Ollaanko ainoita joilla ei ole varaa toiseen lapseen?

["vieras"]

tietenkin teemme töitä mutta vaikka niitä teemmekin niin tulot ovat pienet ja velkaa vielä melko paljon.

No jos teillä on noin negatiivinen mielikuva tulevaisuudesta, ehkä on parasta jättää se lapsi "tekemättä". Yleensä pyritään kuitenkin parempaan ja työelämässäkin voi edetä.

 

[tuo]

Meillä on 60 neliön kaksio ja näyttää erittäin huonolta taloudellinen tulevaisuus 10v päästä, minusta näissä asioissa pitää olla realisti.

Meillä olis lapset jääneet tekemättä, jos oltais ajateltu noin.

Työttömiä oltiin kumpikin ekan lapsen syntyessä ja vuokrakämpässä asuttiin. Miehellä välillä pätkätöitä ja silti meille sai lapsia tulla. Ja ei eletty sossun rahoilla.

Nyt kummallakin vakituinen työ ja omaa taloa maksetaan. Palkka ei kummallakaan ole kovin kummoinen, mutta riittää meille. Ja lapsia meillä on neljä.

 

["zenn"]

Meillä on 60 neliön kaksio ja näyttää erittäin huonolta taloudellinen tulevaisuus 10v päästä, minusta näissä asioissa pitää olla realisti.

Me asutaan pienemmässä ja silti haluamme toisen. Ja kaikenlisäksi vielä aiomme asua tässä vielä ainakin 10v, tosin olemme nuorempia ja haaveissa on vielä parempi tulevaisuus

Mielestäni sitä pitää kuulostella itseään, mitä pitää tärkeimpänä omassa arvomaailmassaan, tehdä plus-miinus-taulukko. Jos mielestäsi toisen lapsen saaminen on esikoiselta pois, niin ehkä silloin on parempi jättää lapsiluku yhteen.

 

["vieras"]

Minä olen pienipalkkaisessa työssä. Mies on välillä töissä, välillä työtön. Asumme omassa kaksiossa. Kaksi lasta. Tilanne kyllä tästä paranee, ainakin uskon niin: meillä on kyllä parin vuoden päästä molemmilla työt ja mahdollisuus ostaa isompi asunto ja taloudellisesti helpottaa muutenkin.

 

[...]

eipä sillä lapsilisällä isompaa asuntoa kustanneta.

Eikä kyllä makseta lapsille yhtään mitään harrastuksia, kunnon vaatteita, tai esim. koulumatkoja. Ehkä juuri ja juuri saa ruuan suuhun ja jotain vaatteita.

 

["vieras"]

Meillä ei olisi ainakaan taloudellisesti varaa kolmanteen lapseen, (kaiketi ei olisi ollut tähän toiseenkaan). Tällä hetkellä meitä siis nelihenkinen perhe (2 aikuista ja 2 lasta), asumme omassa kolmiossa, tila alkaa jo nyt tuntua ahtaalle vaikka lapsia on vain kaksi. Rahaa ei ole juuri mihinkään ylimääräiseen, mies vakitöissä mutta paskalla palkalla ja itse työtön/kotiäiti ja teen keikkahommaa silloin tällöin.

Ite ainakin haluan lapsilleni vain parasta enkä tahdo kitkutella millään säälirahoilla sossusta tai muualtakaan. Mieheni rahoilla en ole suostuvainen elämään vaan osallistun asumis ja elämiskustannuksiin siinä määrin missä kykenen. Isompi asunto on ajatuksissa mutta ei realisesti onnistu ennenkuin minäkin olen pysyvämmin töissä ja nykyinenkin asunto pitäisi saada toki myytyä siinä tilanteessa alta pois.

 

[Masukki87]

En tajua nyky vanhempia ja nykykersoja. Mä en saanut pentua harrastaa mitään. Koska en osannut vaatia harrastuksia, koska mulle oli päivänselväjuttu ettei vanhemmilla ollut varaa kalliisiin harrastuksiin. Opiskelut oon kustantanut itte. Laittakaa ne pennut kesätöihin. Ja säästäkää heti syntymästä alkaen eees kymmenen euroa kuussa. Joku fiksu voi laskea kuinka paljon se tekee siihen mennessä kun lapsi on menossa opiskelemaan. Ja harrastuksista sen verran että maailma on täynnä maksuttomia/halpoja harrastuksia. Ja käytettyinä saa tarvikkeita, jaa kun jättää ne reimat sinne kaupan hyllylle niin jää sitten sitä rahaa muuhunkin. Ja tosiaan se etteikö ap ole menossa töihin kun varmaksi tiesi että joutuisi sossunluukulla asioimaan? Tai kouluttaudu uudelleen? Vaihda halvempaan ja isompaan asuntoon joka olisi kenties hieman kauempana? Tai no kukin tyylillään, jos ei halua itse luopua mistään niin ehkä se yksi lapsi sitten riittää.

 

[köyhä äiti]

En tajua nyky vanhempia ja nykykersoja. Mä en saanut pentua harrastaa mitään. Koska en osannut vaatia harrastuksia, koska mulle oli päivänselväjuttu ettei vanhemmilla ollut varaa kalliisiin harrastuksiin. Opiskelut oon kustantanut itte. Laittakaa ne pennut kesätöihin. Ja säästäkää heti syntymästä alkaen eees kymmenen euroa kuussa. Joku fiksu voi laskea kuinka paljon se tekee siihen mennessä kun lapsi on menossa opiskelemaan. Ja harrastuksista sen verran että maailma on täynnä maksuttomia/halpoja harrastuksia. Ja käytettyinä saa tarvikkeita, jaa kun jättää ne reimat sinne kaupan hyllylle niin jää sitten sitä rahaa muuhunkin. Ja tosiaan se etteikö ap ole menossa töihin kun varmaksi tiesi että joutuisi sossunluukulla asioimaan? Tai kouluttaudu uudelleen? Vaihda halvempaan ja isompaan asuntoon joka olisi kenties hieman kauempana? Tai no kukin tyylillään, jos ei halua itse luopua mistään niin ehkä se yksi lapsi sitten riittää.

Olen kouluttautumassa jo toiseen ammattiin mutta eipä vaan tälläkään alalla töitä löydy. Tämän edullisempaa asuntoa ei löydy kun missä nyt asumme ja itse köyhän lapsuuden eläneenä etten saanut mitään harrastaa yms niin sellaista en halua lapselleni.

 

["vieras"]

Lisäksi pitää noihin menoihin lasten kanssa lisätä vanhempainvapaa sekä kotihoidontukiaika ja niiden aikainen ansionmenetys. Eikä niiden aikana paljon kerrytellä vapaaehtoisia eläkerahoja tai muutakaan säästöpottia... Elikä kaksi lasta ja tuilla oloa noin 6 vuotta?

 

[Masukki87]

Mä en kokenut huonona juttuna sitä että oli "köyhälapsuus". Mulla on ainakin realistiset haaveet siitä mitä mä voin tehä ja mitä mä siihen tarvitsen. Mä tiedän että maailmassa on rikkaampia, jotka saa ihan kaiken, ja mä tiedän että maailmassa on köyhempiä, jotka ei saa edes sitä vähää. Mutta kummatko näistä on onnellisempia? Oisko sen sun lapses onnellisempi ainoona lapsena, joka ei välttämätttä totu jakamaan asioita, eikä ymmärrä että pitää osata luopua jotta voisi saada. Vai sitten hieman köyhempänä, käyttäen vanhemman sisaruksen vaatteita ja muuta, mutta onnellisena siitä että on joku jolle puhua ja kenen kanssa leikkiä jne. Mä kyllä väitän että kaikilla on varaa useampaan lapseen, se on vaan katsojansilmässä se vauraus. Ja ei mä en nyt väitä että vain sisarien kanssa varttuneet olivat onnellisia ja parempia jne. Kukin tyylillään, mutta itselleni ei riitä yksi lapsi. Ja ei mä en oo sossupummi, niinkuin joku kärkäs jo meinasi sanoa. Mutta mun veli oli maailman paras leikkikaveri. Jossain vaiheessa se sai mut huutamaan äitiä joka päivä mutta nyt 25 vuotta myöhemmin se on taas se maailman paras veli

 

[Ehhee]

Tässä taas oikein malliesimerkki palstamammojen idiotismista. Alkuperäinen fiksu ja vastuullinen äiti pohtii LAPSEN hankkimista ja siitä koituvia kuluja. Palstamammat vastailee, että hanki vaan VAUVA ja puhuu pelkästään vaipoista ja vauvantarvikkeista ja joku neropatti selittää innoissaan kuinka tulee halvaksi, kun imettää, eikä tarvi ostaa korvikettakaan... Jep jep, siihenhän ne kulut sitten loppuukin, kun imetys lopetetaan.

 

["hello"]

Meillä kaksi lasta ja ei varaa kolmanteen. Tuttavaperheissä lapsia 4-8 kpl ja ei ole kauhean kiva katsoa sitä elämää. Ei ole varaa kustantaa lapsille oikein mitään, kukaan ei saa tarpeeksi huomiota, ei ole omia huoneita, ei pääse käymään melkein koskaan missään mikä maksaa(elokuvat, tivolit, ulkona syöminen yms missä yleensä koululaiset käy) Ei ole mun mielestä oikein lapsia kohtaan lasten tehtailu.

 

[tuo]

Tässä taas oikein malliesimerkki palstamammojen idiotismista. Alkuperäinen fiksu ja vastuullinen äiti pohtii LAPSEN hankkimista ja siitä koituvia kuluja. Palstamammat vastailee, että hanki vaan VAUVA ja puhuu pelkästään vaipoista ja vauvantarvikkeista ja joku neropatti selittää innoissaan kuinka tulee halvaksi, kun imettää, eikä tarvi ostaa korvikettakaan... Jep jep, siihenhän ne kulut sitten loppuukin, kun imetys lopetetaan.

Ei ne kulut siihen lopu.

Mutta kun ei kukaan sitä tulevaisuuttaan voi ennustaa. Tai voi, jos päättää pysyä loppuelämänsä samankaltaisessa tilanteessa.

 

[köyhä äiti]

Itse tunnen muutaman perheen jossa on 3-4 lasta mutta ovat suht.varakkaita ja näin ollen ovat pystyneet ison perheen hankkimaan, näiden perheiden äidit yllyttävät tekemään toisen lapsen eivätkä tunnu tajuavan että olemme paljon köyhempiä vaikka tietävät tämän tosiasian.

 

[tuo]

Mikä sitten on köyhä? Sitäkin kun on erilaista.

 

[Pohjantähdenalla harmaana]

Mulla 4 lasta ja olen ns. köyhä kotiäiti ( mikä sitten luokitellaan köyhäksi,koska mielestäni olen kuitenkin hyvin toimeentuleva ) . 2 vanhinta lastani ovat jo harrastuksissa, jalkapalloa ja sählyä.Tyttö käy seurakunnan kerhossa kerran viikossa, viemme luistelemaan. Ostan lapsilleni kyllä myöskin reimaa,lassieta ja "ei minkään merkkisiä" vaatteita.Ostan sitä mikä miellyttää silmää. Reimat haen tehtaanmyymälästä äärimmäisen halvalla ja harrastuksien kausimaksut eivät täällä kalliita olekaan. Asun vuokralla 74 neliöisessä kolmiossa,tilaa on tarpeeksi meille.Lapseni eivät jää mistään paitsi,on ruokaa,vaatetta,rakkautta,harrastuksia,myös kesäloma reissua,ei nyt ulkomailla mutta kuitenkin. Lapsilleni menee kuukausittain jokaiselle 10€ rahaa säästöön,isompia ostoja varten. En valita yhtään,elämä rullaa tasapainossa omilla urillaan

 

["jepsu"]

Ap, sulla oli tosi asiallinen kysymys ja pohdinta. On niin helppoa tulla sanomaan, että ei ne suuret tulot tai ne pienet menot ellei itse oo ollut tosi tiukoilla. Valitettavasti vaan tässä meidän yhteiskunnassa on monella sellanen tilanne, että on tosi vaikea nousta pienten tulojen suosta. Sanotaan, että se on oma valinta mutta ei sekään aina mene niin. Yleensä (ei aina, mutta yleensä) parhaat valinnan mahdollisuudet on niillä joilla on hyvä ponnahdusalusta eli ainakin keskiluokkainen tausta. Omassa ammatissani näen sen karulla tavalla, miten köyhyys periytyy - halusipa tai ei. Musta on tosi hienoa, että ap ajattelet mitä haluat lapsillesi tarjota pitkällä tähtäimellä.

Mäkin kuitenkin sanoisin, että tilanne voi olla eri jo 5 tai 10 vuoden päästä. Ehkä voisitte lykätä asiaa vähän ja pohtia vielä, päättäkää vaikka joku takaraja mihin mennessä päätös pitää tehdä jos kerran ikää alkaa jo olla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää!