E
"eräsvain"
Vieras
En tiedä miksi kirjoitan tästä tänne, mutta..
Minulla ja pikkuveljelläni on 3-vuotta ikäeroa ja muistan tälläisen asian lapsuudestani.
Leikin pikkuveljeni kanssa ja oikeasti VAHINGOSSA satutin pikkuveljeäni tai veli satutti itse itsensä ja syytti aina siitä minua. Äiti huusi ja rankaisi minua joka kerta vaikka en oikeasti olisi mitään tehnytkään. Ei uskonut vaikka sanoin, että vahinko oli vaan sanoi ettei aina voi vahingossa toista satuttaa.
Vuodet kului ja minusta tuli pikkuveljeni nyrkkeilysäkki, äitihän ei tätä uskonut vaan syytti minua valehtelusta jne. Vaikka olin 16-vuotias ja pikkuveljeni oli 13 en voinut puolustautua hänen iskuiltaan. Vaan monesti makasin lattialla kädet kasvojeni suojana kun veli istui päälläni ja löi minua. Olin siis todella pieni ja melkein alipainoinen, veljeni taas ylipainoinen pituuteensa ja ikäänsä nähden.
Kaikki tämä loppui vasta, kun kerroin terveydenhoitajalle ammattikoulussa, kun hän kysyi minkälaiset perheolot minulla on. Ja kotona sitten tuli äitin kanssa jotain riitaa pikkuveljeeni liittyen (olin taas tehnyt jotain väärin vaikken syyllinen ollut asiaan) ja huusin sitten äidilleni ja sanoin kertoneeni terveydenhoitajalle että kotona veljeni pahoinpitelee minua ja vanhemmat ei puutu asiaan (vanhemmat ei nähnyt/kuullut) Äitini rupesi syyttämään, että mustamaalaan pikkuveljeni jne.
Veljeni ei kyllä koskaan ole sen jälkeen minua lyönyt, kun sanoin että olen asiasta puhunut ja jos ei muutu tulee isompi juttu asiasta.
Vuodet kului taas ja unohdin koko asian, mutta nyt pikkuveljestäni on tullut aivan ärsyttävän ylisuojeleva. Olemme molemmat siis jo täysi-ikäisiä.
Minulla ja pikkuveljelläni on 3-vuotta ikäeroa ja muistan tälläisen asian lapsuudestani.
Leikin pikkuveljeni kanssa ja oikeasti VAHINGOSSA satutin pikkuveljeäni tai veli satutti itse itsensä ja syytti aina siitä minua. Äiti huusi ja rankaisi minua joka kerta vaikka en oikeasti olisi mitään tehnytkään. Ei uskonut vaikka sanoin, että vahinko oli vaan sanoi ettei aina voi vahingossa toista satuttaa.
Vuodet kului ja minusta tuli pikkuveljeni nyrkkeilysäkki, äitihän ei tätä uskonut vaan syytti minua valehtelusta jne. Vaikka olin 16-vuotias ja pikkuveljeni oli 13 en voinut puolustautua hänen iskuiltaan. Vaan monesti makasin lattialla kädet kasvojeni suojana kun veli istui päälläni ja löi minua. Olin siis todella pieni ja melkein alipainoinen, veljeni taas ylipainoinen pituuteensa ja ikäänsä nähden.
Kaikki tämä loppui vasta, kun kerroin terveydenhoitajalle ammattikoulussa, kun hän kysyi minkälaiset perheolot minulla on. Ja kotona sitten tuli äitin kanssa jotain riitaa pikkuveljeeni liittyen (olin taas tehnyt jotain väärin vaikken syyllinen ollut asiaan) ja huusin sitten äidilleni ja sanoin kertoneeni terveydenhoitajalle että kotona veljeni pahoinpitelee minua ja vanhemmat ei puutu asiaan (vanhemmat ei nähnyt/kuullut) Äitini rupesi syyttämään, että mustamaalaan pikkuveljeni jne.
Veljeni ei kyllä koskaan ole sen jälkeen minua lyönyt, kun sanoin että olen asiasta puhunut ja jos ei muutu tulee isompi juttu asiasta.
Vuodet kului taas ja unohdin koko asian, mutta nyt pikkuveljestäni on tullut aivan ärsyttävän ylisuojeleva. Olemme molemmat siis jo täysi-ikäisiä.
