Eipä tarvi vähään aikaan mummolassa käydä

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503297]Sinähän olet ratkaisusi tehnyt. Erosit työssä käyvästä miehestäsi joka omien sanojesi mukaan "alisti sinua rahoillaan".

Miksi siis nyt haluaisit että vanhempasi jatkavat sitä samaa "rahalla alistamista" josta juuri olet miehesi kohdalla eroon halunnut ja päässytkin? Kai nyt haluat omillasi tulla toimeen etkä ruikuttaa rahaa tai rahasta?[/QUOTE]

Mun on vaikeaa nähdä, että mun vanhemmat (jos antaisivat mulle vaikka rahaa lasten talvikenkiin) vaatisivat palveluksia kuten saat rahat oman lapsen kesäkenkiin jos annat heti panna, ilman esileikkiä tai jos mun ei tarvi siivota omaa kotia kuukauteen... Tällaista on tullut kohta ex-mieheni suusta.

En ollut rahaa vailla, mutta en osannut odottaa tuollaista kylmyyttä.

 

[a.p,]

Oletko miettynyt sitä että ero voi olla ollut kovakin paikka vanhemmillesi ja he nyt kipuilevat asian kanssa? Itselläni tuollainen kokemus, tosin erosin aviomiehestä "lapsettomana" eli meillä ei ollut lapsia. Vei aika kauan aikaa ennen kuin omat vanhempani sopeutuivat ajatukseen,se oli kuitenkin heillekin iso isku.

Eihän tuo heidän käytös mitenkään fiksua ole, eikä aikuismaista. Mutta me aikuisetkin sorrumme joskus ylilyönteihin kun elämä heittää härän pyllyä. On helppo sanoa aina kuinka tulisi toimia, mutta todellisuus on monasti toista. Joskus tunnepuoli ottaa vallan ja järjenääni hälvenee. Anna siis vanhemmillesi aikaa toipua sinun erosta; uskoisin että he vielä tokenevat jahka saavat omat palikat paikoillee omassa pääkopassa.

Kuinkahan kauan siihen menee? Koska kesällä typeryydet laitoin tuon piikkiin. Nyt on ollut aikaa tottua asiaan.

Mä en kuitenkaan mene sinne ennen kuin on selvä signaali, että tämä eroasia on nyt ok tai ainakaan sillä ei lyödä.

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503342]Lapsen isällä olisi velvollisuus ostaa vaatteita lapsille mutta jos äijän rahat koetaan alistamisena niin on melko nurinkurista ettei isovanhempien rahat alentavalta tunnu.[/QUOTE]

Lasten isältä saan minimielarit, kelan kautta. Ei vaatteen vaatetta, ei muistanut toista lasta synttärinä. Ei ole myöskään tavannut lapsia.

Lasten isä alisti todella rahoillaan, oli kyse ns. talousrahasta tai lapsille kenkien ostosta tms. Vastapalveluksia pyydettiin, seksiä ilman esileikkiä, että hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä kun antaa rahan oman lapsensa kenkiin ym. Sain siitä tarpeekseni.

 

[a.p.]

Ongelma oli kai se, että isovanhemmat muuttivat suhtautumistaan/käytöstään,koska tytär oli eronnut. Siis kun olivata aviossa, avustivat hyvää hyvyyttään, vaikkei olis ollut mitään tarvettakaan. Ja nyt kun avusta oikeasti olis hyötyä, niin poljetaan maahan.

Niinpä...

 

["vieras"]

:hug: Voi kurjuutta. Jos vanhempasi ovat jo vanhempaa ikäpolvea, heille avioero saattaa olla "vieras" käsite. Tarkoitan siinä mielessä, ettei heidän ikäluokkansa eronnut vaan kesti vaikka väkivallankin. Eivät osaa käsitellä asiaa ja heidän on ehkä noloa myöntää tuttavilleen, että "meidän likka on eronnut". Vai minkä ikäisistä kyse?


Sen ymmärrän, etteivät helposti teille päin tule. Omien vanhempieni kanssa on hyvät välit, mutta hyvä jos kerran vuoteen käyvät meillä lapsen syntymäpäivillä. On niinkin käynyt, etteivät ole tulleet. Syynä on juuri tuo epäilemäsi, eli isä ei enää jaksa ajaa pitkää matkaa vieraalla tiellä.

