Olisitko valmis avustamaan poikaystävääsi/miestäsi esim. rahallisesti?

[kampaajalla käyvä]

Suhde päättyi myöhemmin. Jännä juttu muuten se, että mies suhtautui nihkeästi minun "tuhlaamiseeni" esim. kampaajalla käynteihin tai vaateostoksiin, vaikka niihin suhteemme loppuvaiheessa oli hyvin rahaa. Kyse ei ollut siitä, etteikö meillä ollut varaa, vaan siitä, että hänen mielestään rahat olisi voinut laittaa johonkin järkevämpäänkin esim. autoon...:/

Ai kampaajalla käynti on naisella tuhlaamista? Hihih... Pitäisikö sitä sitten kuljeskella ympäriinsä ties minä liimalettipeikkona - jaajuu kun rahat menevät siihen miehen kikkelinjatkeeseen?

Hyvä että suhde päättyi!

 

[Köllimörö]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

Mitä sinisilmäistä tuossa nyt on? Suomalaiseen kulttuuriin on kai liki mahdotonta saada sopimaan ajatus, että elämää eletään yhdessä. Sinä varmaan lasket mummoosikin käytetyn ajan. Seinällä on lappu "VELVOITTEET", jossa yhtenä kohtana on mummo: 15 minuuttia viikossa.

 

[Satunnaisesti töissä, satunnaisesti työtön]

Ja mies ei ole missään vaiheessa minulta siis mitään pyytänyt, itse olen sanonut, että voin antaa vähän avustusta erinäisiin juttuihin, koska minulla sitä nyt tällä hetkellä on jonkin verran enemmän kuin hänellä.
Ja kuten sanottu, mitään takaisin maksua en odota. Itsekin olen työttömänä siis ollut, ja tiedän tosiaan miten vittumaista se välillä on kun mihinkään ei pysty lähteä ja mitään ostaa kun joka penni pitää laskea.
Eri asia olisi jos puhuttaisiin sadoista euroista, mutta kun asia tosiaan on niin että vippailen silloin tällöin muutamia euroja, miten milloinkin. Ja minusta se on ihan jees
Ei voi ainakaan väittää että mies kanssani rahan takia olisi, sillä en minäkään mikään kroisos kuitenkaan ole

Fiksu ihminen kyllä hoitaa taloutensa niin että työttömänä ei joudu syömään pelkkää Euroshopperin tonnikalaa ja pummimaan muilta almuja perusasioihin.

 

[sitä saa mitä tilaa]

Puolisoa on muuten ihan pakko auttaa, esim. mieheni jäi aikuisopiskelun jälkeen työttömäksi, eikä saa minun "huimien" tulojen vuoksi lainkaan työttömyyskorvausta.

Hän tekee toki kaikki mahdolliset pätkätyöt, joita on saanut ja niistä saadut rahat tietenkin panee yhteiseen kassaamme, mutta silloin, kun työpätkiä ei ole, ovat minun tuloni perheen ainoa tulonlähde. Eli en sano niinä aikoina miehelleni, että sorry, sinulle ei nyt ole ruokaa, etkä saa käydä suihkussa, käyttää vessapaperia, katsoa televsiota tms. tms

Jos itse jäisin työttömäksi, minä saisin työttömyyskorvausta, sillä kuulun työttömyyskassaan, mutta JOS en kuuluisi ja jos jäisin työttömäksi ja jos mieheni olisi töissä, olen varma, että hänkin vastavuoroisesti "elättäisi" minut siinä tilanteessa.

Miksi miehesi ei kuulu työttömyyskassaan, saanen kysyä?

 

[aviovaimo]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

Mitä sinisilmäistä tuossa nyt on? Suomalaiseen kulttuuriin on kai liki mahdotonta saada sopimaan ajatus, että elämää eletään yhdessä. Sinä varmaan lasket mummoosikin käytetyn ajan. Seinällä on lappu "VELVOITTEET", jossa yhtenä kohtana on mummo: 15 minuuttia viikossa.

Heihei... se on nyt HIEMAN eri asia asua puolisonsa ja lastensa kanssa yhdessä puhaltaen yhteen hiileen, kun alkaa elättämään jotain satunnaista siipeilijää, noin rumasti sanoen. Ymmärrätkö nyt tämän vissin eron!? Jos alkaa jo seurusteluvaiheessa olemaan toisen varalompsa, on turha vinkua näillä palstoilla vuoden päästä kun pitäisi ostaa yhteinen asunto mutta kun tuon miehen kanssa ei onnistu mikään, kun kaikki tulot menevät omiin kotkotuksiin.

