Omasta äitisuhteesta (itkettää)

[Mää vaan]

Haluaisin tiedustella ja kysellä teidän äitisuhteistanne.

Äitini haukkui minut taas torstaina. Olimme lasten kanssa kesälomareissulla Naantalissa ja hän soitti puhelimeeni ja haukkui minut ja mieheni.Emme kuulemma osaa olla lasten kanssa oikealla tavalla. Hän uhkasi tulla hakemaan vanhimman poikani pois... sitten loppuun sanoi vielä, että hääkirja jonka annoimme hänelle muistoksi häistämme ei kiinnosta häntä peen vertaa. Hän ei ole kuulemma edes aukaissut sitä. Sanoin hänelle jo viimeksi, että nyt saa olla tämä turhaan haukkuminen viimeinen kerta. Hän nimittäin haukkui minut ja mieheni omissa häissämme kaksi vuotta sitten. Sitten sanoi, ettei halua nähdä meitä enää ikinä ja yhteistä lastamme hän ei halua nähdä vuoteen! Olemme kuulemma suurudenhulluja jne... ei siitä sen enempää...

Nyt olen niin kypsynyt tähän tilanteeseen etten jaksa olla häneen yhteydessä. Ymmärrän jos hän haluaisi rakentavasti keskustella, mutta hän syyttää minua aina aivan turhasta. En tiedä mitä pitäis tehdä vai pitäskö tehdä mitään.... onko kellään näin hankalaa omien vanhempiensa kanssa. Mua oikein hävettää tuo äitini käytös... ja onhan se harmi isällenikin. Kyllähän se voikuttaa toki häneenkin.

Tässä on niin monta asiaa... On se harmi, mutta en aina haluaa antaa vaan anteeksi ja unohtaa kaikkea mitä hän on sanonut... Aina se tuntuu vaan jatkuvan...itkettää! :'(
Kiitos jos joku jaksoi lukea! :flower:

 

[Jonteri]

Voi miten kurjaa

Onko äitisi kateellinen teidän onnesta? Tai jotain mielenterveyden häiriöitä todettu? Jos ei oo mitään sairautta, ni voisin kuvitella että äitisi voi jotenkin huonosti ja purkaa sen vaan suhun/teihin. Jos on jatkunu jo pidempään, niinku täs kyl vissiin oli, ni en ymmärrä. Oon kyl tosi pahoillani teidän puolesta :hug: Mut älä sä nolostu äitis käytöksestä, hän on kuitenki aikuinen, joka vastaa itse itestään! Ja jos sanoo jotain vastaavaa lapsenne kuullen, niin sanot että saa palata asiaan kun osaa käyttäytyä. Ajattele positiivisesti, sulla on sentään "kaikki hyvin" ja perhe tukena =)

 

[mamma ja pojat]

:hug: :hug:

 

[Wc Ankka]

Mä lopetin hyväksynnän hakemisen äidiltäni, kun kuulin valehdelleen ihan uskomattomia asioita, aivan täyttä juoppohullun horinaa. Ja kun soitti mulle päissään ja ilmoitti että en kuulemma ole "antanut" hänen nähdä lastani (olin varmaan 4 kertaa soittanu ja antanu numeronikin erikseen että saa tulla käymään jos haluaa ja itse käynyt hänen luonaan ) ja kuulemma rakastaa meistä vaan vanhinta tyttöä.

Eipä siinä, tuota edeltää 30 vuoden henkinen piina äidiltä, eikä pelkästään lapsuudessa vaan esim kun olin ravintola-alalla, tuli työpaikalle kerjäämään multa rahaa ja tiskin takaa viinaa mun piikkiin, välillä sitten saattoi ilmestyä kulkemaan pöydästä pöytään haukkumassa mua, olin kuulemma 10-vuotiaana aiheuttanut hänelle melkein sydänkohtauksen kun olin tehnyt niin ison puhelinlaskun ja TIETYSTI pelkkää pahuuttani. Ja mä oon syyttänyt itseäni tuosta koko elämäni, muiden tapausten muassa. Ja sitä aina jaksoi muistuttaa että olen paha syntyjäni. Ja kaikki mistä vaan mua voi syyttää, ihan varmasti syytti...

