A
Annanella
Vieras
Tilanteeni on seuraavanlainen: Olemme olleet yli vuoden yhdessä ja menossa naimisiin, asumme yhdessä ja meillä on yhteisiä eläimiä. Olen onnellinen mieheni kanssa ja tunnen että hän ymmärtää minua. seksielämämme on ihanaa. Ongelmaksi on muodostunut että riitatilanteissa oma ylpeyteni ei anna periksi. En pysty menemään halaamaan ja pyytämään anteeksi vaan mieheni on se aina tehtävä, koska ei kestä mykkäkoulua tuntia pidempään eikä anna minun mennä toiseen huoneeseen nukkumaan yms. hän on todella kärsivällinen kanssani!
Edellinen suhteeni oli 4v kestävä ja todella myrskyisä koska ex-mieheni oli kun minä: Kumpikaan ei koskaan myöntänyt olevansa väärässä ja astioita lenteli. Ero ex:ästä oli vaikea koska rakastimme toisiamme vielä erotessamme, en vain kestänyt sitä riitelyä ja olin muuttua hysteeriseksi.
Tunnen, että kun riitelen mieheni kanssa, kyse olisi kilpailusta jota en aio hävitä. Olen todella herkkä ja miehenikin sanoi, että joku päivä hän ei enää perääni juokse ja mitä sitten tapahtuu (tämä on pahin painajaiseni, jotenkin oletan että miehen pitäisi tulla minun luokseni koska hän rakastaa minua niin paljon. ellei tule, ei rakasta).
Ei parisuhteessa voi olla niin ylpeä koko ajan, mutten tiedä mitä tehdä tunteilleni! Kukaan mieheni ei ole ikinä haukkunut minua tai loukannut muuta kuin sanomalla tyhmäksi. nämä riidat siis eivät mielestäni sisällä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikka aika kovaa huudetaankin.
pelkään että menetän mieheni tämän takia! mikä olisi tyhmempää kuin menettää oma rakas mies oman ylpeytensä takia?
Edellinen suhteeni oli 4v kestävä ja todella myrskyisä koska ex-mieheni oli kun minä: Kumpikaan ei koskaan myöntänyt olevansa väärässä ja astioita lenteli. Ero ex:ästä oli vaikea koska rakastimme toisiamme vielä erotessamme, en vain kestänyt sitä riitelyä ja olin muuttua hysteeriseksi.
Tunnen, että kun riitelen mieheni kanssa, kyse olisi kilpailusta jota en aio hävitä. Olen todella herkkä ja miehenikin sanoi, että joku päivä hän ei enää perääni juokse ja mitä sitten tapahtuu (tämä on pahin painajaiseni, jotenkin oletan että miehen pitäisi tulla minun luokseni koska hän rakastaa minua niin paljon. ellei tule, ei rakasta).
Ei parisuhteessa voi olla niin ylpeä koko ajan, mutten tiedä mitä tehdä tunteilleni! Kukaan mieheni ei ole ikinä haukkunut minua tai loukannut muuta kuin sanomalla tyhmäksi. nämä riidat siis eivät mielestäni sisällä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikka aika kovaa huudetaankin.
pelkään että menetän mieheni tämän takia! mikä olisi tyhmempää kuin menettää oma rakas mies oman ylpeytensä takia?