Oli muuten sen verran karu lastenkirja, että oli pakko pistää sensuuri päälle :O

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse muistelisin lukeneeni murkkuikäisenä kirjan, jossa tyttö käy vuoropuhelua jonkun tyypin kanssa. Muistan parhaiten oikeastaan vain kirjan lopun, missä tyyppi kehottaa tyttöä tekemään jotain kamalaa ja tyttö työntää sukkapuikon tms. korvaansa, vissiin kun ei enää jaksa kuunnella tätä tyyppiä, joka siis on joku tytön sisäinen ääni tai sivupersoona? Jäi aika kauhea olo tuosta kirjasta silloin.
 
Itse syyllistyin tänään vajaavaiseen kysymykseen vastaamisen. Tytöt katselivat vähän aikaa tätä Voice of U.S. A ( vai mikä sen nimi siellä onkaan ) ohjelmaa, jossa yksi kilpailijoista kertoi tulleensa 16-vuotiaana kaapista ulos. Esikoinenkaan ei yllätyksekseni tiennyt, mitä sanonalla tarkoitettiin ja kysyi mitä se tarkoittaa.. kuopus tarttui kysymykseen, esittämällä kysymyksen " mitä järkeä on mennä vaatekaapiin"?. Ja sanoin, ettei sillä tarkoitettu vaatekaappia, että se on vaan sellainen sanonta. Kuopus tyytyi selitykseen, esikoinen ei. Ei sillä, ettenkö olisi asiasta voinut kuopuksellekin kertoa, mutta en jaksanut siinä vaiheessa aiheesta seuraavaa kysymystulvaa.
Esikoiselle selvensin asiaa hivenen myöhemmin.

Vähän sivuraiteilla, mutta minua ärsytti tuollaiseen lauluohjelmaan ängetyt traagisuuden tavoittelut. Eniten tuo kaappihömpötys, mutta samoin myös muodikas kiusaamistragedia. Äänen tuossa ohjelmassa piti ratkaista, eikä minkään tarinan.
 
Itse syyllistyin tänään vajaavaiseen kysymykseen vastaamisen. Tytöt katselivat vähän aikaa tätä Voice of U.S. A ( vai mikä sen nimi siellä onkaan ) ohjelmaa, jossa yksi kilpailijoista kertoi tulleensa 16-vuotiaana kaapista ulos. Esikoinenkaan ei yllätyksekseni tiennyt, mitä sanonalla tarkoitettiin ja kysyi mitä se tarkoittaa.. kuopus tarttui kysymykseen, esittämällä kysymyksen " mitä järkeä on mennä vaatekaapiin"?. Ja sanoin, ettei sillä tarkoitettu vaatekaappia, että se on vaan sellainen sanonta. Kuopus tyytyi selitykseen, esikoinen ei. Ei sillä, ettenkö olisi asiasta voinut kuopuksellekin kertoa, mutta en jaksanut siinä vaiheessa aiheesta seuraavaa kysymystulvaa.
Esikoiselle selvensin asiaa hivenen myöhemmin.


Sieltä pääsee narniaan :saint: Mut sit se kyllästy ja haluski laulajaksi.
 
Vähän sivuraiteilla, mutta minua ärsytti tuollaiseen lauluohjelmaan ängetyt traagisuuden tavoittelut. Eniten tuo kaappihömpötys, mutta samoin myös muodikas kiusaamistragedia. Äänen tuossa ohjelmassa piti ratkaista, eikä minkään tarinan.

Mut se on niin paljon vakuuttavampaa. :xmas: Kun on rymistelty ulos kaapista, jätetty kotiin vakavasti sairas lapsi, selvitty koulukiusaamisesta, tehty lupauksia kuolleelle isäukolle tai käyty itse läpi vakava sairaus. Sitten voi vakuuttavasti todeta kameralle kyynel silmässä: "Haluan vain laulaa. Tätä minä olen aina halunnut. Nyt saan täyttää unelmani"

:p
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
[QUOTE="vieras";26159951]Oikein opettavainen kirja jollekin kurittomalle pikkupirulle. :D

Oleppa kiltisti, tai...[/QUOTE]

Peesi. Jollekin itsekkäälle luupäälle, joka ei edes jaksa keskittyä 5 sekuntia lukemaan tai miettimään ketään muuta kuin omaa napaansa, aivan loistavat!!!
 
Vaikka kyllähän nuo perinteiset vanhat sadutkin ovat aika raakoja.
Mietin, jos noita vanhoja satuja muuttaisi nykyaikaan, saapuisivatko prinssit nettipalstoja pitkin valoittamaan prinsessojen sydämet.
 
"Pojat jotka eivät oppineet hyviksi, jauhettiin jyviksi"
Näihin sanoihin mies päätti usein sadun töissä tai illalla kotona...
Itse en ole Grimmin veljesten fani, mutta tulitikkutyttö tuli luettua tässä viikko takaperin, oli minun sekä 4 ja 9v mielestä kaunis tarina.
 
[QUOTE="tiuku";26160173]Itse muistelisin lukeneeni murkkuikäisenä kirjan, jossa tyttö käy vuoropuhelua jonkun tyypin kanssa. Muistan parhaiten oikeastaan vain kirjan lopun, missä tyyppi kehottaa tyttöä tekemään jotain kamalaa ja tyttö työntää sukkapuikon tms. korvaansa, vissiin kun ei enää jaksa kuunnella tätä tyyppiä, joka siis on joku tytön sisäinen ääni tai sivupersoona? Jäi aika kauhea olo tuosta kirjasta silloin.[/QUOTE]

No enpä ihmettele että jäi kauhea olo :/.
 
Mun lempparikirjoja lapsena oli Poika joka söi kilpaa peikon kanssa. Siinä peikko terrorisoi metsää, ja joku puunhakkaajapoika sitten haastoi peikon syömiskilpailuun. Poika laittoi puuroa reppuunsa aina kun peikon silmä vältti, ja lopulta peikko kysyi että miten ihmeessä poikaan mahtuu puuroa niin paljon, kun häntä paljon suurempi peikko on jo ihan täynnä. Poika viilsi puukolla reppunsa (piti siis sitä edessä) auki ja sanoi että hän tekee näin aina kun alkaa tulla täyteen. Sitten peikko viilsi vatsansa auki ja kuoli.

Sen pituinen se :xmas:. Rento loppuratkaisu.


Aah, yksi minunkin lemppareista lapsena! :) Siellä se on mummolassa vieläkin, ehkä sitä joskus tulee omille lapsille luettua kunhan vähän kasvavat... Hassua vaan, en edes muistanut tuota vatsanviiltämisjuttua, kaikki ne muut tavat vaan joilla poika huijasi peikkoa! :D
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Eräs lto kertoi minulle että he jättävät tarhassa grimmin saduista usein kauhukohtaukset pois (leikatut varpaat ym) eikä niitä ihan pienille lueta. Omani sai kirjan 3vee lahjaksi ja olin lukea posottanut kaikki sadut menemään alusta loppuun saakka mitään pois jättämättä. Tuli vähän nolo olo enkä paljastanut itseäni.
 
Meidän faija luki meille jotain kristityn kodin aapiskirjaa tai lukukirjaa tms. Siinä Ville ja veljensä (en muista mineä ) saivat piiskaa isältään, koska olivat tottelemattomia. Kirjassa oli kuvakin, jossa isä veteli risulla paljaalle perseelle. Sitte poikien piti pyytää anteeksi ja kaikki oli taas vallan mainiosti. =)
 
[QUOTE="vieras";26160348]Meidän faija luki meille jotain kristityn kodin aapiskirjaa tai lukukirjaa tms. Siinä Ville ja veljensä (en muista mineä ) saivat piiskaa isältään, koska olivat tottelemattomia. Kirjassa oli kuvakin, jossa isä veteli risulla paljaalle perseelle. Sitte poikien piti pyytää anteeksi ja kaikki oli taas vallan mainiosti. =)[/QUOTE]

näitä nt on kaikissa vanhemmissa kirjoissa, joita kirjastosta olen ostellut. siis kirjoissa, joissa kieli on vanhantava.
 
Ah, Gunilla Beatrice Fredrike, vanha ystäväni. Minä luin tuon Turkilmaksen mainitseman kirjan siinä 7-8-vuotiaana enkä pitänyt sitä ollenkaan järkyttävänä, mielenkiintoisena vain. Olin muutenkin todella kiinnostunut menneiden aikojen elämästä ja varsinkin siitä, millaista elämää lapset elivät.

Tuon ap:n mainitseman lastenkirjan luettuani innostuin lukemaan sitä seuraavan sarjan varmaan kymmeneen kertaan, niin paljon siitä pidin. Lisää tietoa sarjasta löytyy esim. täältä: Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-sarja tyttökirjojen klassikkoja
 
Tänään kuuntelin autossa näitä valistusajan lastenlauluja. On se kiva kissalaulu, missä on Misu, Kisu Sisu ja joku vielä.
Se neljäs on Visu!

Huippubiisi :D. Kuten myös Kiviperheen Mötti, jossa kiviperheen kaikkein pienin kivi lähtee luvatta lammen rantaan ja kusiset paikathan sille tulee, kuten arvata saattaa. Meillä on kokonainen CD täynnä näitä "tottele äitiäs tai..."- lastenlauluja :xmas:. Isommat on ne jo kuunnelleet eikä varmaan enää menisi läpi sellaisenaan, mutta säästän levyä tälle kolmannelle ipanalle.
 
Mä taas toivoisin, että ihan jokainen lukemani kirja tuolle pikkumiehelle olisi pelkästään kukkahattuhöpötyksiä :)

Minusta on hyvä, että lapsille luetaan muutakin kuin kirjoja, joissa kaikki on aina hyvin ja ihanasti tai ainakin kaikki ratkeaa lopuksi hyvin. Oikea maailman ei ole Disneyland eikä minusta lapselle ole hyvä kasvaa kuvitteellisessa disneymaailmassa. Se ei valmista lasta kohtaamaan monia elämän tosiasioita. Lapselle pitää tietysti lukea sellaisia kirjoja, joita lapsi pystyy käsittelemään, mutta ei niiden tarvitse olla sokeripumpulia.
 

Yhteistyössä