 

["äiti 44v"]

Lasten isältä saan minimielarit, kelan kautta. Ei vaatteen vaatetta, ei muistanut toista lasta synttärinä. Ei ole myöskään tavannut lapsia.

Lasten isä alisti todella rahoillaan, oli kyse ns. talousrahasta tai lapsille kenkien ostosta tms. Vastapalveluksia pyydettiin, seksiä ilman esileikkiä, että hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä kun antaa rahan oman lapsensa kenkiin ym. Sain siitä tarpeekseni.

Ihan ok että sait tarpeeksesi.

Ja nyt on aika saada tarpeeksesi myös vanhemmistasi. Sellaista se elämä joskus on, omat vanhemmat voivat olla todella paskoja. Lyö välit poikki, sillähän niistä pääset.

 

["äiti 44v"]

[QUOTE="vieras";22503518]:hug: Voi kurjuutta. Jos vanhempasi ovat jo vanhempaa ikäpolvea, heille avioero saattaa olla "vieras" käsite. Tarkoitan siinä mielessä, ettei heidän ikäluokkansa eronnut vaan kesti vaikka väkivallankin. Eivät osaa käsitellä asiaa ja heidän on ehkä noloa myöntää tuttavilleen, että "meidän likka on eronnut". Vai minkä ikäisistä kyse?


Sen ymmärrän, etteivät helposti teille päin tule. Omien vanhempieni kanssa on hyvät välit, mutta hyvä jos kerran vuoteen käyvät meillä lapsen syntymäpäivillä. On niinkin käynyt, etteivät ole tulleet. Syynä on juuri tuo epäilemäsi, eli isä ei enää jaksa ajaa pitkää matkaa vieraalla tiellä.[/QUOTE]

No tuskin ap:n vanhemmat tuota ikäpolvea ovat! Minun vanhempani (seitsenkymppisiä) ovat tuota sukupolvea jotka eivät vähällä eronneet jos sittenkään.

 

["äiti 44v"]

Mikä muuten estää sinua ap menemästä töihin? Nyt tai myöhemmin? Opiskeletko jotain? En ole koko ketjua lukenut jos sen jo jossain sanoit...

 

[...]

Samaa kaavaa ei kannata enää toteuttaa tulevissa suhteissa, vaan yrittää huomioida vaaran merkit jo etukäteen. Olet ilmeisesti mukautuvainen kiltti tyttö ja tätä käytetään sumeilematta hyväksi. Nyt itseä niskasta kiinni ja et anna läheisten enää kohdella sinua miten vain, vaikka se tarkoittaisikin välien katkeamista.

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503580]No tuskin ap:n vanhemmat tuota ikäpolvea ovat! Minun vanhempani (seitsenkymppisiä) ovat tuota sukupolvea jotka eivät vähällä eronneet jos sittenkään.[/QUOTE]

Mun ovat kyllä lähes yhtä vanhoja, samaa ikäluokkaa eli olen itse 28 ja vanhempani olivat jo 40 ja 42, kun synnyin. Mulla on 9 v vanhempi isoveli + siinä välissä on ollut ilmeisesti 2 keskenmenoa.

En ole sanasta sanaan sanonut että vaati seksiä ilman esileikkiä ym. vaan olen sanonut että tykkäsi kiristää rahoillaan, olivat ne sitten ruokaan tai lapsen kenkiin, katsoi että hänellä on sen takia oikeus alistaa mua. Ja että se alkoi heti kun en ollut vanhempainrahalla. Ja että ei tykännyt että opiskelen häntä "paremman" ammatin. Ja että riideltiin paljon. Mun mielestä nainen kyllä tajuaa tästäkin, että ei ollut hyvä olla.

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503587]Mikä muuten estää sinua ap menemästä töihin? Nyt tai myöhemmin? Opiskeletko jotain? En ole koko ketjua lukenut jos sen jo jossain sanoit...[/QUOTE]

Varmaan jo aloitusviestissä + 4-5 viestissä lukee että opiskelen yliopistossa nyt toista vuotta, teen työtä minkä pystyn ja opinnit kestävät vielä luulisin 3,5 v ja sen jälkeen työllistymismahdollisuudet ovat hyvät.

