oma koira hyökkäsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lea

Vieras
Ihana, 7 vuotias rotikkanarttu. Ollaan harrastettu yhdessä tokoa. Ihana on aina ollut lapsille ja muutenkin oikea unelmakoira. Ikinä ei ole käyttäytynyt agressiivisesti yhtään mitään kohtaan. On antanut ottaa ruuan nenän alta ja luovuttanut vapaaehtoisesti lelut irti-käskyllä. Tänään sitten olin olohuoneessa imettämässä vauvaa ja koira nukkui keittiössä omassa kopassaan. Yhtäkkiä koira tuli muristen olohuoneeseen, heristi niskavillojaan ja näytteli hampaitaan. Nousin vauvan kanssa ja käskin koiraa omalle paikalle ja se hyökkäsi kimppuun. Vauvan sain laskettua sohvalle ja koira hyöki kohti kaulaani. Sain sitä vaivoin niskavilloista pideltyä ja raahasin sen kylppäriin lukkojen taakse, jossa se jatkoi raivokasta haukkumista.

Mulle ommeltiin tikkejä olkapäähän, käteen, poskeen ja vatsaan. Se koira koitti oikeasti tappaa minut. Mies vei sen eläinlääkärille ja huomenna selviää mikä sitä vaivaa.

Niin että te jotka luotatte koiriinne 100%, muistakaa että koirakin on eläin ja sen käytöstä ei voi ennustaa. Kauhistuttaa, jos olisin ollut esim. vessassa ja vauva sitterissä yksin.
 
:o HUI :o

Vaikeahan tuollaista on ennakoida, en mäkään osaisi odottaa, että oma koirani tekisi nin. Mutta mahdollistahan se on.

Kurja juttu, mutta onneksi vauva säilyi vahingoittumattomana.

Paranehan pian! Luottamus koiriin voi kyllä horjua, mutta sentään henkikulta säilyi :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En paljon näistä tiedä, mutta tulee mieleen, että koiralla on jotain pahasti vialla terveydessä. Siis jotain mitä ei ole ennen ollut ja se aiheutti tuon.

Epilepsiaa tai aivokasvainta ehdotti eläinlääkäri. Huomenna tutkitaan lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mpide:
Ikävä sanoa tätä mutta minä en tuhlaisi rahojani enää tuossa vaiheessa tutkimuksiin vaan veisin koiran piikille.

Juuh... Kaikki jotka (oli "syytä" tai ei) käyvät toisen kimppuun tulisis samantien teloittaa.

Ehkä sun on parempi olla koskaan hankkimatta lemmikkiä/lapsia/kumppania, ne kun on kaikki vaan eläimiä ja rahaakin niihin tuhlaantuu, varsinki jos sairastuvat.
 
muistakaa sitten että vaikka lääkityksen saisi epileptisiin kohtauksiin johtuu se sitten aivokasvaimesta tai itse epilepsiasta niin koiraan ei koskaan enää voi luottaa. kohtauksen saadessaan koiraan ei saa koskea ja sen jälkeen koira käyttäytyy agresiivisesti kun siitä tokenee. muun ajan koira voi olla täysin normaali. meillä koira sai kohtauksia aina öisin joten hän nukkui aina eri huoneessa vaikka näköyhteys olikin. aina kun kohtaus meni ohi niin hän tuli portin toiselle puolelle murisemaan ja näyttämään hampaita ja varmasti olisi hyökännyt päälle jos mahdollisuus olisi ollut. Pienien lasten kanssa ei kannata ottaa riski mahdollisista uusista kohtauksista, sillä koira ei todellakaan tiedä silloin itsekkään mitä tekee. en halua pelotella mutta olkaa varovaisia. rotikka on kuitenkin iso koira jolla on voimaa vaikka tappaa. meidän koira oli pientä rotua ja siksi hiukan helpommin hallittavissa jos kohtaus tuli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
Alkuperäinen kirjoittaja mpide:
Ikävä sanoa tätä mutta minä en tuhlaisi rahojani enää tuossa vaiheessa tutkimuksiin vaan veisin koiran piikille.

