasta puhutaan eikös?

Mä olen elänyt täyttä elämää vasta nyt lasteni kanssa. En kaipaa mitään spontaaneja reppumatkoja tai baari-iltoja. Elämä on tässä ja nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äitix3 :
Se on kyllä kiva tunne kun itse on 40-vuotias ja kaikki lapset jo aikuisia. Itse en tässä iässä enää jaksaisi yhtään juoksevaa ja huutavaa taaperoa.

Toisaalta, kun saa ne lapsensa "vasta" nelikymppisenä, ei voi tietää, olisiko jaksanut nuorempana paremmin ;D

t. 44-v, lapset 6 ja 4 v
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä taas en ajattele niin, että ne lapset olisi joku taakka, joka pitää vaan äkkiä saada maailmalle, että voi taas "elää".

Ei se noin menekään. Mutta aikansa kutakin. Oli ihania vuosia kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä koko sen ajan. Nyt lapset ovat aikuisia ja osa asuu poissa kotoa. Nautin nyt tästä hetkestä, ihan hyvällä omallatunnolla.

 
Yhtä kivaa on nytkin, että lapset ovat omatoimisia ja että on omaa aikaa, vaikka lapset tuli tehtyä 30 ikävuoden molemmin puolin. Olen iloinen siitä, että sain mennä vapaasti ja viettää mukavaa opiskelijan elämää silloin yli 20-vuotiaana. Vaikka lapset ovat jo isoja, niin silti heistä on vastuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
[
No jos vääntää halutaan niin miksi nämä vanhempana lapsensa hankkivat haluavat elää täyttä elämää ennen lapsen hankintaa? Eikäs sitä elämää voi elää niiden lastenkin kanssa :saint:

Lapsien kanssa voi tehdä monia samoja asioita kuin ilmankin,
mutta esim. matkustaminen yksin / kaksin on huomattavsti edullisempaa ja kivuttomampaa eli erilaista ilman lapsia.(en puhu mistään pakettilomista )
Myös kohteet ja siellä paikat joihin tutustuu on myös erilaisia, ainakin meillä.

Opiskelun oon kokenut raskaammaksi ( vaikka olikin lyhytkestoista ) työn ohessa ja kun on lapsia. Oon tyytyväinen että oikeat, pakolliset opinnot oli hoidettu jo paljon aiemmin.

Mä oon 40v ja mun suvun naiset tuntien mulla on elämää jäljellä hyvinkin 40- 50 vuotta :D
Siinä mielessä ei mitenkään haittaa et lapset on vasta 8v ja 4,5v.

Eihän tässä ole muuta kuin se, että ihmiset haluaa eri asioita.
Toinen haluaa perheen nuorena ja elää vapaana vanhmpama
ja toinen haluaa elää vapaana, perheettömänä nuorena.
 
No eiköhän kaikille ole selvää, että on yhtä monta mielipidettä ja kokemusta kuin kirjoittajia. Näin mulla, toisin sulla ;)

Mä odotan sitä aikaa kun musta tulee mummi :) Olisi ihanaa jaksaa auttaa tarvittaessa myös aikuisia lapsiani.
 
Elämä on opettanut, että en hevillä arvostele toisten tapaa elämää. Olen kiitollinen, että saan elää. Terveyden menettäminen pistää asiat oikeaan järjestykseen. Toki olen itse tyytyväinen, että hankin akateemisen ammatin aikoinaan ja lapseni (2) ns. tavisiässä, se sopi minulle ja hyvä niin. Kukaan ei vain voi ennustaa elämänsä suuntaa, sen taki ei mielestäni kannata tuhlata voimavaroja muiden ratkaisuiden arvosteluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
[
No jos vääntää halutaan niin miksi nämä vanhempana lapsensa hankkivat haluavat elää täyttä elämää ennen lapsen hankintaa? Eikäs sitä elämää voi elää niiden lastenkin kanssa :saint:

Lapsien kanssa voi tehdä monia samoja asioita kuin ilmankin,
mutta esim. matkustaminen yksin / kaksin on huomattavsti edullisempaa ja kivuttomampaa eli erilaista ilman lapsia.(en puhu mistään pakettilomista )
Myös kohteet ja siellä paikat joihin tutustuu on myös erilaisia, ainakin meillä.

Opiskelun oon kokenut raskaammaksi ( vaikka olikin lyhytkestoista ) työn ohessa ja kun on lapsia. Oon tyytyväinen että oikeat, pakolliset opinnot oli hoidettu jo paljon aiemmin.

Mä oon 40v ja mun suvun naiset tuntien mulla on elämää jäljellä hyvinkin 40- 50 vuotta :D
Siinä mielessä ei mitenkään haittaa et lapset on vasta 8v ja 4,5v.

Eihän tässä ole muuta kuin se, että ihmiset haluaa eri asioita.
Toinen haluaa perheen nuorena ja elää vapaana vanhmpama
ja toinen haluaa elää vapaana, perheettömänä nuorena.

No juuri näin. Tuo oli vain kritiikkiä tuolle kirjoitukselle missä sanottiin että lapsensa nuorena hankkineet tekevät sen siksi että "pääsevät" sitten elämään omaa elämäänsä, ja sepäs on kamalaa. Mutta sitähän tekee myös lapsensä myöhemmin hankkineet, vain tosin päin, ja ihan yhtä "kamalaahan" sekin on. Omasta valinnastahan on kaikki kiinni. Sitä omaa valintaa saa puolustaa tietenkin ja kertoa miksi juuri itse on tehnyt niin, mutta toisten valintaa on turha lähteä mustamaalaamaan/etsimään tarkoitusperiä huonolle äitiydelle tms.
 
Mukavaa, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa. Minäkin olen :)

Mutta sitä, että elämää on edessä vielä pitkään, ei kyllä meistä kukaan voi tietää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Mukavaa, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa. Minäkin olen :)

Mutta sitä, että elämää on edessä vielä pitkään, ei kyllä meistä kukaan voi tietää.

No helpompaa mun on kuollakin, kun lapset ei ihan niin pieniä enää... tietää jo miten he mahdollisesti tulisivat pärjäämään, olenhan antanut heille hyvän kasvatuksen.
 
Kiva lukea, että ap on tyytyväinen elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Kuten todettua, ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse en olisi alle 3-kymppisenä ollut valmis äidiksi, ja olenkin ikionnellinen, että sain nauttia nuoruudestani vapaana, keskittyä täysillä opiskeluun ja opiskelun oheisiin rientoihin ;) ja saada myöhemmin työkokemusta ja vakiviran. Olin 31v. esikoisen syntyessä. Mun mielestäni kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa, myös nuorena tai vanhempana äidiksi tulossa. Itse valitsin jälkimmäisen enkä kadu yhtään :)
 

Yhteistyössä