Mulla on pohjalla opistoasteinen koulutus, mutta nyt tiedän mitä haluan tehdä "isona".

 

[a.p.]

Samaa kaavaa ei kannata enää toteuttaa tulevissa suhteissa, vaan yrittää huomioida vaaran merkit jo etukäteen. Olet ilmeisesti mukautuvainen kiltti tyttö ja tätä käytetään sumeilematta hyväksi. Nyt itseä niskasta kiinni ja et anna läheisten enää kohdella sinua miten vain, vaikka se tarkoittaisikin välien katkeamista.

En oo heti uutta miestä hommaamassa (nyt tuntuu etten ikinä ota ketään asumaan samaan huusholliin). Ja olin nuori kun aloin tuon lasten isän kanssa seurustelemaan, 18 v.

 

["äiti 44v"]

Varmaan jo aloitusviestissä + 4-5 viestissä lukee että opiskelen yliopistossa nyt toista vuotta, teen työtä minkä pystyn ja opinnit kestävät vielä luulisin 3,5 v ja sen jälkeen työllistymismahdollisuudet ovat hyvät.

Mulla on pohjalla opistoasteinen koulutus, mutta nyt tiedän mitä haluan tehdä "isona".

Ja minä vissiin sanoin etten ole lähellekään koko ketjua lukenut vaiko sanoinko?

Sinuna pistäisin välit poikki vanhempiini, opiskelisin, valmistuisin ja sen jälkeen tienaisin omat rahani. Kutakuinkin noin olen tehnytkin, tosin en samoista syistä kuin sinä mutta kaikkea olen kokeillut ja voin sanoa että aika ilman yhteyttä vanhempiini oli huikaisevan tyydyttävää. Syynä ei tosin ollut raha millään muotoa. Lähes kaikki muu paitsi raha.

 

["äiti 44v"]

En oo heti uutta miestä hommaamassa (nyt tuntuu etten ikinä ota ketään asumaan samaan huusholliin). Ja olin nuori kun aloin tuon lasten isän kanssa seurustelemaan, 18 v.

Ehdit siis noin 6v seurustella lasten isän kanssa ennen esikoisen syntymää.

Miten kesti noin kauan huomata että äijä on alemmuudentuntoinen paska joka ei kestä muijansa kouluttautumista parempaan ammattiin? Kai tuo nyt jo aiemmin tuli ilmi että mikä on miehen korvienväli? Meinaan että miksi et jättänyt tyyppiä jo ennen lapsia?

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503722]Ja minä vissiin sanoin etten ole lähellekään koko ketjua lukenut vaiko sanoinko?

Sinuna pistäisin välit poikki vanhempiini, opiskelisin, valmistuisin ja sen jälkeen tienaisin omat rahani. Kutakuinkin noin olen tehnytkin, tosin en samoista syistä kuin sinä mutta kaikkea olen kokeillut ja voin sanoa että aika ilman yhteyttä vanhempiini oli huikaisevan tyydyttävää. Syynä ei tosin ollut raha millään muotoa. Lähes kaikki muu paitsi raha.[/QUOTE]

Minä voin hyvinkin tehdä noin, mutta se kuka tässä kärsii on puusilmäiset vanhempani + nämä nyt 2- ja 4-vuotiaat, jotka ovat sitten kun valmistun jo noin 5,5 ja 7,5 v... Ja ehkei vanhempi enää 7-8-vuotiaananiin vaan hyväksykään isovanhempia.

Nyt teen ilman mitään julistusta niin, että en vaan soittele kuin äärimmäisen harvoin, lähetän joululahjat. Jos äiti kysyy syytä hiljaisuuteen, sanon, että koin että he eivät enää paljon meistä välitä, kun olen nyt niin häpeälisesti eronnut. Ja niin kauan kuin asenne on heiltä päin tuollaista kuin se oli, niin täältä ei tulla vierailulle eikä paljon soitella. Jos ihmettelee, vedän uistista muutaman sanasta sanaan esimerkin hänen sanomisistaan niin eiköhän valkene.

Olen siis aiemmin soitellut noin kerran viikkoon tai pariin.

 

[äiti 45 v]

[QUOTE="äiti 44v";22503749]Ehdit siis noin 6v seurustella lasten isän kanssa ennen esikoisen syntymää.

Miten kesti noin kauan huomata että äijä on alemmuudentuntoinen paska joka ei kestä muijansa kouluttautumista parempaan ammattiin? Kai tuo nyt jo aiemmin tuli ilmi että mikä on miehen korvienväli? Meinaan että miksi et jättänyt tyyppiä jo ennen lapsia?[/QUOTE]
Nuo asiathan ovat ilmenneet vasta lasten syntymän jälkeen. Rahalla alistaminen ei tule esille, jos on omaa rahaa. Se tulee esille vasta sitten, kun omia tuloja ei ole ja menot kasvavat lasten tarpeiden vuoksi. Yliopistokoulutukseen ap on lähtenyt vasta lasten syntymän jälkeen, joten miehen suhtautuminen vaimon kouluttautumiseen ei ole tullut esille aiemmin.

 

[a. p.]

[QUOTE="äiti 44v";22503749]Ehdit siis noin 6v seurustella lasten isän kanssa ennen esikoisen syntymää.

Miten kesti noin kauan huomata että äijä on alemmuudentuntoinen paska joka ei kestä muijansa kouluttautumista parempaan ammattiin? Kai tuo nyt jo aiemmin tuli ilmi että mikä on miehen korvienväli? Meinaan että miksi et jättänyt tyyppiä jo ennen lapsia?[/QUOTE]

Tosi asia on, että mies muuttui kun olin "nalkissa" eli kun olimme avoliitossa ei ollut ongelmaa, kun tulin 3. yrityskierrosta raskaaksi ja mentiin naimisiin suht samaan aikaan (häistä 4 viikon päähän tein postiivisen testin) siinä niin muuttui melkein heti kuin eri mieheksi.

Kukaan ystävänikään ei olisi uskonut että noin käy. Aluksi olin shokissa, mutta toivoin että järki palaa päähän. Toinen lapsi oli vahinko. Sen jälkeen ei ollut enää seksiä.

Koulutukseen liittyvät asiat eivät tulleet puheeksi, koska nuorempana ei ollut aikomusta opiskella niin pitkään. En tiennyt että se olisi hänelle arka paikka.

 

["äiti 44v"]

Minä voin hyvinkin tehdä noin, mutta se kuka tässä kärsii on puusilmäiset vanhempani + nämä nyt 2- ja 4-vuotiaat, jotka ovat sitten kun valmistun jo noin 5,5 ja 7,5 v... Ja ehkei vanhempi enää 7-8-vuotiaananiin vaan hyväksykään isovanhempia.

Nyt teen ilman mitään julistusta niin, että en vaan soittele kuin äärimmäisen harvoin, lähetän joululahjat. Jos äiti kysyy syytä hiljaisuuteen, sanon, että koin että he eivät enää paljon meistä välitä, kun olen nyt niin häpeälisesti eronnut. Ja niin kauan kuin asenne on heiltä päin tuollaista kuin se oli, niin täältä ei tulla vierailulle eikä paljon soitella. Jos ihmettelee, vedän uistista muutaman sanasta sanaan esimerkin hänen sanomisistaan niin eiköhän valkene.

Olen siis aiemmin soitellut noin kerran viikkoon tai pariin.

Mutta varaudu siihen että sinä joudut periksi antamaan. Ei siten, että otat miehesi takaisin. Mutta joudut ehkä valitsemaan, siedätkö loppuelämäsi vanhempiesi asennetta halutessasi antaa lapsillesi isovanhemmat. Vaiko eliminoitko isovanhemmat lastesi elämästä jolloin sinun ei tietenkään tarvitse vanhempiasi sietää.

Näin on oma asianlaitani, saan sietää vanhuksia koska haluan että lapseni (alle kouluikäisiä vielä molemmat) tapaavat isovanhempiaan. Vaihtoehto olisi ettei kukaan tapaisi ketään ja se olisi kyllä houkuttelevaa, en sitä kiellä. Mutta minä olen sinua vanhempi ja jo elämän faktojen kovettama. Sinulla on vielä huonossa lukussä kovasti ongelmia edessäsi jos uskot/toivot vanhempiesi jotain tajuavan sinun näkökulmastasi. Todennäköisesti isket kirveesi kiveen.

Minulla on eräs kutakuinkin ikäisesi (30v) naistuttava, hänkin joutui valitsemaan ja näinpä eivät hänenkään lapsensa ole isovanhempiaan nähneet vuoteen ja tilanteen selkiäminen ei ole näköpiirissä.

Onko välisi omiin vanhempiisi olleet aiemmin ok? Epäilen että eivät ole mutta miten itse näet menneisyytesi? Yleensä nämä perhekulissit alkavat sortua kun lapset saavat omia lapsia, viimeistään silloin. Tosin monesti on lapselle vaikea myöntää (edes aikuisena) että lapsuuskoti ei ollut tasapainoinen eikä onnellinen. Siksi en usko jos kerrot että suhteesi vanhempiisi oli tähän asti oikein hyvä.

 

["äiti 44v"]

...huonossa lykyssä....

 

[a.p,]

Nuo asiathan ovat ilmenneet vasta lasten syntymän jälkeen. Rahalla alistaminen ei tule esille, jos on omaa rahaa. Se tulee esille vasta sitten, kun omia tuloja ei ole ja menot kasvavat lasten tarpeiden vuoksi. Yliopistokoulutukseen ap on lähtenyt vasta lasten syntymän jälkeen, joten miehen suhtautuminen vaimon kouluttautumiseen ei ole tullut esille aiemmin.

Joo, en tajunnut että rupeaa rahalla alistamaan, koska kävin itse töissä ja mulla oli omaa rahaa. Muutettiin yhteen kun olin jo töissä. Mies on mua 3 v vanhempi. Mies ei ollut mikään pihi tms.. Jaettiin kulut.

Ja totuus iski kun putosin kht:lle ja onnettomille tuloille. Tosin jo kun olin raskaana ja naimisissa mies muuttui, jotenkin puhuikin että nyt olet tässä nalkissa etkä pääse pois.

 

["äiti 44v"]

Nuo asiathan ovat ilmenneet vasta lasten syntymän jälkeen. Rahalla alistaminen ei tule esille, jos on omaa rahaa. Se tulee esille vasta sitten, kun omia tuloja ei ole ja menot kasvavat lasten tarpeiden vuoksi. Yliopistokoulutukseen ap on lähtenyt vasta lasten syntymän jälkeen, joten miehen suhtautuminen vaimon kouluttautumiseen ei ole tullut esille aiemmin.

Harva huonoitsetuntoinen mies on huonoitsetuntoinen niin kapea-alaisesti, että sen huomaa vasta kun lähtee yliopistoon eikä hetkeäkään aiemmin. Ei esim. silloin kun opiskelee opistotasoista tutkintoaan jolloin silloinkin raha on tiukalla eikä pelkästään vasta yo:ssa. Kaipa silloinkin rahalla kiristetään seksiä, ei siihen lapsia tarvita vaan epätasainen taloudellinen suhde.

 

["äiti 44v"]

Joo, en tajunnut että rupeaa rahalla alistamaan, koska kävin itse töissä ja mulla oli omaa rahaa. Muutettiin yhteen kun olin jo töissä. Mies on mua 3 v vanhempi. Mies ei ollut mikään pihi tms.. Jaettiin kulut.

Ja totuus iski kun putosin kht:lle ja onnettomille tuloille. Tosin jo kun olin raskaana ja naimisissa mies muuttui, jotenkin puhuikin että nyt olet tässä nalkissa etkä pääse pois.

Typerä mies jos ei ole avioerosta kuullut

No saipahan oppitunnin elävästä elämästä.

Kyllä sinä ja lapset pärjäätte, tuolla miehellä noine mielipiteineen voi olla vähän ankeampaa tulevaisuudessa. Hänkö ei ole väkivaltainen?

 

[a.p.]

[QUOTE="äiti 44v";22503873]Mutta varaudu siihen että sinä joudut periksi antamaan. Ei siten, että otat miehesi takaisin. Mutta joudut ehkä valitsemaan, siedätkö loppuelämäsi vanhempiesi asennetta halutessasi antaa lapsillesi isovanhemmat. Vaiko eliminoitko isovanhemmat lastesi elämästä jolloin sinun ei tietenkään tarvitse vanhempiasi sietää.

Näin on oma asianlaitani, saan sietää vanhuksia koska haluan että lapseni (alle kouluikäisiä vielä molemmat) tapaavat isovanhempiaan. Vaihtoehto olisi ettei kukaan tapaisi ketään ja se olisi kyllä houkuttelevaa, en sitä kiellä. Mutta minä olen sinua vanhempi ja jo elämän faktojen kovettama. Sinulla on vielä huonossa lukussä kovasti ongelmia edessäsi jos uskot/toivot vanhempiesi jotain tajuavan sinun näkökulmastasi. Todennäköisesti isket kirveesi kiveen.

Minulla on eräs kutakuinkin ikäisesi (30v) naistuttava, hänkin joutui valitsemaan ja näinpä eivät hänenkään lapsensa ole isovanhempiaan nähneet vuoteen ja tilanteen selkiäminen ei ole näköpiirissä.

Onko välisi omiin vanhempiisi olleet aiemmin ok? Epäilen että eivät ole mutta miten itse näet menneisyytesi? Yleensä nämä perhekulissit alkavat sortua kun lapset saavat omia lapsia, viimeistään silloin. Tosin monesti on lapselle vaikea myöntää (edes aikuisena) että lapsuuskoti ei ollut tasapainoinen eikä onnellinen. Siksi en usko jos kerrot että suhteesi vanhempiisi oli tähän asti oikein hyvä.[/QUOTE]

Mä en oo mikään tahdoton "kiltti tyttö" vaikkajoku sitää epäili. Jos haluavat jatkaa tätä linjaa, niin ei voi mitään. Ilkeilyä en ala kuuntelemaan.

Meillä oli vähän silleen, että paljon sain kaikenlaista tavaraa ja harrastaa mitä haluan (ratsatusta jne.) jne. Mutta äiti oli aika huono osoittamaan hellyyttä. Isä kyllä sitten piti sylissä jne. Mutta murrosikäisenä otin isän kanssa kovasti yhteen, huutaen jne. Isä on kiivasluontenen ja äiti koetti sovitella.

Heillä on riitoja, ollut aina, oikeastaan eivät sovi yhteen. Joku outo mustasukkaisuuskuvio. Isä on tosi mustasukkainen. Heillä on ollut hyvä seksuaalinen kemia yhdessä, se näkyi vielä kun olivat 50-60 v.

Mietin sitäkin onko äiti kateellinen kun minä lähdin ja hän ei ehkä uskaltanut? Mutta olen asunut täällä kaukana jo kauan (6 v), ja silleen etäinen heidän arkielämästä kuitenkin.

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503922]Harva huonoitsetuntoinen mies on huonoitsetuntoinen niin kapea-alaisesti, että sen huomaa vasta kun lähtee yliopistoon eikä hetkeäkään aiemmin. Ei esim. silloin kun opiskelee opistotasoista tutkintoaan jolloin silloinkin raha on tiukalla eikä pelkästään vasta yo:ssa. Kaipa silloinkin rahalla kiristetään seksiä, ei siihen lapsia tarvita vaan epätasainen taloudellinen suhde.[/QUOTE]

En asunut yhdessä hänen kanssaan silloin, vaan ystäväni kanssa kimppakämpässä. En ihasn itse halunnut muuttaa kotoa hänen kanssaan kimppaan vaan ikään kuin vain seurustella siinä. Ja hän ei silleen osallistunut mun arkitalouteen. Mutta silloin vei kuitenkin esim. kerran mut lomalla (siis maksoi kaikki), ei mulla ollut syytä epäillä että olisi tuollainen.

Toki huomasin jo kun puhuin että haluaisin opiskellatätä, mutta pidin pääni.

 

[a.p,]

[QUOTE="äiti 44v";22503940]Typerä mies jos ei ole avioerosta kuullut

No saipahan oppitunnin elävästä elämästä.

Kyllä sinä ja lapset pärjäätte, tuolla miehellä noine mielipiteineen voi olla vähän ankeampaa tulevaisuudessa. Hänkö ei ole väkivaltainen?[/QUOTE]

Niinpä... Mä joskus sanoinkin että avioero on keksitty.

Ei ollut väkivaltaa. (henkistä tosin oli, musta tuo jo oli sitä)