Olipa taas vierailu mummolassa (pitkää valitusta)

[samma här]

Ymmärrän sua hyvin ap :hug: Meillä vähän samaa menoa anoppilassa. Me ei tosin olla kun ihan max 3 yötä, kun kukaan meistä ei kestä kauempaa ja anopista tulee inhottava lapsille kun väsyy. Ensin kiukuttelee kun lapset vierastaa kun ei olla nähty pitkään aikaan. Sitten vähän aikaa touhuaa lasten kanssa ja kun mitta tulee täyteen (siis aika nopeasti) rupeaa tiuskimaan ilkeästä tai kohtelee lapsia kuin ilmaa. Siis kun voisi vaan nätisti sanoa ettei jaksa leikkiä, mutta anoppi saattaa poistua paikalta mitään sanomatta tai vaan paiskata oven lapsen nenän edestä kiinni... useamman kerran on lapsi tullu itkien kysymään miksi mummi teki noin :ashamed: *huoh* ei sen järjen juoksua jaksa kukaan käsittää..

Aivan sama meillä!

Olen onnellinen, että asuvat eri kaupungissa, niin ei tarvitse arjessa nähdä heitä. Tiedän, rumasti sanottu, mutta anoppini käyttäytyy sen verran rumasti, että harva kestäisi. Ovat kuitenki jo vanhoja, päälle 70v, joten haluan että pidetään yhteyttä ja ollaan väleissä. Silti en ikinä kestäisi yli kahta yötä kylässä heillä. Sinne siis 400 kilometriä. Mielelläni matkustan koko päivän että pääsen kahden yön jälkeen pois.

Ja lapsi saa pitää suhdetta isovanhempiin, se on tehtäväni, eli pitää heidän suhdetta yllä, vaikken itse anopista pidäkään. eikä hän minusta. Lapsen etua ajattelen, ilman että menetän järkeäni. siksi siis vain max 2 yötä.

 

[Saraldo]

Voi että kun tulin surulliseksi ap.n kirjoituksesta Todellakin pikkuasioista viitsit valittaa!!!! Sentään omat vanhempasi jotka on sulle elämän antaneet!
Tottakai tuonikäisillä vanhemmilla on omat rutiininsa ja vaivansa, sun on vaan hyväksyttävä se!
Kaikki me vanhetaan koko ajan, sullakin se vielä tulee eteen!

Voi taivas mitä tekstiä.... Sulla ei taida enää olla vanhempia? Olen pahoillani puolestasi.

Mutta ymmärrän sua ap oikein hyvin :hug: ! Mun vanhemmat asuu peräti kahdeksan kilometrin päässä. Lapsi on siellä yökylässä maksimissaan kerran kuukaudessa, yleensä parin kuukauden välein. Ja heidän omasta aloitteestaan. Mun äiti suhtautuu siihen aina niin, että kun tyttö tulee heille, mennään tytön ehdoilla ja hän ei sitten juuri muuta viikonloppuna teekään kuin on tytön kanssa. Mun isä taas ensin höösää ihan hirveästi, että "onpas kiva kun likka tulee taas viikonlopuksi" ja lähteekin itse sitten vaikka mökille |O . Hän jaksaa katsoa tyttön suurinpiirtein tunnin ja sitten on jo pakko päästä jonnekin. Ja siis isäni ei edes ole se, jonka olisi jollain lailla vastuussa tytöstä, vaan äitini hoitaa hänet yksinään. Ja meidän tyttö on siis viisi, joten ei siitä niin hirveästi vaivaa ole...

Mun vanhemmat on myös sellaisia, että jos aamupäiväksi on sovittu jotain menoa, niin siihen samaan päivään ei voi laittaa enää mitään muuta. Siis jos vaikka aamulla yhdeksältä on kauppareissu, niin loppupäiväksi ei voi varata mitään muuta. On muuten aika pirun rasittavaa.... Ja jos ollaan sovittu vaikkapa että mennään sinne syömään kolmeksi, niin yhdeltä äiti soittaa ja kysyy, että voitaisko me tulla jo nyt. Samoin jos he on tulossa meille kylään neljäksi, he on viimeistään puoli neljä oven takana.

Pointti oli siis se, että minunkin vanhemmilla on omituisia rutiineja ja pakkomielteitä. He ovat seitsemänkymppisiä, mutta ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Ap, mä ymmärrän oikein hyvin, että kun kerran noin kauas lähdette, niin ilman muuta käytte myös ystäviesi luona ynnä kaikissa paikoissa, mihin nyt vaan haluatte päästä käymään. Se pitäisi myös sinun vanhempiesi ymmärtää. Ja se, että he eivät voi muuttaa yhteisiä aikatauluja noin vain, koska teillä saattaa olla jotain parhaillaan kesken.