Toggle sidebar

oma koira hyökkäsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisikin provo, näen varmaan lopun ikäni painajaisia. Tähän taloon tuota koiraa ei enää oteta, mutta jos kyseessä on joku ns. parannettava vaiva, voin sijoittaa sen veljelleni, joka on nuori lapseton sinkku. Se koira seisoi siinä ovella ihan kuin jostain kauhuelokuvasta, en tunnistanut sitä eikä se minua. Jokin sillä napsahti ja pahasti, oliko sitten epilepsiakohtaus vai vaivaako kasvain, en tiedä. Mutta se todella olisi tappanut minut jos en olisi saanut niskasta kiinni (on onneksi melko pieni rotikka) ja kauhistuttaa ajatellakkin mitä olisi tapahtunut jos en olisi kerinnyt vauvaa laskemaan vaan se olisi ollut sylissäni. Kaksi kuisen vauvan tuollainen koira saa halutessaan hengiltä yhdellä puremalla. Isommat lapset olivat onneksi isänsä kanssa uimassa, ei kaksi ja neljä vuotiaatkaan tuollaiselle koiralle paljoa vastusta anna.
Click to expand...

Toivottavasti syy löytyy ja koira saadaan luotettavaan kuntoon. Onneksi sä selvisit kuitenkin loppujen lopuksi säikähdyksellä ja varsinkin sait vauvan sivuun. Eihän sitä koskaan omasta eläimestä uskoisi, kamala että jotkut joutuvat kuitenkin omakohtaisesti näitä kokemaan miten se tilastopoikkeama hyppää kirjaimellisesti silmille :( Jaksamista, menee varmasti aikaa että asian pystyy käsittelemään kunnolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
On ollut koira, nyt on kissa ja on myös lapsia. Viestissäni ei ollut kyse siitä että tapauksessa pitäisin lemmikin henkeä arvokkaampana kuin äidin tai lapsen vaan siitä että se koira on heidän perhettä ja heidän vastuulla ja tällöin myös asia hoidetaan sen mukaisesti, ts. jos lapsi sekoaisi ja olisi potentiaalisesti vaaraksi muille onko silloin ainoa ratkaisu viedä se "piikille"? Tämän takia koin äärimmäisen kuvottavaksi tuon kirjoituksen jota lainasin. Sinä, minä, lapset, koirat, delfiinit=kaikki eläimiä=kaikki saman arvoisia. Henkilökohtaisemmalla tasolla tietysti toinen on esim. sulle toista tärkeämpi mutta se on täysin merkityksetöntä muuten kuin sun omien ratkaisujesi kannalta.
Click to expand...

Onko sulle samanarvoisia koira ja oma lapsesi? Jos sun täytyy valita kumman hengen sä säästät, otat mielummin riskin ja säästät koiran hengen vaikka tiedät että se saattaa maksaa lapsesi hengen? Tämä on se mitä mä ajoin takaa "puolustaessani" sitä että aivan järjettömiä riskejä ei välttämättä kannata ottaa kun taloudessa on pieniä lapsia.

Kaikki on ihmisen henkilökohtaisia valintoja, ikävä vain että sijaiskärsijäksi saattaa joutua pieni viaton lapsi. Ja en todellakaan koe esimerkkitilanteessa koiran olevan mitenkään viaton sivullinen uhri vaan syyllinen ja death rowlla mieluiten..
Click to expand...

Ja missähän vaiheessa mä sanoin että lemmikki menis lapsen edelle? Edes vihjasin? Niin, en missään. Se että pidän niiden henkiä saman arvoisina ei tarkoita että lapseni uhraisin koiralle. Jos tämä olisi sattunut omalle kohdalle en usko että ottaisin koiraa takaisin kotiin mutta en missään nimessä sitä tappaisi vain säästyäkseni vaivalta ja rahan "tuhlaukselta" (tosiaan joskus omasta mielestäni tuhlaan rahaa, mutta tätä en voisi sinä pitää; omasta perheestä pidetään huolta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä). Jos ongelma olisi korjattavissa niin se korjattaisiin ja koiralle etsittäisiin uusi koti. Ja ei, koira ei tässä tapauksessa ole viaton mutta aina syyntakeeton ja tänä sitä kuuluu kohdellakkin.

Oletan että tämä on totta joten ap:lle: onneksi olit vauvan kanssa, eikä itsellesi käynyt pahemmin.
 