Juuh... Kaikki jotka (oli "syytä" tai ei) käyvät toisen kimppuun tulisis samantien teloittaa.

Ehkä sun on parempi olla koskaan hankkimatta lemmikkiä/lapsia/kumppania, ne kun on kaikki vaan eläimiä ja rahaakin niihin tuhlaantuu, varsinki jos sairastuvat.

Jos sun koira (onko sulla sellaista?) kävisin sun ja lapsesi (onko sulla sellaista?) kimppuun ja raatelisi sut, vauvan henki hiuskarvan varassa, sä vaan taputtaisit hauvaa päähän ja hoivaisit kuntoon?

Mulla on kaksi koiraa ja mulla on myöskin kaksi lasta ja jos jollain eläimellä joskus niin pahasti napsahtaa että se noin tekisi, se olisi todella nopeasti entinen eläin. Voitaisiin sitten ruumiinavauksessa tutkia mikä meni pieleen. Rakastan eläimiä ja hoivaan juurikin halvaantunutta kissaa takaisin kuntoon ruiskujuottamalla jne., mutta lapset ja yleensäkin ihmishenget on kuitenkin tärkeämpiä.
 
Sori mut sun tarinassa mättää moni asia. Uskon että noin voi tapahtua mutta en usko että näin on tapahtunu sulle. Olen eläinrakas ihminenen, itselläni on neljä koiraa ja tiedän niiden käytöksestä paljon, mutta tää kuulostaa valitettavasti pahemman kerran provolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joopajoo:
Sori mut sun tarinassa mättää moni asia. Uskon että noin voi tapahtua mutta en usko että näin on tapahtunu sulle. Olen eläinrakas ihminenen, itselläni on neljä koiraa ja tiedän niiden käytöksestä paljon, mutta tää kuulostaa valitettavasti pahemman kerran provolta.

mistä kohtaa kuulostaa provolta. minä kasvatan koiria ja tiedän myös aika lailla koirien luonteista mutta jos koiralla on ollut epileptinen kohtaus niin sillä ei ole mitään tekemistä luonteen kanssa. kilttikin koiran on raivokas sen jälkeen
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joopajoo:
Sori mut sun tarinassa mättää moni asia. Uskon että noin voi tapahtua mutta en usko että näin on tapahtunu sulle. Olen eläinrakas ihminenen, itselläni on neljä koiraa ja tiedän niiden käytöksestä paljon, mutta tää kuulostaa valitettavasti pahemman kerran provolta.

Voi käydä, valitettavasti. :(
Ap, omalla koirallani todettii kasvain aivoissa ja ennen niin kaunis ja kiltti koira muuttui sekunnissa painajaiseksi. :(
Hulluuden partaalla oli sen yön, ja seuraavana päivänä oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koira lopetettiin ilman tutkimuksia, mutta annettiin koira tutkittavaksi kouluun, ja kasvain löyty. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
Alkuperäinen kirjoittaja mpide:
Ikävä sanoa tätä mutta minä en tuhlaisi rahojani enää tuossa vaiheessa tutkimuksiin vaan veisin koiran piikille.

Juuh... Kaikki jotka (oli "syytä" tai ei) käyvät toisen kimppuun tulisis samantien teloittaa.

Ehkä sun on parempi olla koskaan hankkimatta lemmikkiä/lapsia/kumppania, ne kun on kaikki vaan eläimiä ja rahaakin niihin tuhlaantuu, varsinki jos sairastuvat.

Jos sun koira (onko sulla sellaista?) kävisin sun ja lapsesi (onko sulla sellaista?) kimppuun ja raatelisi sut, vauvan henki hiuskarvan varassa, sä vaan taputtaisit hauvaa päähän ja hoivaisit kuntoon?

