S
"surullinen"
Vieras
ennen nt-ultraa ja siellä sitten todettiin, että pieni on kuollut?
Itsellä minulla vain tunne on vahvistumaan päin, että meidän pieni ei ole enää hengissä. Jotenkin viime viikon alussa kahtena yönä peräkkäin nukuin tosi huonosti ja levottomasti, ehkä tuolloin sitten tapahtui jotain ikävää pienelle.
Harmillista tässä on, että vielä on 11 päivää tuohon nt-ultraan aikaan ja koko ajan vain tätä asiaa kelaan mielessäni.
Tuntuu vain siltä, että raskausoireet ovat vähentymään päin. Enää ei ole niin voimakasta väsymisen tunnetta, rinnat eivät ole niin arat mitä alkumetreillä olivat, alamahan turvotus on lähes hävinnyt - tuntuu, että alamaha on kohta samanlainen pieni pömppis mitä se on ennen tätä raskauttakin ollut. Tuli myös vahvasti tunne jo viikonlopun aikana, että en minä ole enää raskaana ja tuntuu siltä edelleen, olotila alkaa ns. normalisoitumaan.
Tekisi mieli kyllä heivata jo hittoon koko terveellinen raskausajan ruokavaliokin. Mitä järkeä pingottaa ja yrittää syödä tervellisesti, jos ei pienikään enää hengissä ole? Kovasti himottaisi alkaa taas vetämään kaikkea ei niin tervellistä mm; sipsejä.
Harmi vain, että nt-ultran jälkeen joidenkin päivien päästä on lapsellamme synttärit. Kiva järkätä toiselle synttäreitä, jos itsellä on mieli ihan maassa ja romuna. Yritä siinä sitten hymyillä ja olla iloisella mielellä, kun toisella on juhlapäivä ja itsellä on kaikki päin puuta.
Mies se sen sijaan jaksaa olla positiivisella mielellä ja hän ihmettelee tätä vouhkaamistani. Hänestä pieni on hengissä ja voi oikein hyvin. Ärähdinkin taas hälle tänään, että sinä et ole nainen ja sinä et voi kropastasi lukea, miten kroppasi voi.
Sekin tässä toki myös harmittaa, että on tämä kohtalon ivaa, jos tuonne nt-ultraan asti päästään ja mitään ei löydy. Aloittaa koko lapsettomuushoito-prosessi jälleen alusta. Pelkään myös sitä, että jos tämä tilaisuus ei enää toistu. Se oli tässä.
Niin, rv.9+4 on nyt menossa - mieliala erittäin maassa itselläni
Itsellä minulla vain tunne on vahvistumaan päin, että meidän pieni ei ole enää hengissä. Jotenkin viime viikon alussa kahtena yönä peräkkäin nukuin tosi huonosti ja levottomasti, ehkä tuolloin sitten tapahtui jotain ikävää pienelle.
Harmillista tässä on, että vielä on 11 päivää tuohon nt-ultraan aikaan ja koko ajan vain tätä asiaa kelaan mielessäni.
Tuntuu vain siltä, että raskausoireet ovat vähentymään päin. Enää ei ole niin voimakasta väsymisen tunnetta, rinnat eivät ole niin arat mitä alkumetreillä olivat, alamahan turvotus on lähes hävinnyt - tuntuu, että alamaha on kohta samanlainen pieni pömppis mitä se on ennen tätä raskauttakin ollut. Tuli myös vahvasti tunne jo viikonlopun aikana, että en minä ole enää raskaana ja tuntuu siltä edelleen, olotila alkaa ns. normalisoitumaan.
Tekisi mieli kyllä heivata jo hittoon koko terveellinen raskausajan ruokavaliokin. Mitä järkeä pingottaa ja yrittää syödä tervellisesti, jos ei pienikään enää hengissä ole? Kovasti himottaisi alkaa taas vetämään kaikkea ei niin tervellistä mm; sipsejä.
Harmi vain, että nt-ultran jälkeen joidenkin päivien päästä on lapsellamme synttärit. Kiva järkätä toiselle synttäreitä, jos itsellä on mieli ihan maassa ja romuna. Yritä siinä sitten hymyillä ja olla iloisella mielellä, kun toisella on juhlapäivä ja itsellä on kaikki päin puuta.
Mies se sen sijaan jaksaa olla positiivisella mielellä ja hän ihmettelee tätä vouhkaamistani. Hänestä pieni on hengissä ja voi oikein hyvin. Ärähdinkin taas hälle tänään, että sinä et ole nainen ja sinä et voi kropastasi lukea, miten kroppasi voi.
Sekin tässä toki myös harmittaa, että on tämä kohtalon ivaa, jos tuonne nt-ultraan asti päästään ja mitään ei löydy. Aloittaa koko lapsettomuushoito-prosessi jälleen alusta. Pelkään myös sitä, että jos tämä tilaisuus ei enää toistu. Se oli tässä.
Niin, rv.9+4 on nyt menossa - mieliala erittäin maassa itselläni