Oli onnea matkassa! Kyllähän se joku päänvaiva taitaa olla :( sairashan se raukka on, ei terve elukka eikä ihminen hyökkää kimppuun.
Meillä oli koiralla epilepsia ja se oli todella arvaamaton - mutta meillä ne meni niin että kun sai kohtauksen, kouristeli ja vaahti tulu suusta mutta heti sen mentyä ohi oli TODELLA väsynyt ja nukkui vai (ei siis silloin vihainen kuten muilla täällä).

Ja sitten oma ihana itsensä, kunnes yhtäkkiä muuttui aina juuri kuvailemasi kaltaiseksi, ykskaks tyli silmiin hullu katse ja yritti kurkkuun ja rähisi. Ja muutama minuutti niin häpesi kamalasti ja oli ihan nolona :(

Ikävää oli. Mutta silti iso ikävä jäi kun kuoli :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
Ja missähän vaiheessa mä sanoin että lemmikki menis lapsen edelle? Edes vihjasin? Niin, en missään. Se että pidän niiden henkiä saman arvoisina ei tarkoita että lapseni uhraisin koiralle. Jos tämä olisi sattunut omalle kohdalle en usko että ottaisin koiraa takaisin kotiin mutta en missään nimessä sitä tappaisi vain säästyäkseni vaivalta ja rahan "tuhlaukselta" (tosiaan joskus omasta mielestäni tuhlaan rahaa, mutta tätä en voisi sinä pitää; omasta perheestä pidetään huolta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä). Jos ongelma olisi korjattavissa niin se korjattaisiin ja koiralle etsittäisiin uusi koti. Ja ei, koira ei tässä tapauksessa ole viaton mutta aina syyntakeeton ja tänä sitä kuuluu kohdellakkin.

Oletan että tämä on totta joten ap:lle: onneksi olit vauvan kanssa, eikä itsellesi käynyt pahemmin.
Click to expand...

Jos sä vertaat lapsen piikille viemistä koiran lopettamiseen niin juu kyllä annat hieman sellaisen kuvan että se koira on ihan samalla viivalla eikä siitä hevillä luovuta. Tiedän liikaa ihmisiä jotka arvostavat eläimen aivan liian korkealle, se lellitty pikku puppe pidetään perheessä vaikka se on jo muutaman kerran lasta purrut jne. ja siinä jos missä aiheutetaan lapselle kunnon koirakauhu ja traumat. Saati sitten että jotain vielä peruuttamattomampaa tapahtuu. Siksi tulee sellainen "takatassuillekapsahdusolo" kun ihmiset puolustaa liikaa vaarallista koiraa.

Pahoittelen siis että käsitin väärin, olen iloinen ettet tarkoittanut asiaa kuten luulin.
 
Ap :hug: onneksi ei käynyt pahemmin!!
Vie varmasti aikaa käsitellä tuollainen tapahtuma. toivottavasti syy löytyy, sillon on helpompi itselle käsitellä asiaa sekä selittää isommille lapsille miksi koira käyttäytyi noin, ettei heillekään jää kammoa asiasta. Varmasti vaikuttaa lapsiinkin vaikkeivat olletkaan näkemässä (onneksi!!!)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
Ja missähän vaiheessa mä sanoin että lemmikki menis lapsen edelle? Edes vihjasin? Niin, en missään. Se että pidän niiden henkiä saman arvoisina ei tarkoita että lapseni uhraisin koiralle. Jos tämä olisi sattunut omalle kohdalle en usko että ottaisin koiraa takaisin kotiin mutta en missään nimessä sitä tappaisi vain säästyäkseni vaivalta ja rahan "tuhlaukselta" (tosiaan joskus omasta mielestäni tuhlaan rahaa, mutta tätä en voisi sinä pitää; omasta perheestä pidetään huolta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä). Jos ongelma olisi korjattavissa niin se korjattaisiin ja koiralle etsittäisiin uusi koti. Ja ei, koira ei tässä tapauksessa ole viaton mutta aina syyntakeeton ja tänä sitä kuuluu kohdellakkin.

Oletan että tämä on totta joten ap:lle: onneksi olit vauvan kanssa, eikä itsellesi käynyt pahemmin.
Click to expand...

Jos sä vertaat lapsen piikille viemistä koiran lopettamiseen niin juu kyllä annat hieman sellaisen kuvan että se koira on ihan samalla viivalla eikä siitä hevillä luovuta. Tiedän liikaa ihmisiä jotka arvostavat eläimen aivan liian korkealle, se lellitty pikku puppe pidetään perheessä vaikka se on jo muutaman kerran lasta purrut jne. ja siinä jos missä aiheutetaan lapselle kunnon koirakauhu ja traumat. Saati sitten että jotain vielä peruuttamattomampaa tapahtuu. Siksi tulee sellainen "takatassuillekapsahdusolo" kun ihmiset puolustaa liikaa vaarallista koiraa.

Pahoittelen siis että käsitin väärin, olen iloinen ettet tarkoittanut asiaa kuten luulin.
Click to expand...

Kyllähän ne samalla viivalla ovat mut ei se edelleenkään tarkoita että se koira menis lapsen edelle. Sillä piikille viemisellä tarkoitin vain sitä että jos lapsi (tai kuka tahansa muu läheinen, mikä myös on täysin mahdollista) sekoaa ei häntäkään tapeta vaan asia pyritään korjaamaan (tietenkään meidän yhteiskunta ei salli ihmisten tappamista siinäkään tapauksessa että ongelmaa ei voi korjata, mutta nää on niin itsestään selviä asioita etten ole viitsiny erikseen mainita). Jos niin ikävästi kävisi että lapsi yrittäisi jonkun läheisensä tappaa/vakavasti vahingoittaa ei sekään kotiin jäisi (toki kylään yms. eihän kukaan toista hylätä voi eikä se ongelmaa ratkaisisi) samasta syystä kuin ei koirakaan.
 
Hui,

Mä en kyllä antais koiraa veljellenikään. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos jotain ikävää tapahtuisi. Ja varsinkin jos on jo ollut tuollainen "läheltä piti"-tilanne.

Jos ja kun koiran päästä löytyy jotakin, niin olisi paljon armeliaampaa päästää koira kärsimyksistään. Luottamus on ainakin täysin mennyt. Etkä ap voi laittaa koiraa kiertoon, sillä se voi vahingoittaa jotain toista- täysin sivullista.

Raskaita päätöksiä- lemmikkeihin voi kiintyä todella syvästi. Toisaalta itse voisin kuvitella tuollaisessa tilanteessa, että haluaisin mielummin muistaa koirasta ne parhaan puolet, sen ajan, kun se on ollut terve. Lemmikin omistajan on kannettava vastuu eläimestä sen koko elinaikana. Vastuun siirtäminen toiselle on raukkamaista.


 
Luojan kiitos vauvalle ei käynyt mitään!!

Voihan siellä veljen luona käydä lapsia? Veljen on varmaan pakko ulkoiluttaa koiraa, ulkonakin on varmaan lapsia?

Mulla on koira ja voin sanoa että tollasen jälkeen lähtis koiralta henki. Haluaisin tietää kuitenkin että mitä tapahtui (vastaisuuden varalle) ja siksi antaisin tehdä koiralle ruumiinavauksen.
 
En lukenut ketjua, mutta mulla on pieni pelko. Poikaseni käy perheensä kanssa tyttöseni luona. Heillä on schäfer (miten ikinä se kirjoitetaankaan?) ja pelkään, että se puree vauvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Melkoinen amatsoni olet jos saat raivohullun rotikan niskavilloista kiinni pitämällä oven taakse...
Click to expand...

Minä ainakin saan puolustilanteessa adrenaliinipiikin,saisin "hullun raivolla" väännettyä vaikka karhulta niskan poikki (näin vertauskuvallisesti) jos lastani uhkais joku!!
 
Ja velikö sitten suostuisi ottamaan arvaamattoman koiran? Mä en todellakaan ottaisi minkäänlaista koiraa, joka olisi kerran hyökännyt ihmisen kimppuun. Ei lemmikkejä pitäisi pelätä, saatika koko ajan seurailla että millä mielellä se on ja saakohan nyt kohtauksen tms. Kyllä mun mielestä moinen pitäisi lopettaa, se olisi sille koirallekin parasta.

Enkä tajua, miksi näihin aina vedetään "eihän lapsiakaan viedä piikille" -juttuja. Lapset on lapsia, IHMISIÄ, ja AINA lemmikkejä ylempänä. Ei suinkaan samalla viivalla, kuten joku kirjoitti. Eipä sitten ihme ollenkaan, että koiran hyökkäämisiä sattuu, kun ihmiset suhtautuu niihin tuolla lailla. Annetaan vielä mahdollisuus koiraparalle.

Todella typerää ja ajattelematonta olisi laittaa moinen koira kiertoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Ja tässä se taas nähtiin kun ihmisten pitää ottaa isoja, liika jalostettuja koiria lemmikeiksi, ja vielä lapsiperheeseen! En sääli ap:ta pätkän vertaa!
Click to expand...

Aivokasvain voi tulla periaatteessa kenellä ja mille eläimelle tai ihmiselle tahansa ikään ja kokoon katsomaatta. Samoin epilepsiakin.
 
En minäkään uskaltaisi antaa eteenpäin koiraa, joka on käynyt ihmisen päälle tappomeiningillä. Miettisin aina, että mitä jos. Ärtyisäksi muuttuneen, näykkivän tms. koiran tutkituttaisin ja mahdollisuuksien mukaan hoitaisin kuntoon, mutta tuolla tavalla kurkkuun hyökännyttä en kerta kaikkiaan uskaltaisi enää pitää. Terve/parannettavissa oleva koira voi toki purra ihmistä, mutta ei hyökkää tuolla tavalla päälle. Näkisin tuossa tilanteessa lopetuksen armeliaimpana kaikkia kohtaan, varsinkin noiden isompien lasten kanssa huolestuttaisi ja arveluttaisi lyhytkin viivyttely. Oma koirani lähtisi noin käyttäytyessään välittömästi piikille, mutta ei siinä kyse rahasta tai viitsimisestä olisi. Lievemmät ongelmat tutkittaisiin kyllä.
 
eloon. ja annat sen veljelles. kanna vastuu ja vie piikille. jos koira hyökkää ihmisen päälle ilman syytä. on se tapettava. sanoi siinä yhdessä koira ohjelmassa. se koira asiantuntia. ja noin on teillä käynyt.

ajatteleppa tilanne että veljesi nukkuu ja koirasi taas viksahtaa ja hyökkää. ja tappaa veljes.
 
tuommonen on aina surullista, ihan vaan sen takia että ihan oikeastihhan teidän on luovuttava koirasta nyt ja tiedät sen varmasti itsekkin. onneksi sulle ei tapahtunut pahemmin ja onni on se että olit oikeasti imettämässä vauvaa ja se hyökkäsi sinun kimppuun eikä vauvan, pieni vauva olisi kuollut ihan varmana tuommoseen.
sinuna laittaisin koiran pois, mieti nyt miten vaarassa lapsesi ovat.
itse laittaisin jopa kissan pois jos se hyökkäisi lasten kimppuun. itse sain kerran kissan kimppuuni ja sairaalaanhan siitä lähtö tuli.. ja olen muuten onnellinen että lapset oli isällään silloin.
 
Voi kamala! voin vaan kuvitella miltä ap:sta tuntuu kun oma rakas lemmikki sairastuu! selvästi tuossa nyt on kyse sairaudesta! ihan niinkuin ihminenkin saattaa pimahtaa epilepsiakohtauksen takia/ aivokasvaimen takia.Meijän rotikalla löydettiin kasvain päästä joka oli kiinno aivoissa, lääkkeillä olis voinu parantaa oloa, mut ei kokonaan parantaa, vietiin lopetettavaksi.Lääkäri myös varoitteli että tuollainen aivokasvain saattaa saada luonteenmuutoksia aikaan, kuten saattaa tulla vihaiseksi, tai sitten saattaa yht äkkiä jalat lähteä alta yms, joten katsottiin parhaaksi koiraa ajatellen päästää tuskista. Sulla oli kyllä pelastusenkeli siellä vierellä kun vauva säilyi hengissä ja itsekkin olet hengissä.
Voimia paljon raskaan asian kanssa!
 
Chala, ole jo hiljaa. Laura selvensi oikein hyvin mielipidettään ja sinä se jaksat kyseenalaistaa.

Ja hienoa ap, että haluat tutkituttaa koiran. Varmasti saat itsellesikin mielenrauhan, kun juttu selviää. Luonnollisestikaan ei koira kotiin voi palata, mutta ei se piikki tosiaan aina ole ainoa vaihtoehto vaikka täällä moni niin mesoaakin. Me kaikki ajatellaan hyvin erilailla tässä asiassa eikä mun mielestä voi (nyt esim ap:ta) tuomita siitä ettei koiraa heti lopeteta vaan tutkitaan ensin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa