Olinko ihan monsteriäiti 3-v:n rangaistuksen suhteen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja monsteri?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

monsteri?

Vieras
Meillä 3v4kk poika on ruokailun suhteen välillä tosi jääräpäinen. Mikään ei maistu ja kaikki on yäk. Ruokailut on yhtä ruuan kääntelyä, tökkimistä ja lautasella leikkimistä.

Tänään on karkkipäivä ja karkit saa meillä päivällisen jälkeen kun alkaa Pikku Kakkonen. Laitoin lohipastaa ruuaksi, eli ihan perusruokaa, jota poika on syönyt aiemminkin. 5-v veljensä tykkäsi kovasti, mutta tämä 3v oli taas oppositiossa. Laitoin pienen annoksen ruokaa. Ruokapöydässä alkoi taas ruuan tökkiminen ja lautasella leikkiminen ja sen töniminen. Kehoitin syömään ja maistamaan, mutta ei....poika oli taas päättänyt ettei syö. Sanoin, että mikäli ruoka ei maita, ei tule karkkiakaan ja sama ruoka on sitten tarjolla iltapalalalla.

No, venkoilun, narinan, valittamisen ja tökkimisen lopputuloksena oli se, että lautanen tipahti tökkimisen seurauksena lattialle (ja tietenkin just väärinpäin keittiön valkealle matolle...). Kiehahti ja käskin pojan omaan huoneeseen ja sanoin että tänään ei tule karkkeja.

Oma äitini on meillä kylässä ja hänestä olen ihan kohtuuton jos en anna 3v:lle karkkia Pikku Kakkosen aikana. 5-v veljensä saa karkit, koska söi ruuan. Minusta taas 3v on kyllin iso ymmärtämään tekojensa seuraukset. Sanoin hänelle,että jos ruokaa ei syö, ei tule karkkiakaan.
 
Jos sä olet tuossa mielestäsi monsteri, niin minkähänlainen hirviö minä sitten olen! :D Meillä olisi lisäksi saanut siivota sotkunsa lattialta ennen kodinhoitohuoneeseen mietiskelemään menoa. Ja karkkia ei todellakaan tulisi jos ei söisi ruokaa, tosin meillä ei karkkia syödä muutenkaan.
 
Ei ole kohtuutonta. Ja jos olet jo rangaistuksen kerran säätänyt, et voi sitä enää perua, vaikka äitisi sanoisi mitä. Pitää olla johdonmukainen, kuten oletkin.
 
Ehkä toimii jo tuon ikäisellä. Meillä 2v4kkv tekee samaa ja arvaappas auttaako maailman mitkään temput :S Ei voi edes houkutella millään "Kun nyt syöt saat jälkiruokaa" kun tämä alkaa mättämään ruokaa väkisin niin että yökkii. Olkoon syömättä vaan, käsken aina menemään leikkimään ja tarjoilen sitten seuraavaan ruoka-aikaan mitä on tarjolla. Lapsemme syö muutenkin hyvin hyvin vähän...
 
Kuulostaa ihan kohtuulliselta. Ajattelin otsikon perusteella, että mikähän "laitoin lapseni inhokkiruokaa ja tungin lapsen suun väkisin ruoka täyteen ja pidin nenästä kiinni, että oli pakko nielaista ettei tukehdu"-kidutusviesti täällä nyt taas on. Mutta tuo nyt oli ihan normaalia kasvatusta. Olisi meilläkin jäänyt ilman namia.
 
Jaa-a... Osaisiko 3v yhdistää sen että ei syönyt ruokaa - ei saa karkkiakaan... taikka että sama ruoka olisi edessä iltapalalla.

Mie antaisin ehkä muutaman karkin, ja iltapalalla palan leipää. Huomenna ruokaa ruoka-aikoina ja jos ei kelpaa, niin välipalalla ja iltapalalla vaan pala leipää.
Sillä pärjää, ettei tarvitse nälkää nähdä, mutta ei ainakaan tulisi kierrettä jolloin vatsa täytetään väli- ja iltapaloilla.

Mie poikkean valtavirrasta - huomaan - mutta oikeasti mie mietin, että osaako 3v ymmärtää tuollaista "siirrettyä rangaistusta", siis joka ei ole välittömästi yhteydessä siihen ruokahetkeen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Heh, miksei 3v ymmärtäisi? Ei kannata aliarvioida lapsia.

Siis mua mietityttää tuo "siirretty rangaistus", ruoka on ollut jo, ja rangaistus -> ei karkkia Pikku-kakkosen aikaan on vasta tulossa.

Okei, ymmärsin väärin. Uskon, että karkittomuus ainakin menee jakeluun, onhan rangaistus kai ollut tiedossa jo pöydästä lähdettäessä. Saman ruuan tarjoamista en sen sijaan kannata. Ruuan käyttäminen rangaistuksena on aina vähän huono juttu ja tilanteista pitäisi päästä eteenpäin niin että seuraavalla aterialla lähdetään puhtaalta pöydältä.
 
Ihan oikein teit! Kerroit ensin seuraukset ja sitten vasta toteutat. Jos annat nyt periksi lapset pian oppii, ettei ruokaa tarvitse syödä ja täyttävät sitten mahansa karkilla...
 
No, mun mielestä olet kohtuuton ja ilkeä! Ja aiheutat tuollaisella toiminnalla vielä sisarkateutta. Sun oma vika, jollet saa tuon ikäistä syömään. Mielikuvitusta käyttämällä lapsen saa kyllä syömään mitä vain. Jospa olisit vaikka ottanut lapsen ensin syliin ja rauhoitellut siinä ja sitten jollain kikalla saanut syömään.

Ja kannattaako laittaa valkoinen matto ruokapyödän läheisyyteen (tai pienten lasten perheeseen ylipäätään).

Miten ihmiset ei oikeasti tajuu, ettei tuon ikäinen vielä osaa hallita tunteitaan (varsinkin jos tunteiden hallintaa ei edes opeteteta), jos tuon ikäistä kiukuttaa niin hän kiukuttelee, kun ei kykene sitä kiukkua aisoissa pitämään. Ja todellakaan tuon ikäinen ei osaa niin hyvin ajatella seurauksia, että voisi tuollaista käyttää rangaistuksena ettei anna karkkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
. Sun oma vika, jollet saa tuon ikäistä syömään. Mielikuvitusta käyttämällä lapsen saa kyllä syömään mitä vain. Jospa olisit vaikka ottanut lapsen ensin syliin ja rauhoitellut siinä ja sitten jollain kikalla saanut syömään.

Ei lasta saa mielikuvituksella syömään mitä vain, meillä ei auta mikään muu kuin se että lapsella on oltava nälkä ja kova sellainen. Ruoka pitää syödä ruokahalusta ja mielenkiinnosta kyseiseen ruokaan. Mikään lahjonta ja houkuttelu ei tehoa, lapsi kyllä syö mutta väkisin.. tavoittelee vaan sitä palkintoa, ja väkisin ähtäessään yökkii ja kakoo,. Myös tietys ruoat aiheuttaa poikkeuksetta yökkimisreaktion jo nähdessään. Mutta kai tuo on vaan mielikuvituksen puutetta.. Monet keinot kokenut ja tullut siihen tulokseen, että ne lapset syö kun on nälkä, turha siihen oikeastaan on energiaansa haaskata. Koittaa vaan tehdä kivoja ruokia ja erilaisia makuja, joskus ne menee ja joskus ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Sun oma vika, jollet saa tuon ikäistä syömään. Mielikuvitusta käyttämällä lapsen saa kyllä syömään mitä vain. Jospa olisit vaikka ottanut lapsen ensin syliin ja rauhoitellut siinä ja sitten jollain kikalla saanut syömään.

Ja kannattaako laittaa valkoinen matto ruokapyödän läheisyyteen (tai pienten lasten perheeseen ylipäätään).

Miten ihmiset ei oikeasti tajuu, ettei tuon ikäinen vielä osaa hallita tunteitaan (varsinkin jos tunteiden hallintaa ei edes opeteteta), jos tuon ikäistä kiukuttaa niin hän kiukuttelee, kun ei kykene sitä kiukkua aisoissa pitämään. Ja todellakaan tuon ikäinen ei osaa niin hyvin ajatella seurauksia, että voisi tuollaista käyttää rangaistuksena ettei anna karkkia.


Heh, tämä aiheutti jo naurua =D Siis poika ei kiukunnut, vaan on luonteeltaan vaan sellainen perusjunttura ja uppiniskaisuuden ruumiillistuma ;) Hän kyllä oppii nopeasti pyörittämään ruokailutilannetta mielensä mukaan, jos alkaa "käyttämään mielikuvitusta" saadakseen hänet syömään. Minusta ruokapöydässä syödään eikä härvelletä mitään muuta. Nälkä hänellä oli ihan varmasti, mutta ilmeisesti himoitsi jo karkkeja ja oli päättänyt skipata ruuan.
 
Kuulostaa ihan meidän pojalta !! Meillä mennee kans siihen, että pyöritään ja hyöritään penkillä, irvistellään ruoalle ( vaikka olisi pojan lempi ruokaa tarjolla ), vingutaan että ei halua syödä. Kyllä me sit passitetaan pois ruokapöydästä, jos ei kerran " herralle " passaa syödä ja eikä kylläkään sen jälkeen tipu herkkuja..
Sit ku poika valittaa nälkää, niin me laitetaan sitä samaa ruokaa, mitä oli aikasemmin tarjolla, söi sitten tai ei, ja yleensä se on sit kelvannu.
Että näin meillä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3v6kk ikäisen pojan äiti:
Kuulostaa ihan meidän pojalta !! Meillä mennee kans siihen, että pyöritään ja hyöritään penkillä, irvistellään ruoalle ( vaikka olisi pojan lempi ruokaa tarjolla ), vingutaan että ei halua syödä. Kyllä me sit passitetaan pois ruokapöydästä, jos ei kerran " herralle " passaa syödä ja eikä kylläkään sen jälkeen tipu herkkuja..
Sit ku poika valittaa nälkää, niin me laitetaan sitä samaa ruokaa, mitä oli aikasemmin tarjolla, söi sitten tai ei, ja yleensä se on sit kelvannu.
Että näin meillä....


Mukava kuulla että muillakin on just samanlainen elmeri :) Meidän ei olekaan mikään mutaatio...
 
Ihan samoin olisin tehnyt minäkin, et ole ainakaan minua hirmumpi siis. :) Ja samaa mieltä olen, ruokapöydässä syödään, äidin ei tarvitse tanssia eikä laulaa mobilen tahdissa viihdytyksenä.

Äitisi on nyt vaan Mummo, itse olen monestikin tässä joutunut miettimään että mahtokohan mennä laki ja järjestys ihan samoin minun lapsuudessani kuin nyt näiden lastenlasten kohdalla.. Tästä esimerkki eiliseltä, oltiin välipalalla/kahvipöydässä kun äitini oli kylässä ja 2v2kk testasi taas että päteekö säännöt mummonkin aikana vai ei. Töni leipäänsä pois ja yritti rohmuta pelkkiä juustosiivuja lautaselta itselleen. Äitini totesi siinä vaan että "kyllä tämä tyttö tietää mitä se haluaa."

Jotenkin mä en vaan nää itseäni 2-vuotiaana rohmuamassa pelkkää juustoa (tai ylipäänsä mitään omin nokkineni) ja heittelemässä voileipiä äitini keittiössä. Ei, en usko. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Heh, tämä aiheutti jo naurua =D Siis poika ei kiukunnut, vaan on luonteeltaan vaan sellainen perusjunttura ja uppiniskaisuuden ruumiillistuma ;) Hän kyllä oppii nopeasti pyörittämään ruokailutilannetta mielensä mukaan, jos alkaa "käyttämään mielikuvitusta" saadakseen hänet syömään. Minusta ruokapöydässä syödään eikä härvelletä mitään muuta. Nälkä hänellä oli ihan varmasti, mutta ilmeisesti himoitsi jo karkkeja ja oli päättänyt skipata ruuan.

Niin, niin. Kumma vain, että jotkut ihmiset ne osaa saada juntturankin syömään ja toiset ei... Ja toiset ne haukkuvat lapsiaan ja toiset ei.

Ja jos tuon ikäisellä oli nälkä niin mistähän luulet kiukun johtuneen. No, NÄLÄSTÄ.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
No, mun mielestä olet kohtuuton ja ilkeä! Ja aiheutat tuollaisella toiminnalla vielä sisarkateutta. Sun oma vika, jollet saa tuon ikäistä syömään. Mielikuvitusta käyttämällä lapsen saa kyllä syömään mitä vain. Jospa olisit vaikka ottanut lapsen ensin syliin ja rauhoitellut siinä ja sitten jollain kikalla saanut syömään.

Haluaisinpa nähdä millä saisit tuon meidän 3-vuotiaan syömään. :laugh:

Ap:lle: Ihan oikein teit. Ei meillä ainakaan herkkuja syödä jollei ruokaa ole syöty. Eihän siinä olisi mitään järkeä.
 

Yhteistyössä