Olisitko valmis avustamaan poikaystävääsi/miestäsi esim. rahallisesti?

[miimii*]

Eli siinä se kysymys tulikin...

Jos toisella on elämässä tiukkaa esim. rahatilanteen kanssa, niin oletteko valmis auttamaan ihan arkipäiväisissä asioissa?
Itse kun olen poikaystävääni jossain määrin tukenut, lähinnä nyt tarkoitan pieniä eleitä, kuten esim. hänen vieraillessaa luonani olen saattanut antaa rahaa linja-automatkoihin ja ostanut ruokaa myös hänelle ja siinä samalla itselleni, sekä joskus kustantanut esim. kaupoissa hieman hänen ostoksiaan, tai jos olemme käyneet ulkona syömässä, olen voinut antaa silloinkin muutamia euroja.

Tiedän, ettei hänelle ole mitenkään helppoa ottaa minulta mitään vastaan, toisaalta taas tiedän hänen tilanteensa, eli rahaa ei todellakaan liikoja ole. Tiedän, että saan kaiken takaisin joskus kun hän alkaa kunnolla tienaamaan. ( valmistunut koulusta, mutta sen verran erikoinen ammatti, ettei ole vielä töitä löytänyt, on kuitenkin hakenut kaikkea mikä ei vastaa välttämättä edes omaa alaa, täällä päin kun työpaikat on kiven alla.. )
Mietinkin vain, että olenko jotenkin epänormaali kun hyvää hyvyyttäni autan häntä? Tiedän vain itse millaista on olla rahaton, ja silloin ottaa kiitollisena kaiken avun vastaan. Olen myös miettinyt niin, että kun nuo pienet summat ei kumminkaan minun pussissani kamalaa lovea tee, niin miksi en voisi silloin antaa vähän omistani ja avustaa sitä kuka on minulle tärkein.

Ja nyt ei ole siis kysymys mistään suurista summista ja lainoista. Siinä asiassa periaatteeni on se, että vaikka olisi kuinka hyvä ystävä tai rakas, niin suuria summia en ala lainailemaan, sillä ei ole takeita saako niitä koskaan takaisin.

 

[exxon]

Kun et perusta tulevaisuuttasi noitten pikkurahoitusten takaisinsaamiseen, niin juttuhan on ihan ok. Miehiselle miehelle tosin vastaanottaminen on joskus tervanjuontiakin vaikeampaa.

 

[Köllimörö]

"Jos toisella on elämässä tiukkaa esim. rahatilanteen kanssa, niin oletteko valmis auttamaan ihan arkipäiväisissä asioissa?"

Eikös se ole aivan selvää, että jos yhdessä ollaan, niin se ammentaa, jolla on. Voi olla, että myöhemmin tulee ero ja rahat menevät hukkaan, mutta jos raha on niin tärkeää, ettei suhde ja yhdessä tekeminen ja yhteinen onni mene sen edelle, niin kannattaa sitten keskittyä pelkästään rahan kahmintaan.

Se on arvovalinta. Kaikkea ei voi saada.

 

[Lillukka-]

Jaa-a. Toki _suhteessa_ rahat on yhteisiä. Enpä tiedä sitten, jos kyse on vasta tapailuvaiheesta, eli, kuinka pitkään ap on heilastellut?

Meillä on muutenkin tapana autella vähävaraisia ystäviämme, ihan ilman takaisinmaksu velvoitetta, nämä ystävät ovat vuosien saatossa muutenkin erottuneet "akanoista".

 

[ap.]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

 

[Lillukka-]

Tuo, että hän "kyhää" sinulle jotain, on hieno ele. Tuo saattaa olla myös yksi asia, minkä poikaystäväsi tulee muistamaan sinussa aina vuosien saatossa, kun ihmiset kysyvät "mihin sinä hänessä ihastuit" (pyyteettömyys, kiltteys, avuliaisuus).
Muutenkin ihmiset voisivat enemmän harrastaa vastapalveluksien tekemistä. Aina löytyy asioita, joissa toinen ovat näppärämpiä tai heillä on enemmän aikaa ja halua tehdä jotain. Ainakin meillä.

 

[sivusta seuraaja..]

Jos kumppani selkeästi rakastaa toista (tämä avustettava) eikä ole toisen kanssa vain rahan vuoksi.

Tällä hetkellä joudun seuraamaan sivusta tapausta jossa mies on naisen kanssa selkeästi vain rahan vuoksi. Alusta alkaen nainen on ostellut tälle kahvinkeittimiä ym kun toinen juo rahansa eikä ole rahaa näihin perustarvikkeisiin. Koskaan ei ole ruokaan varaa joten nainen ostaa. Jopa tietokoneita yms tämä ystäväni koitti minulta ilmaiseksi pyytää tälle miehelleen kun tällä ei ole varaa ostaa. He muuttivat yhteen mutta mies ei muuttanut ennenkuin oli aivan pakko. Hän punkkasi tyhjässä asunnossaan kunnes se oli pakko luovuttaa pois ja muutti vasta tällöin tavaroidensa perässä naisen luokse. Eräs ilta näimme toisen ystäväni kanssa tätä ystävääni ja hänen miestään ja mies alkoi heti meiltäkin pummailemaan tupakkaa, juotavia yms (baarissa kun näimme), koska "en tahdo ostaa omaa".

Minä itse olin parisuhteessa työttömänä ollessani ja muutin yhteen työssäkäyvän miehen kanssa. Minulla ei tietenkään ollut saman vertaa rahaa käytettävissäni, joten mies joutui maksamaan enemmän lähes kaikesta kuin minä. Koitin hyvittää tätä parhaani mukaan tekemällä kotona kaikenlaista. Ja lopulta se johti siihen että minulla oli olo että olen palkalla toimiva piika..

 

[exxon]

Ja lopulta se johti siihen että minulla oli olo että olen palkalla toimiva piika..

Sinä siis huonon omantuntosi vuoksi ajoit itse itsesi piian asemaan?

 

[Hekulamp]

Avomieheni oli työttömänä kolmisen vuotta ja tuona aikana hänellä oli vain satunnaisesti lyhyitä projekteja. Käytännössä minä maksoin laskut ja mies ruoat. Mies kyllä siivosi, teki ruokaa ja harrasti urheilua (kävi lenkillä jne), kun olin töissä. Autoin miestäni mielellään, koska hän ei polttanut eikä juonut ja muutoinkin esim. vaatehankinnat yms. ei-niin-kiireelliset jutut oli jäissä.

Lopulta miehelle tarjottiin n. 400 km:n päästä töitä. Keskustelimme asiasta pitkään. Mies lähti etelään hommiin ja teki nelipäiväistä työviikkoa ja tuli sitten aina torstai-iltaisin takaisin kotiin. Oli aika rankkaa aikaa ja parisuhde oli kovilla, kun piti vain luottaa. Kuitenkin miehen ammatin ja työssäpätevöitymisen kannalta oli kullanarvoinen juttu. Onneksi mies sitten lopulta sai vähän lähempää töitä, vaikkakin jouduin miehen perässä muuttamaan kotipaikkakunnaltani pois, jotta kummallakin oli kohtuulliset työmatkat.

Suhde päättyi myöhemmin. Jännä juttu muuten se, että mies suhtautui nihkeästi minun "tuhlaamiseeni" esim. kampaajalla käynteihin tai vaateostoksiin, vaikka niihin suhteemme loppuvaiheessa oli hyvin rahaa. Kyse ei ollut siitä, etteikö meillä ollut varaa, vaan siitä, että hänen mielestään rahat olisi voinut laittaa johonkin järkevämpäänkin esim. autoon...:/

 

[Lillukka-]

"Koitin hyvittää tätä parhaani mukaan tekemällä kotona kaikenlaista"

Jos itse on työtön ja toinen kotona, niin eikö voisi olettaakin, että se kotona oleva tekee suurimman osan kotona tehtävistä asioista?

 

[Sivusta seuraaja..]

Ja lopulta se johti siihen että minulla oli olo että olen palkalla toimiva piika..

Sinä siis huonon omantuntosi vuoksi ajoit itse itsesi piian asemaan?

Näin siinä kävi. Minusta ei ollut ottamaan vastaan avustusta miesystävältäni. Toisen miehen kanssa meni poikki koska tämän ex tyttöystävä oli käyttänyt tätä rahallisesti hyväkseen, eikä minulla ollut töitä hänen kanssaan seurustellessani. Kun erottuamme sain taas töitä alkoi hän taas osoittaa kiinnostustaan. Eihän siitä mitään tulisi jos työttömäksi jäämisen uhka varjostaa koko ajan, jos tämä saattaisi meidät taas eroon.

Kaikista ei ole siihen vaikka asia on niin että ihmisillä on eri elämäntilanteita, eripalkkaisia töitä tai ei töitä lainkaan. On opiskelijoita ja työssäkäyviä jne. Mielestäni pienet avustukset puolin tai toisin eivät ole pahasta, mutta jos toinen on täysi elätettävä yrittämättä auttaa tilannetta mitenkään niin sitä en hyväksy. Itse en omantuntoni vuoksi pystynyt ja kärsin näin ensimmäisessä suhteessani.

 

[Hill Street Blues]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Eli poliisi soittaa ja uhkailee vankilalla <3 ja rahojen palauttamisella, mitä itse olet satsannut likoon.

"Hey, let's be careful out there!"

 

[realistipläjäys väliin!]

Hmmm... nyt on pakko heittää vähän skeptisempää kommenttia noiden kivojen kommenttien jälkeen. Olette siis seurustelleet vasta 4 kuukautta. Se on tosi lyhyt aika! Varmasti poikaystäväsi on huomannut miten kiva on kun vippaat välillä bussimatkoja yms. Köyhälle ne ovat iso raha vaikka sinulle ne eivät lovea budjettiin teekään.

Joitain vuosia sitten minulla oli sellainen poikaystävä joka myös oli harvinaisella alalla ja teki epäsäännöllisesti hanttihommia. Hänen rahat olivat usein tiukalla ja kilttinä tyttönä avustin häntä silloin tällöin. Aina hän lupasi myöhemmin maksaa takaisin. Vähitellen tajusin, että hän "pummasi" muiltakin: vanhmmiltaan, siskoltaan, kämppikseltään... Hän oli alkanut tottua siihen että hänelle aina vipattiin sieltä sun täältä kaikkia pikkujuttuja. Lopulta ärsyynnyin siihen ettei mies edes halunnutkaan etsiä kokopäivätyötä (edes joltain muulta kuin omalta alaltaan), ikään kuin hänelle olisi vallan mainiosti kelvannut köyhän opiskelijan rooli jossa kaikki avustavat häntä eikä hänellä ole omaa vastuuta. Suhde loppui 6 kk seurustelun jälkeen. Onneksi.

 

[Höpönlöpö]

En olisi, en noin lyhyen seurustelun jälkeen enkä luultavasti koskaan.

 

[nykyaika]

" Mietinkin vain, että olenko jotenkin epänormaali kun hyvää hyvyyttäni autan häntä? "


Joo, olet todella epänormaali tässä nykymaailmassa . kun nykyaikana tuijotetaan nyt vaan omaa napaa, pitää olla egoisti näes. ei saa auttaa ketään, muuten olet outo ja epänormaali, siis olet epänormaali joo.

 

[Köllimörö]

" Mietinkin vain, että olenko jotenkin epänormaali kun hyvää hyvyyttäni autan häntä? "


Joo, olet todella epänormaali tässä nykymaailmassa . kun nykyaikana tuijotetaan nyt vaan omaa napaa, pitää olla egoisti näes. ei saa auttaa ketään, muuten olet outo ja epänormaali, siis olet epänormaali joo.

Onhan tuo rahaan tuijottaminen erityisesti pienten summien tapauksessa paljastavaa.

 

[nainen 30+]

Kaikella rajansa ja rajansa kaikella. Etenkin nuorempana voisin hyvinkin maksaa jonkun seurasta. Eli jos halusin että joku esim. poikaystävä tulisi luokseni, eikä hänellä olisi ollut rahaa, toki maksoin bussikyydin. Tai jos halusin mennä jonkun kanssa syömään ja toisella ei ollut rahaa. Niin hyvinkin saatoin maksaa syömisen, jos en itse olisi halunnut jäystää yhdessä spagettia kotosalla ko. henkilön vaan halusin ulos syömään.

Hyväksikäyttö on mielestäni hieman eri asia. Pummit ovat asia erikseen. Eri elämäntilanteet ovat itsestäänselvyys, ihmisille tulee työttömyyttä, sairautta, osa opiskelevat jolloin säännöllisen palkkatulon puuttuminen tuo rahallista haastetta.

 

[nainen 30+]

Samaa olen kokenut myös toisin päin. Olin itse yhdessä vaiheessa "tulorajoitteinen", kyllä sain kutsuja saapua seuraan. Siten, että ilmoitettiin että tärkeintä on, että saavun paikalle ja mitä oli "itselleni" varattuna tarjottavaksi.

 

[Leena]

Kyllä autan miestäni, olemme molemmat pienituloisia yksityisyrittäjiä, eli kummallakaan ei mahdottomia summia ole takanaan.Mutta kumpikin auttaa toista kun toisella menee huonommin.Takaisin maksua emme edes pienissä summissa vaadi, kun kuitenkin toinen auttaa sitten vuorostaan.Suurempiakin summia on lainattu ja ne maksetaan sitten mahdollisimman pian takaisin. =)

 

[ap.]

Ja mies ei ole missään vaiheessa minulta siis mitään pyytänyt, itse olen sanonut, että voin antaa vähän avustusta erinäisiin juttuihin, koska minulla sitä nyt tällä hetkellä on jonkin verran enemmän kuin hänellä.
Ja kuten sanottu, mitään takaisin maksua en odota. Itsekin olen työttömänä siis ollut, ja tiedän tosiaan miten vittumaista se välillä on kun mihinkään ei pysty lähteä ja mitään ostaa kun joka penni pitää laskea.
Eri asia olisi jos puhuttaisiin sadoista euroista, mutta kun asia tosiaan on niin että vippailen silloin tällöin muutamia euroja, miten milloinkin. Ja minusta se on ihan jees
Ei voi ainakaan väittää että mies kanssani rahan takia olisi, sillä en minäkään mikään kroisos kuitenkaan ole

 

[- Katja -]

Riippuu siis täysin siitä, miksi se mies on niin vähissä rahoissa. Jos on vaikka opiskelija, ja minä hyväpalkkainen dippainssi, niin miksi en maksaisi jotain juttuja?

Mutta jos se mies on työssä ja rahat ei riitä, mihin ne rahat menee? Onko asumiskustannukset liian korkeat, vai nieleekö huvielämä miehenn rahat?

Lähtökohtaisesti: en auttaisi, mutta jos tilanne on perusteltu ja tilapäinen, kyllä.

 

[siniset silmät auki!]

Eli siinä se kysymys tulikin...

Jos toisella on elämässä tiukkaa esim. rahatilanteen kanssa, niin oletteko valmis auttamaan ihan arkipäiväisissä asioissa?
Itse kun olen poikaystävääni jossain määrin tukenut, lähinnä nyt tarkoitan pieniä eleitä, kuten esim. hänen vieraillessaa luonani olen saattanut antaa rahaa linja-automatkoihin ja ostanut ruokaa myös hänelle ja siinä samalla itselleni, sekä joskus kustantanut esim. kaupoissa hieman hänen ostoksiaan, tai jos olemme käyneet ulkona syömässä, olen voinut antaa silloinkin muutamia euroja.

Tiedän, ettei hänelle ole mitenkään helppoa ottaa minulta mitään vastaan, toisaalta taas tiedän hänen tilanteensa, eli rahaa ei todellakaan liikoja ole. Tiedän, että saan kaiken takaisin joskus kun hän alkaa kunnolla tienaamaan. ( valmistunut koulusta, mutta sen verran erikoinen ammatti, ettei ole vielä töitä löytänyt, on kuitenkin hakenut kaikkea mikä ei vastaa välttämättä edes omaa alaa, täällä päin kun työpaikat on kiven alla.. )
Mietinkin vain, että olenko jotenkin epänormaali kun hyvää hyvyyttäni autan häntä? Tiedän vain itse millaista on olla rahaton, ja silloin ottaa kiitollisena kaiken avun vastaan. Olen myös miettinyt niin, että kun nuo pienet summat ei kumminkaan minun pussissani kamalaa lovea tee, niin miksi en voisi silloin antaa vähän omistani ja avustaa sitä kuka on minulle tärkein.

Ja nyt ei ole siis kysymys mistään suurista summista ja lainoista. Siinä asiassa periaatteeni on se, että vaikka olisi kuinka hyvä ystävä tai rakas, niin suuria summia en ala lainailemaan, sillä ei ole takeita saako niitä koskaan takaisin.

Ole hyvä ap, nyt tarkka, ettet tule huiputetuksi. "Sitten kun tienaan niin makselen vaikka mitä" en makselisi tuollaiselle. Miten olet varma että sitten kun sitä rahaa on, koko äijää on enää ees maisemissa?

Miten mä luen tosta ap:n miehestä läpi tästä, että taitaa olla melkoinen sutki ja selittelijä. Toivottavasti olen väärässä, mutta ap, ole nyt tarkkana!!!

 

[mitä kukkua]

Jaa-a. Toki _suhteessa_ rahat on yhteisiä. Enpä tiedä sitten, jos kyse on vasta tapailuvaiheesta, eli, kuinka pitkään ap on heilastellut?

Meillä on muutenkin tapana autella vähävaraisia ystäviämme, ihan ilman takaisinmaksu velvoitetta, nämä ystävät ovat vuosien saatossa muutenkin erottuneet "akanoista".

Mä haluan kans teidän ystäväksenne! Varmasti olisin kiltti ja hymyilevä jos maksaisit nyt alkuun vaikka pari sähkölaskua, ja lapsen vakuutukset!

 

[Itsekin nainen]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

 

[Pakkohan se on]

Puolisoa on muuten ihan pakko auttaa, esim. mieheni jäi aikuisopiskelun jälkeen työttömäksi, eikä saa minun "huimien" tulojen vuoksi lainkaan työttömyyskorvausta.

Hän tekee toki kaikki mahdolliset pätkätyöt, joita on saanut ja niistä saadut rahat tietenkin panee yhteiseen kassaamme, mutta silloin, kun työpätkiä ei ole, ovat minun tuloni perheen ainoa tulonlähde. Eli en sano niinä aikoina miehelleni, että sorry, sinulle ei nyt ole ruokaa, etkä saa käydä suihkussa, käyttää vessapaperia, katsoa televsiota tms. tms

Jos itse jäisin työttömäksi, minä saisin työttömyyskorvausta, sillä kuulun työttömyyskassaan, mutta JOS en kuuluisi ja jos jäisin työttömäksi ja jos mieheni olisi töissä, olen varma, että hänkin vastavuoroisesti "elättäisi" minut siinä tilanteessa.