ollaan oltu miehen kanssa 8v yhdessä ja mulla alkaa tulla mitta täyteen.

[vieras]

se saa tulla ja mennä niinkun haluaa, mun tarvii aina järjestellä omat menoni.
se ei tee mitään kotitöitä, eikä tee ruokaa, mutta narisee silti mun tekemästä ruuasta (johon sanon aina, että niin kauan kun minä sen ruuan teen niin se joko kelpaa tai ei ja that´s it)
nytkin on kolme päivää luvannut auttaa mua siivoaan ja luvannu viedä kuusen pois, tossa se silti kuivana krankkuna karisee nurkassa enkä saa sitä yksin pihalle.
puhui äsken puhelimessa ja kuulin et sopi jotain reissuhommia itselleen, mutta ei sanonut mulle puhelun jälkeen muuta kun et lähtee käymään kaverillaan.
mä en jaksa sitä et minä ajattelen yksin ME-muodossa ja mies elää MINÄ- muodossa.
tänään istutan sen alas ja annan sille vaihtoehdoiks joko alkaa sopeutuun siihen että sen on ajateltava muitakin tai sit todella saa elää konkreettisesti yksin itsensä ja ajattelutapansa kanssa.
ei tää koko 8v ole tätä ollut, mutta aikaajoin.
vetoaa koko ajan johonkin miks sen ei tarvisa tehdä jotain.
ensin syy oli se kun kävi töissä ja mä olin kotona.
sit syy oli se et mä tein lyhyempää päivää töissä kun se.
sit syy oli se että sillä on rankempaa töissä jnejne.
tiedän jo millaisia vastauksia saan enkä ymmärrä miks tän tänne kirjoitin, mutta ehkä koitan saada itseäni tajuamaan tätä kautta että tästä ei tule mitään.
harmittaa vaan kun juuri ostettu talo, lapsilla vihdoin omat huoneet, mulla ei ole omaa autoa vaan kuljen miehen toisella autolla ja jos erottaisiin niin tarvis hankkia kaikki. ja se pettymys mikä lapsille tulis.
miks aikuisena olo on näin vaikeaa?? hirveitä valintoja, ratkaisuita ja ongelmia ja tarkkaan pitää valita miten tekee oikein että mahdollisimman harva kärsis. helvettiperkele.

 

[no]

Niin kannattaa valita ero jos tilanne on tuo ja sinua tilanne ärsyttää niin miksi sitten kestät sitä??

 

[vieras]

Mun mies on työttömänä, eikä siltikään tee täällä kotona koskaan mitään, muuta kun röhnöttää. Itse olen vielä kotihoidontuella ja teen täällä kaiken yksin, hoidan lapset, kotityöt kaiken.

Arvaa alkaako mulla tulee mitta täyteen, yhteiseloa kohta takana 10v. Enkä tunnu muutenkaan saavani arvostusta mieheltäni.

 

[ap]

Niin kannattaa valita ero jos tilanne on tuo ja sinua tilanne ärsyttää niin miksi sitten kestät sitä??

niinpä.
onhan meillä paljon hyviä hetkiä, mutta sit taas romahtaa ja tajuan todellisuuden.. en tiedä, ei tää ole helppoa. mies sanoo rakastavansa, mutta ei toimi kuten rakasta kohtaan toimitaan.
väittää että mä odotan liikaa eikä mulla ole mitään käryä todellisesta elämästä, et kaikki miehet on samanlaisia. sit kun alan luetella sille meille tuttuja miehiä / perheenisiä jotka tekee kotitöitä, hieroo vaimon niskoja jnejne niin ne on sitten tossun alla.

 

[totuudentorvi]

Kyllä te tiedätte sanomattakin, mitä te merkitsette ja olette miehillenne..

 

[Mia]

Minu ex oli täsin smanlainan, ihan samat selitykset. Kunnes sitten lähti toisen naisen matkaan. Eron jälkeen sanoin hänelle, että olit itsekäs ja ajattelit suhteessa vain itseään. Hän kuulemma jatteli tiseään ensimmäisen kerran kun lähti!

No nyt on eronnut myös tästä uutukaisesta naisestaankin.

Minun neuvo sinulle on, etten usko tuon muuttuvan. Kärsit itse varmaan aika paljon tuollaisen kanssa?

 

[Oddball]

Voi kuule, meillä vähän samanlaista ja ollu jo 20 vuotta. olen oppinut jo siihen että en edes enää pyydä tekemään mitään, tekee jos tekee, jollei, jää tekemättä. Ukko vetoo kans siihen että "sä olet kotona" mutta olen ollut myös töissä ja silti teen kotihommat yksin, ja samoin sekin vetoo että "sulla lyhyemmät työpäivät" mutta joo, ehkä mun luonne sitten on vaan hyväksynyt tän että pyöritän huushollia liki "yksinhuoltajana". Mutta vuosien saatossa tilanne mennyt sitten siihen että ahdistun jos mies on kotona monta päivää putkeen aamusta iltaan, jotenkin niin tottunut siihen että lasten kanssa yksin tässä olen. No, pitkää päiväähän tuo tekee ja elintasomme on enemmän kun hyvä, siks tätä varmaan jaksankin kun rahasta ja laskuista ei tarvii muun lisäks huolehtia.

 

[Blue Rush]

Tuo voisi olla mun kirjoittama aloitus! :hug:

Mua kanssa raivostuttaa kun itse teen ihan kaikki hommat lumitöistä ja nurmen leikkuusta lähtien, olin töissä tai en..

Mutta mutta.. silti sitä rakastaa vaikka välillä tulee sontaa niskaan oikein urakalla muutenkin.
Ihminen on heikko, sen oon huomannu ku tässä vielä olen :/

No minä olenkin suunnitellut jotain ihan pientä lomaa ainakin viikonlopun yli aivan yksin!! B)
hermolomalle tässä pitää päästä ja saa tuo isäntä oman talonsa pitää pystyssä lasten kanssa sillä aikaa kummasti huomaa miten sitä hommaa onkin paljon!

 

[ap]

olen oikeasti monesti miettinyt näiden vuosien aikana, että paraneeko se sitten vaihtamalla??
ei mun kokemusten mukaan.
en tiedä onko nyt joku ihme 7v kriisi vähän myöhässä, kun yhtäkkiä tuo ukko on alkanut ottaa kuulaan ihan tosissaan.
mä jopa tykkään kotitöistä ja mielellään teenkin monta juttua, koska mies ei niitä "osaa" (esim.pyykit on narulla aina yhtenä ryppysenä myttynä yms) joten helpommalla pääsen kun itse teen, mutta tiskarin tyhjennyt ja täyttö, imurointi, lattian pesu, se helvetin niskahieronta vaikka kerran vuodessa ja se että pitäis lupauksistaan kiinni, mua oikeesti korpee toi hemmetin kuusi tossa...
toinen puoli musta sanoo että nosta kytkintä ja toinen sanoo että sinnittele.
mun mummu ja pappa on ollut 60v naimisissa ja on mummu mulle paljon puhunut miten vaikeita aikoja niillä on ollut (oikeasti vaikeita jonka rinnalla mun marinat tuntuu todella pieniltä ) ja mun mummun sanat siitä miten nykyään erotaan liian helposti on syöpyny mun takaraivoon.. en haluais luovuttaa, mut en haluais huomata 8kymppisenä et tässä tää nyt sit oli, paska reissu mut tulihan tehtyä...

 

[vieras]

ap:n mies kuulostaa paljolti samanlaiselta kuin miun mies, kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja tuossa 7 v:n kohdalla olin jo alkanut uhkailemaan erolla ja todennäköisesti tänä vuonna siitä tulee totta, asuntopaperit ovat jo vetämässä (meillä vielä alko-ongelmaa lisänä) tuskinpa muuttaa tapojansa, omat menot aina tärkeemmät (muutkin kuin tuo alkon ottaminen) kuin kotona oleminen.
jos haluaa elää poikamies elämää niin eläkööt minun puolesta.

 

[Vieras]

Nuo miesten selitykset... Omani sanoo aina, ettei hän juo, lyö, petä eikä ryyppää. Hyviä asioita kaikki, mutta kuinka moni nainen selittäisi vastaavasti laiminlyömistä, suhteesta luovuttamista ym. ym. Pointtini on, että joskus selittely on niiiiiin turhaa ja turhauttavaa. Totta on, että ns. kunnon miehen kanssa kannattaa yrittää ja tehdä itsekin kaikkensa suhteen eteen, vaan jos toinen elää minä-elämää ja vain toinen me-elämää, ei taida homma pelittää, vai kuinka?

 

[jaana]

kuulostaa niin tutulta.meillä mies on melkein aina töissä.minä hoidan kodin,lapset ja kaikki!! joskus saattaa imuroida tms.jos pyydän monta kertaa ja siinä ajassa oisin jo itse tehnyt sen montakertaa!! sitten äysyttää kun juo tosi useesti nykyään.aina kaikki muu tuntuu olevan tärkeempää kuin perhe! on silti rakastava isä lapsilleen ja touhuaa niiden kanssa,kun kotona joskus on.tosi vaikeaa on...tekisi mieli erota tollasesta,mutta sitä vaan kestää ja jaksaa.ei se erokaan helppo olis..varsinkaan lapsille,koulunvaihdot ja kaikki!

 

[tiltu]

ei toista voi muuttaa tämän tahtomatta. se vaan on fakta. minä en ymmärrä miksi tuommoinen kutvoke ja pilalle lellitty pentu on pitänyt ylipäätään ottaa samoihin nurkkiin!!meillä jopa 3 vee poikakin auttaa jo siivoamisessa ja kotitöissä, vaikka leikkiähän se hänelle vielä on =) , mutta minä en olisi ees alkuhuumassa suostunut katsomaan sitä, että mies elää kuin sinkkuna parisuhteessa ja odottaa minun olevan hänelle äitinä, eli hoitavan kodin ja kaiken siihen liittyvän.
ei tuohon voi muuta sanoa, kuin että puhukaa siippanne kanssa, jos ei auta niin kannattaa miettiä mitä elämälleen tekee ja mitä siltä tahtoo. jos tahtoo olla "äitinä" miehelleen niin siitä vain, sillä eikös se tosirakkaus kestä mitä vain?