Olen puhunut, kiitos ja aamen. Tehkää mitä lystäätte, en mä sillä, mutta älkää nyt antako niiden miesten käyttää teitä hyväksenne.

 

[Köllimörö]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

Mitä sinisilmäistä tuossa nyt on? Suomalaiseen kulttuuriin on kai liki mahdotonta saada sopimaan ajatus, että elämää eletään yhdessä. Sinä varmaan lasket mummoosikin käytetyn ajan. Seinällä on lappu "VELVOITTEET", jossa yhtenä kohtana on mummo: 15 minuuttia viikossa.

Heihei... se on nyt HIEMAN eri asia asua puolisonsa ja lastensa kanssa yhdessä puhaltaen yhteen hiileen, kun alkaa elättämään jotain satunnaista siipeilijää,

Asenteesi taitaa kertoa vain omasta pahantahtoisuudestasi. Aloittajahan on selvästi kertonut, että a) kysymys on pienistä rahasummista ja b) mies ei ole itse rahaa pyytänyt. Kun näiden tietojen perusteella leimaat miehen siipeilijäksi, niin vaikuttaa siltä, että pidät ihmisiä lähtökohtaisesti pahoina, joita vastaan on puolustauduttava itsekkyydellä.

 

[Lillukka-]

Jaa-a. Toki _suhteessa_ rahat on yhteisiä. Enpä tiedä sitten, jos kyse on vasta tapailuvaiheesta, eli, kuinka pitkään ap on heilastellut?

Meillä on muutenkin tapana autella vähävaraisia ystäviämme, ihan ilman takaisinmaksu velvoitetta, nämä ystävät ovat vuosien saatossa muutenkin erottuneet "akanoista".

Mä haluan kans teidän ystäväksenne! Varmasti olisin kiltti ja hymyilevä jos maksaisit nyt alkuun vaikka pari sähkölaskua, ja lapsen vakuutukset!

Niin kuin jo mainitsin, jyvät erottuvat akanoista.

 

[opiksi ottanut]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

Mitä sinisilmäistä tuossa nyt on? Suomalaiseen kulttuuriin on kai liki mahdotonta saada sopimaan ajatus, että elämää eletään yhdessä. Sinä varmaan lasket mummoosikin käytetyn ajan. Seinällä on lappu "VELVOITTEET", jossa yhtenä kohtana on mummo: 15 minuuttia viikossa.

Heihei... se on nyt HIEMAN eri asia asua puolisonsa ja lastensa kanssa yhdessä puhaltaen yhteen hiileen, kun alkaa elättämään jotain satunnaista siipeilijää,

Asenteesi taitaa kertoa vain omasta pahantahtoisuudestasi. Aloittajahan on selvästi kertonut, että a) kysymys on pienistä rahasummista ja b) mies ei ole itse rahaa pyytänyt. Kun näiden tietojen perusteella leimaat miehen siipeilijäksi, niin vaikuttaa siltä, että pidät ihmisiä lähtökohtaisesti pahoina, joita vastaan on puolustauduttava itsekkyydellä.

Kannattaa olla varovainen kuitenkin. Voihan olla että se mies on ihan rehellisillä tarkoitusperilläkin liikkeellä, mutta on näitä siipeilijöitäkin. Ja ne voivat olla todella taitavia manipuloijia ja hyviä puhumaan. Vaikka tässä jutussa nainen itse antaa ne almut, voi se olla hyvin tehdyn pohjustustyön ansiota. Kuten minulla kävi nuorempana, eräs jätkä onnistui minulta huijaamaan euroissa arvioiden n. 2000 euron arvosta kaikkea. Tajusin vasta myöhemmin,miten hän vei minua kuin litran mittaa. Mitään ei pyytänyt suoraan vaan osasi olla kuten joku ovela kissa, ja minä tyhmä menin lankaan. Jätti kun napsautin lopulta kukkaron nyörini kiinni.

 

[Pakkohan se on]

Puolisoa on muuten ihan pakko auttaa, esim. mieheni jäi aikuisopiskelun jälkeen työttömäksi, eikä saa minun "huimien" tulojen vuoksi lainkaan työttömyyskorvausta.

Miksi miehesi ei kuulu työttömyyskassaan, saanen kysyä?

Saanet kysyä! Hänellä oli aiemmin oma yritys ja silloin, kun hän perusti yrityksen, ei ollut olemassa yrittäjille kassaa lainkaan. Nykyisen sellainen ymmärtääkseni on, mutta liityminen siihen sitten vain jäi, kun asia ei tuntunut ajankohtaiselta eikä varsinkaan se, että konkurssi voisi tulla eteen.

 

[ap.]

ap on heilastellut vasta nelisen kuukautta, eli lyhyestä ajasta on kysymys. Onpa kiva kun täällä saa noin herttaisia vastauksia minkä köllimörö antoi. Vallan positiivista.
Ei raha ole tärkeää, mutta eipä sitä liikaa itselläkään ole, eli siksi kykenee vain pienin summin auttamaan.

Kiitos sulle Lillukka- vastauksesta. Itsekään en mitään takaisinmaksua odota, vaan mies onkin sanonut, että kyhää minulle jonkun mukavan yllärin kiitokseksi, ja se riittää mulle <3

Ei voi kun sanoa että jos aloitus ei ollut provo, niin jo on sinisilmäisiä naisia! Voinko kysyä ikää?

Ikää on 27. Ja en ymmärrä että mitä sinisilmäistä tuossa on, jos avustaa toista esim. linja-auton lippumaksuissa ja muussa pienessä.
Eli miksi tuon pitäisi provo olla? Jotkut ihmiset kun tuntuu vain olevan just yhtä sisäänpäin kääntyneitä kuin sinä, ja luulevat, että aina on kyse jostain hyväksikäyttämisestä.

Eli mies on tällä hetkellä ilman työtä ja vähän aikaa sitten oli ilman päivärahaa, kun oli jotain sotkua kelalla. Ja meillä on välimatkaa yli 80 kilometriä, joten tottakai avustan tai menen itse autolla hänen luokseen, koska haluamme nähdä toisiamme.

Uskomatonta, miten typeriä kommentteja täältäkin saa.

 

[ap.]

Eli siinä se kysymys tulikin...

Jos toisella on elämässä tiukkaa esim. rahatilanteen kanssa, niin oletteko valmis auttamaan ihan arkipäiväisissä asioissa?
Itse kun olen poikaystävääni jossain määrin tukenut, lähinnä nyt tarkoitan pieniä eleitä, kuten esim. hänen vieraillessaa luonani olen saattanut antaa rahaa linja-automatkoihin ja ostanut ruokaa myös hänelle ja siinä samalla itselleni, sekä joskus kustantanut esim. kaupoissa hieman hänen ostoksiaan, tai jos olemme käyneet ulkona syömässä, olen voinut antaa silloinkin muutamia euroja.

Tiedän, ettei hänelle ole mitenkään helppoa ottaa minulta mitään vastaan, toisaalta taas tiedän hänen tilanteensa, eli rahaa ei todellakaan liikoja ole. Tiedän, että saan kaiken takaisin joskus kun hän alkaa kunnolla tienaamaan. ( valmistunut koulusta, mutta sen verran erikoinen ammatti, ettei ole vielä töitä löytänyt, on kuitenkin hakenut kaikkea mikä ei vastaa välttämättä edes omaa alaa, täällä päin kun työpaikat on kiven alla.. )
Mietinkin vain, että olenko jotenkin epänormaali kun hyvää hyvyyttäni autan häntä? Tiedän vain itse millaista on olla rahaton, ja silloin ottaa kiitollisena kaiken avun vastaan. Olen myös miettinyt niin, että kun nuo pienet summat ei kumminkaan minun pussissani kamalaa lovea tee, niin miksi en voisi silloin antaa vähän omistani ja avustaa sitä kuka on minulle tärkein.

Ja nyt ei ole siis kysymys mistään suurista summista ja lainoista. Siinä asiassa periaatteeni on se, että vaikka olisi kuinka hyvä ystävä tai rakas, niin suuria summia en ala lainailemaan, sillä ei ole takeita saako niitä koskaan takaisin.

Ole hyvä ap, nyt tarkka, ettet tule huiputetuksi. "Sitten kun tienaan niin makselen vaikka mitä" en makselisi tuollaiselle. Miten olet varma että sitten kun sitä rahaa on, koko äijää on enää ees maisemissa?

Miten mä luen tosta ap:n miehestä läpi tästä, että taitaa olla melkoinen sutki ja selittelijä. Toivottavasti olen väärässä, mutta ap, ole nyt tarkkana!!!