Mulla on kaksi koiraa ja mulla on myöskin kaksi lasta ja jos jollain eläimellä joskus niin pahasti napsahtaa että se noin tekisi, se olisi todella nopeasti entinen eläin. Voitaisiin sitten ruumiinavauksessa tutkia mikä meni pieleen. Rakastan eläimiä ja hoivaan juurikin halvaantunutta kissaa takaisin kuntoon ruiskujuottamalla jne., mutta lapset ja yleensäkin ihmishenget on kuitenkin tärkeämpiä.

On ollut koira, nyt on kissa ja on myös lapsia. Viestissäni ei ollut kyse siitä että tapauksessa pitäisin lemmikin henkeä arvokkaampana kuin äidin tai lapsen vaan siitä että se koira on heidän perhettä ja heidän vastuulla ja tällöin myös asia hoidetaan sen mukaisesti, ts. jos lapsi sekoaisi ja olisi potentiaalisesti vaaraksi muille onko silloin ainoa ratkaisu viedä se "piikille"? Tämän takia koin äärimmäisen kuvottavaksi tuon kirjoituksen jota lainasin. Sinä, minä, lapset, koirat, delfiinit=kaikki eläimiä=kaikki saman arvoisia. Henkilökohtaisemmalla tasolla tietysti toinen on esim. sulle toista tärkeämpi mutta se on täysin merkityksetöntä muuten kuin sun omien ratkaisujesi kannalta.
 
Olisikin provo, näen varmaan lopun ikäni painajaisia. Tähän taloon tuota koiraa ei enää oteta, mutta jos kyseessä on joku ns. parannettava vaiva, voin sijoittaa sen veljelleni, joka on nuori lapseton sinkku. Se koira seisoi siinä ovella ihan kuin jostain kauhuelokuvasta, en tunnistanut sitä eikä se minua. Jokin sillä napsahti ja pahasti, oliko sitten epilepsiakohtaus vai vaivaako kasvain, en tiedä. Mutta se todella olisi tappanut minut jos en olisi saanut niskasta kiinni (on onneksi melko pieni rotikka) ja kauhistuttaa ajatellakkin mitä olisi tapahtunut jos en olisi kerinnyt vauvaa laskemaan vaan se olisi ollut sylissäni. Kaksi kuisen vauvan tuollainen koira saa halutessaan hengiltä yhdellä puremalla. Isommat lapset olivat onneksi isänsä kanssa uimassa, ei kaksi ja neljä vuotiaatkaan tuollaiselle koiralle paljoa vastusta anna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
On ollut koira, nyt on kissa ja on myös lapsia. Viestissäni ei ollut kyse siitä että tapauksessa pitäisin lemmikin henkeä arvokkaampana kuin äidin tai lapsen vaan siitä että se koira on heidän perhettä ja heidän vastuulla ja tällöin myös asia hoidetaan sen mukaisesti, ts. jos lapsi sekoaisi ja olisi potentiaalisesti vaaraksi muille onko silloin ainoa ratkaisu viedä se "piikille"? Tämän takia koin äärimmäisen kuvottavaksi tuon kirjoituksen jota lainasin. Sinä, minä, lapset, koirat, delfiinit=kaikki eläimiä=kaikki saman arvoisia. Henkilökohtaisemmalla tasolla tietysti toinen on esim. sulle toista tärkeämpi mutta se on täysin merkityksetöntä muuten kuin sun omien ratkaisujesi kannalta.

Onko sulle samanarvoisia koira ja oma lapsesi? Jos sun täytyy valita kumman hengen sä säästät, otat mielummin riskin ja säästät koiran hengen vaikka tiedät että se saattaa maksaa lapsesi hengen? Tämä on se mitä mä ajoin takaa "puolustaessani" sitä että aivan järjettömiä riskejä ei välttämättä kannata ottaa kun taloudessa on pieniä lapsia.

Kaikki on ihmisen henkilökohtaisia valintoja, ikävä vain että sijaiskärsijäksi saattaa joutua pieni viaton lapsi. Ja en todellakaan koe esimerkkitilanteessa koiran olevan mitenkään viaton sivullinen uhri vaan syyllinen ja death rowlla mieluiten..
 

Yhteistyössä