mutta lopulta onnistui.
Toi 9v siis eilen jotenkin kompastui eilisiltana rappuja alastullessaan omiin jalkoihinsa ja putosi / kaatui kätensä päälle.
Illalla ei ollut turvotusta eikä poika ollut juuri kummoillaankaan, aristi kättä vähän, mutta sanoi, että kyllä se siitä...
kunnes koitti yö ja keskellä yötä sit iskee särky ja tuska, turvotus nousee ja käsi on selvästi kipeä.
Aamulla sit lääkärille omalle terv.asemalle klo 10.15.
Siitä lähete pääterveysasemalle röntgeniin ja lääkäriin. Kuvissa murtuma ja värttinäluun virheasento.
Pääterveysasemalta konsultoidaan kirurgia, joka pyysi näytille aluesairaalaan.
Mentiin sinne ja siellä todettiin, että koska kyseessä onkin lapsi, meidän pitää mennä lastenkirurgille keskussairaalaan Kotkaan.
Siellä sit todettiin, että leikkausta ei tarvita ja se oltais voitu kipsata siellä aluesairaalasakin, mutta se onneksi kipsattiin sit tuolla.
Siis todella hyvä oli ja on, että tutkitaan eikä hutkita... mutta jotenkin tuo menkääkin sinne, ja sit sinne ja sittenkin sinne ja lopuksi se, että tuo oltais voitukin hoitaa siellä...
Se tuntui jo aika tympivältä ottaen huomioon, että poika ei kokoaikana saanut syödä eikä juoda mitään sen varjolla, että voidaan tarvita nukutusta tai humautusta käden korjaamiseen, ja mie en sit itsekkään kehdannut kivuliasta poikaa kiusata menemällä itse edes kahville, vaan sinniteltiin sit yhdessä aamu kymmenestä lähes ilta kahdeksaan, jolloin oltiin kotona iltapalapöydässä.
Pojan kättä koristaa sit ennusteen mukaan seuraavat 4 vko:a kirkkaan oranssi kipsi kainalosta alas sormenpäihin saakka ja sen jälkeen on luvassa vielä pari viikkoa rannetuen kanssa.
Mutta reipas oli poika - yhtään kertaa ei tullut itku eikä parku, vaikka oli nälkä, jano, väsy ja särky... tylsyyyden huipentumasta puhumattakaan, sillä odottamista on tänäpäivänä riittänyt.
Toi 9v siis eilen jotenkin kompastui eilisiltana rappuja alastullessaan omiin jalkoihinsa ja putosi / kaatui kätensä päälle.
Illalla ei ollut turvotusta eikä poika ollut juuri kummoillaankaan, aristi kättä vähän, mutta sanoi, että kyllä se siitä...
kunnes koitti yö ja keskellä yötä sit iskee särky ja tuska, turvotus nousee ja käsi on selvästi kipeä.
Aamulla sit lääkärille omalle terv.asemalle klo 10.15.
Siitä lähete pääterveysasemalle röntgeniin ja lääkäriin. Kuvissa murtuma ja värttinäluun virheasento.
Pääterveysasemalta konsultoidaan kirurgia, joka pyysi näytille aluesairaalaan.
Mentiin sinne ja siellä todettiin, että koska kyseessä onkin lapsi, meidän pitää mennä lastenkirurgille keskussairaalaan Kotkaan.
Siellä sit todettiin, että leikkausta ei tarvita ja se oltais voitu kipsata siellä aluesairaalasakin, mutta se onneksi kipsattiin sit tuolla.
Siis todella hyvä oli ja on, että tutkitaan eikä hutkita... mutta jotenkin tuo menkääkin sinne, ja sit sinne ja sittenkin sinne ja lopuksi se, että tuo oltais voitukin hoitaa siellä...
Se tuntui jo aika tympivältä ottaen huomioon, että poika ei kokoaikana saanut syödä eikä juoda mitään sen varjolla, että voidaan tarvita nukutusta tai humautusta käden korjaamiseen, ja mie en sit itsekkään kehdannut kivuliasta poikaa kiusata menemällä itse edes kahville, vaan sinniteltiin sit yhdessä aamu kymmenestä lähes ilta kahdeksaan, jolloin oltiin kotona iltapalapöydässä.
Pojan kättä koristaa sit ennusteen mukaan seuraavat 4 vko:a kirkkaan oranssi kipsi kainalosta alas sormenpäihin saakka ja sen jälkeen on luvassa vielä pari viikkoa rannetuen kanssa.
Mutta reipas oli poika - yhtään kertaa ei tullut itku eikä parku, vaikka oli nälkä, jano, väsy ja särky... tylsyyyden huipentumasta puhumattakaan, sillä odottamista on tänäpäivänä riittänyt.