Ei ole sutki ja selittelijä, vaan nuori mies, joka on valmistunut kyllä ammattiin,ja töitä hakenut ko alalta, sekä muiltakin, mutta kyseisessä lähikaupungissamme työllisyystilanne on aika huono. Ja kyllä se äijä tulee maisemissa olemaan. Minun takiani muutti juuri tuonne kaupunkiin mistä toivon mukaan töitä saa helpommin kuin omalta kotipaikkakunnaltaan, ja ilmeisesti pääsee pian harjoittelijaksi oman alan yritykseen.
Ja sanon taas: En odota mitään takaisinmaksua joistain 2-6 euron lainoista silloin tällöin.

Huoh. Onneksi täällä on myös niitä ihmisiä jotka ymmärsi mun pointtini, ja ovat itse olleet samassa tilanteessa.

 

[Körömölli]

Ja sanon taas: En odota mitään takaisinmaksua joistain 2-6 euron lainoista silloin tällöin.

Minusta olet liikkeellä kovasti terveellä asenteella. Suhde ei varmasti onnistu, jos ei luota kumppaniin, ja vielä vähemmän se onnistuu, jos ei luota ihmiseen ja ihmisyyteen ylipäänsä.

Voihan olla, että suhde ei onnistu ja menetät joitain satoja tai tuhansia euroja, mutta mitä sitten? Sellaista elämä on. Joskus se antaa ja joskus ottaa. Jos keskittyy haalimaan pelkästään omaa hyvinvointia, voi käydä niin, että tapahtuu juuri päinvastoin.

 

[Voi näitä mielipiteitä...]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

 

[ap.]

Hyvähyvä, körömölli sen kiteytti juuri oikein:

"Voihan olla, että suhde ei onnistu ja menetät joitain satoja tai tuhansia euroja, mutta mitä sitten? Sellaista elämä on. Joskus se antaa ja joskus ottaa. Jos keskittyy haalimaan pelkästään omaa hyvinvointia, voi käydä niin, että tapahtuu juuri päinvastoin"

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja joskus voi olla asiat ihan päinvastoin, että itse on muiden avun tarpeessa. Ja itselle ainakin tulee hyvä mieli siitä, kun toinen saa hyvän mielen jo ihan pienistä jutuista joilla voit auttaa.

 

[jotain oppinut minäkin]

Ja sanon taas: En odota mitään takaisinmaksua joistain 2-6 euron lainoista silloin tällöin.

Minusta olet liikkeellä kovasti terveellä asenteella. Suhde ei varmasti onnistu, jos ei luota kumppaniin, ja vielä vähemmän se onnistuu, jos ei luota ihmiseen ja ihmisyyteen ylipäänsä.

Voihan olla, että suhde ei onnistu ja menetät joitain satoja tai tuhansia euroja, mutta mitä sitten? Sellaista elämä on. Joskus se antaa ja joskus ottaa. Jos keskittyy haalimaan pelkästään omaa hyvinvointia, voi käydä niin, että tapahtuu juuri päinvastoin.

Itse olen ollut tyhmä, mutta en ole menettänyt rahoja. Eräs jätkä, sanotaan vaikka Mika, seurusteli mun kanssani jonkun aikaa (oli johtavassa asemassa pienessä firmassa töissä, minä perusduunari paljon huonommalla palkalla). No rakkauteen tuli ryppyjä kun tämä Mika ihastui minun hyvään ystävääni Katjaan. Alkoivat seurustella ja mä itkin ja rypesin koska itsetunto oli nolla, olin menettänyt samalla iskulla molemat. Tämä Mika sitten tuli ja kehtasi pyytää minulta 400 markkaa lainaksi. Minä lainasin, olin niin pöllämystynyt. Makso se sen takaisin kyllä. Mutta jälkeenpäin olen ihmetellyt mikä ihme sai mut lainaamaan tuollaiselle sialla pesoakaan. Tänä päivänä en kyllä edes sylkisi moisen ääliön suuntaan, mutta tuolloin joskus 23-vuotiaana tollastakin on tapahtunut.

 

[pirkkoliisa t.]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

 

[Flippula]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

Riippuu siitä mitä arvostaa. Filosofian tohtori ei välttämättä saa kuussa enempää kuin 1500 euroa. Tiedän tällaisia tapauksia. Jos tällaiseen tohtoriin on kuitenkin sattunut rakastumaan ja pitää hänen luonteestaan, sivistyksestään ja vaikkapa älyllisestä kapasiteetistaan, niin ei kai hyvää miestä kannata heittää menemään vain siksi, että hänellä on pienet tulot.

Tai ehkä joidenkin mielestä kannattaa.

 

[Voi näitä mielipiteitä...]

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

Siitäpä vaan Pirkkoliisa on niin hyvä ja tekee kuten tahtoo, mutta minä en koe murheena oman hyväni jakamista minulle tärkeän ihmisen kanssa. Ei ole ollut tapana kysellä pankkitilin saldoa ensitreffeillä...

 

[pirkkoliisa t.]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

Riippuu siitä mitä arvostaa. Filosofian tohtori ei välttämättä saa kuussa enempää kuin 1500 euroa. Tiedän tällaisia tapauksia. Jos tällaiseen tohtoriin on kuitenkin sattunut rakastumaan ja pitää hänen luonteestaan, sivistyksestään ja vaikkapa älyllisestä kapasiteetistaan, niin ei kai hyvää miestä kannata heittää menemään vain siksi, että hänellä on pienet tulot.

Tai ehkä joidenkin mielestä kannattaa.

Olen itse ihan duunaritason ihminen, kk-palkka 2300 euroa. En todellakaan katsoisi että se 1500 euron fil.tri olisi minulle sopiva mies. Tätä tarkoitin. Älyllistä kapasiteettia kuule voi olla ihan vaikka bussikuljettajallakin, äly ja kirjaviisaus on katsos 2 eri asiaa.

Itse olen hyvätuloinen duunari joka mielellään ottaa samanlaisen puolisokseenkin. Tällä hetkellä sellainen löytyykin, katsotaan mitä tulee jutusta. On kunnioitettavaa että jotkut jaksavat lukea pitkälle itsensä, muta ehkä mun arvomaailma ei menisi sitten yksiin sen fil trin kanssa jos ei vielä edes tuon enempää tienaakkaan. Ainakaan moisten töiden takia en olisi valmis paikkakuntaa hänen takiaan muuttamaan, joten ehkä pitäydyn näissä kotikaupungin duunareissa

 

[köh köh]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

Riippuu siitä mitä arvostaa. Filosofian tohtori ei välttämättä saa kuussa enempää kuin 1500 euroa. Tiedän tällaisia tapauksia. Jos tällaiseen tohtoriin on kuitenkin sattunut rakastumaan ja pitää hänen luonteestaan, sivistyksestään ja vaikkapa älyllisestä kapasiteetistaan, niin ei kai hyvää miestä kannata heittää menemään vain siksi, että hänellä on pienet tulot.

Tai ehkä joidenkin mielestä kannattaa.

Olen itse ihan duunaritason ihminen, kk-palkka 2300 euroa. En todellakaan katsoisi että se 1500 euron fil.tri olisi minulle sopiva mies. Tätä tarkoitin. Älyllistä kapasiteettia kuule voi olla ihan vaikka bussikuljettajallakin, äly ja kirjaviisaus on katsos 2 eri asiaa.

Itse olen hyvätuloinen duunari joka mielellään ottaa samanlaisen puolisokseenkin. Tällä hetkellä sellainen löytyykin, katsotaan mitä tulee jutusta. On kunnioitettavaa että jotkut jaksavat lukea pitkälle itsensä, muta ehkä mun arvomaailma ei menisi sitten yksiin sen fil trin kanssa jos ei vielä edes tuon enempää tienaakkaan. Ainakaan moisten töiden takia en olisi valmis paikkakuntaa hänen takiaan muuttamaan, joten ehkä pitäydyn näissä kotikaupungin duunareissa

Öh, hyvätuloinen? Ja 2300 € / kk?

Ei minulla muuta. Olkaa hyvät, jatkakaa.

 

[yskää on]

Mielestäni ei ole mitään outoa tuossa ap:n tilanteessa. Mulla sama tilanne, vaikka me kyllä asutaan yhdessä ja mies on kokopäivätöissä. Palkkansa on kuitenkin sen verran omaani pienempi, että mielelläni maksan meille kaikkea yhteistä kivaa, isompaakin, kuten ulkomaanmatkoja ja ravintolassakäyntejä. Arkiset kulut jaetaankin sitten kaikki tasan, kuten vuokra, nettimaksut, vakuutukset jne.

Eri juttu olisi, jos miehen rahat menis ryyppäämiseen ja rälläämiseen, mutta hän elää hyvin kurinalaista elämää tuossa suhteessa ja tuo tosiaan oma kortensa yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Yksinkö pitäisi sitten kaikesta kivasta nauttia kun toinen istuu kotona ja syö kaurapuuroa?

penneillä ei niin väliä, mutta eikö puoliso kannattaisi lähtökohtaisesti ottaa samasta tulo ja yhteiskuntaluokasta, niin säästyy monelta murheelta, t.

Riippuu siitä mitä arvostaa. Filosofian tohtori ei välttämättä saa kuussa enempää kuin 1500 euroa. Tiedän tällaisia tapauksia. Jos tällaiseen tohtoriin on kuitenkin sattunut rakastumaan ja pitää hänen luonteestaan, sivistyksestään ja vaikkapa älyllisestä kapasiteetistaan, niin ei kai hyvää miestä kannata heittää menemään vain siksi, että hänellä on pienet tulot.

Tai ehkä joidenkin mielestä kannattaa.

Olen itse ihan duunaritason ihminen, kk-palkka 2300 euroa. En todellakaan katsoisi että se 1500 euron fil.tri olisi minulle sopiva mies. Tätä tarkoitin. Älyllistä kapasiteettia kuule voi olla ihan vaikka bussikuljettajallakin, äly ja kirjaviisaus on katsos 2 eri asiaa.

Itse olen hyvätuloinen duunari joka mielellään ottaa samanlaisen puolisokseenkin. Tällä hetkellä sellainen löytyykin, katsotaan mitä tulee jutusta. On kunnioitettavaa että jotkut jaksavat lukea pitkälle itsensä, muta ehkä mun arvomaailma ei menisi sitten yksiin sen fil trin kanssa jos ei vielä edes tuon enempää tienaakkaan. Ainakaan moisten töiden takia en olisi valmis paikkakuntaa hänen takiaan muuttamaan, joten ehkä pitäydyn näissä kotikaupungin duunareissa

Öh, hyvätuloinen? Ja 2300 € / kk?

Ei minulla muuta. Olkaa hyvät, jatkakaa.

Onhan se 2300 egeä duunarille mun mielestäni ihan hyvätuloinen, jos sitä vertaa 1500 egeä akateemisen loppututkinnon saaneeseen ihmiseen. Sitä paitsi, monet kyllä porskuttaa paljonkin alle 2000 euron tuloilla ja hengissä pysyy. Eihän se 2300 nyt todellakaan mikään öky ole mutta on se duunariksi ihan ok jos vertaa tuohon1500:n.

 

[Voi näitä mielipiteitä...]

Hyvätuloinen 2300 eurolla... no, joo. Ehkä itse olen sitten 3600 e kuukausituloillani ökyrikas ja on varaa maksaa jotain kivaa sille huonotuloisemmalle miehellenikin.

 

[Rääsyliini]

Jos saisin 2300e kuussa, kirkuisin innosta! Nyt bruttopalkkani on 1600e. Ja elää pitää.

Miesystävä tienaa yli tuplasti sen mitä minä ja kyllä hän mulle usein kustantaa ravintolaruuat yms. enkä vastustele pätkääkään, eikä se haittaa häntäkään. Minä sitten välillä ostan jotain perusruokaa hänen jääkaappiinsa tai vaikka vessapaperia. Emme asu yhdessä vielä.

 

[immaterialisti]

On huvittavaa, miten köyhät kisaavat penneistä. Tämäkin ns. hyvätuloinen duunari kokee olevansa jotenkin 1500/kk tienaavan tohtorin yläpuolella

Summat joista puhutte ovat ns. chicken shit ja kuvaavat elämänne pienuutta ja sen arvoja.

Minulla on suhde, jossa on oltu rikkaita ja köyhiä vuorotellen, koska rahalla sinänsä ei ole muuta kuin välinearvoa. Onhan se kivaa kun sitä on, mutta ei rahattomuus "pahenna" ihmistä. Ihmisen arvo koostuu kyllä muista asioista kuin palkan suuruudesta.

Olemme aina jakaneet rahamme ja rahattomuutemme. Puolin ja toisin, eikä siitä ole riitaa syntynyt. Mutta rahattomuudella tarkoitan kymmenien tuhansien velkoja ja varakkauudella kymmenien tuhansien kuukausituloja.

On säälittävää, että kokee olevansa toista parempi, jos palkka on muutaman satasen kuussa enemmän.

 

[Aiheesta kiinnostunut]

Up, oisko lisää näkemyksiä?