Mulle oikea vaihtoehto oli sulkea koko ihminen lopultakin elämästä. Yli en ole tuon naisen tekemistä tuhoista päässyt ja varmasti menee vielä aikaa ennen kuin pääsenkään, mutta enempää ei mua ainakaan satuta.

En nyt ole tässä sanomassa että katkaise välit, kunhan kerron oman tarinani... :hug: :hug: :hug: sinulle!

 

[Mää vaan]

Mä lopetin hyväksynnän hakemisen äidiltäni, kun kuulin valehdelleen ihan uskomattomia asioita, aivan täyttä juoppohullun horinaa. Ja kun soitti mulle päissään ja ilmoitti että en kuulemma ole "antanut" hänen nähdä lastani (olin varmaan 4 kertaa soittanu ja antanu numeronikin erikseen että saa tulla käymään jos haluaa ja itse käynyt hänen luonaan ) ja kuulemma rakastaa meistä vaan vanhinta tyttöä.

Eipä siinä, tuota edeltää 30 vuoden henkinen piina äidiltä, eikä pelkästään lapsuudessa vaan esim kun olin ravintola-alalla, tuli työpaikalle kerjäämään multa rahaa ja tiskin takaa viinaa mun piikkiin, välillä sitten saattoi ilmestyä kulkemaan pöydästä pöytään haukkumassa mua, olin kuulemma 10-vuotiaana aiheuttanut hänelle melkein sydänkohtauksen kun olin tehnyt niin ison puhelinlaskun ja TIETYSTI pelkkää pahuuttani. Ja mä oon syyttänyt itseäni tuosta koko elämäni, muiden tapausten muassa. Ja sitä aina jaksoi muistuttaa että olen paha syntyjäni. Ja kaikki mistä vaan mua voi syyttää, ihan varmasti syytti...

Mulle oikea vaihtoehto oli sulkea koko ihminen lopultakin elämästä. Yli en ole tuon naisen tekemistä tuhoista päässyt ja varmasti menee vielä aikaa ennen kuin pääsenkään, mutta enempää ei mua ainakaan satuta.

En nyt ole tässä sanomassa että katkaise välit, kunhan kerron oman tarinani... :hug: :hug: :hug: sinulle!

Kuullostaa jotenkin tutulta...ua vaan pelottaa, että jos olen ottamatta häneen yhteyttä niin "myrkyttää" isänkin minua vastaan jotenkin! En tiedä. Kakkamainen tilanne. Mieheni sanoi minulle, että hänellä ei ainakaan ole enää mitään asiaa äidilleni. Että silleen...

 

[Tallamuspurkuna]

:hug: Tosi kurjaa tuollainen käytös!

Pidät isääsi yhteyttä mutta et äitiisi? Kerrot miten tämä asia sinuun vaikuttaa, ehkä isäsi pitää puoliasi? :hug:

 

[Mää vaan]

:hug: Tosi kurjaa tuollainen käytös!

Pidät isääsi yhteyttä mutta et äitiisi? Kerrot miten tämä asia sinuun vaikuttaa, ehkä isäsi pitää puoliasi? :hug:

Toivotaan, että pitää. Äitini on kyllä melkoinen tyranni. Isä pääsee henkisesti luultavasti helpommalla ettei "veljeile" kanssani. Saa nähdä... on se lapsienkin takia kurjaa. En tiedä. Mutta periksi en kyllä haluis antaa.

 

[Sen pituinen se]

Eiköhän isäsikin jo tunne vaimonsa ja tämän oikut, sekä syyt niihin. Tuskin äitisi voi myrkyttää isäsi mieltä tässä suhteessa. Vaikka kuinka on äiti, jos ei osaa käyttäytyä niin en pitäisi enää minkäänlaista yhteyttä.

 

[samperi]

Kyllä vois olla parempi, ette oo äitiis enään yhteydessä :hug:
Eiköhän se isäs ymmärrä

Ikävää, kun vanhempiaan ei voi valita :/

 

[vieras]

Meillä on äiti kans vähän ..hmm.. yksinkertainen. Minä olen kuulemma myös suurudenhullu jne. mieheni haukkuu myös silloin tällöin. Olen tullut siihen tulokseen, et hän on vaan kateellinen, kun ei itsellään mennyt näin kivasti minun ikäisenä.

 

[Tallamuspurkuna]

:hug: Tosi kurjaa tuollainen käytös!

Pidät isääsi yhteyttä mutta et äitiisi? Kerrot miten tämä asia sinuun vaikuttaa, ehkä isäsi pitää puoliasi? :hug:

Toivotaan, että pitää. Äitini on kyllä melkoinen tyranni. Isä pääsee henkisesti luultavasti helpommalla ettei "veljeile" kanssani. Saa nähdä... on se lapsienkin takia kurjaa. En tiedä. Mutta periksi en kyllä haluis antaa.

Mutta voisi kai ajatella että isäsi ei tälläsessä tilanteessa edes haluaisi mennä helpomman kautta vaan olla sinun puolellasi? :hug:

 

[voi herran pieksut]

Onpas erikoista, sinuna antaisin muijalle opetuksen ja katkaisisin hetkeksi välit. En vastaisi puheluihin, viesteihin ym. Kyllä sä ilman häntä pärjäät, turha syyllisyys poistuu kun saat etäisyyttä. Eihän kenenkään tuollaista tarvitse kestää.

 

[Mää vaan]

Meillä on äiti kans vähän ..hmm.. yksinkertainen. Minä olen kuulemma myös suurudenhullu jne. mieheni haukkuu myös silloin tällöin. Olen tullut siihen tulokseen, et hän on vaan kateellinen, kun ei itsellään mennyt näin kivasti minun ikäisenä.

No näin minäkin olen ajatellut, että mahtaako olla kade. Mutta en kyllä noikein ymmärrä mistä hän kade voisi olla. On jopa vuosia sitten sanonut, että en saa kertoa kenen lapsi olen koska hän häpeää minua!!!!

 

[hmm]

Voimia sulle!!!! Meistä kaikista ei kasva aikuisia henkisesti vaikka ikää karttuisi...näin olen ajatellut omasta äidistäni jo pitkään. Hänellä lapsellisia kateellisuus ja suuttumus puuskia. Pitkään pitää asioita sisällään ja sit yht äkkiä räjähtää (kaikki menee överiksi) ja haukku, keneen nyt milloinkin joku asia liittyy ja jolle jostakin sillä hetkellä pikku asiasta suuttunut, kerralla sit vuosien kaunat!!! Ihan kamalaa kokea aikuisena oman äidin vihanpurkauksia-aivan sietämätöntä! Tulee tunne ettei ole koskaan lapsenakaan rakastanut ja koko ajan salaa vihannut-vaikkei ehkä pidä paikkaansa-tunteen purkaus on niin voimakas; että pitkäksi aikaa välit menee nolla linjalle,kunnes jälleen taas uskaltaa yhteyttä luoda.

 

[Rokkimakkara]

Jos tilanne on noin paha, niin anna olla. Älä vastaa enää puheluihin, älä viesteihin. Vaikeaa se varmasti tulee olemaan. En ymmärrä mikä tarve kenelläkään äidillä on käyttäytyä omaa lastaan kohtaan tuolla tavalla :/ ellei sitten ole sairas.

 

[Mää vaan]

Kiitos kaikille vastanneille. On ihana päästä purkamaan sydäntään. Yksin kun olen mietiskellyt tätäkin episodia niin tunne tulevani melkein hulluksi. Sitten alankin jo ajattelemaan, että olen varmaan suurennellut omassa mielessäni asiaa. Mutta nyt kun saan vähän ymmärrystä niin tajuan miten sen ettei minun olisi välttämättä tällaista tarvinnut kestää. Välillä tosin äitini on ihan aihminen, mut sitten kun saa näitä "kohtauksia" niin haukkuu ja kaivelee kaikki vanhat asiat esille. Sit tosiaan alistaa ja nöyryyttää...

 

[Mää vaan]

Voimia sulle!!!! Meistä kaikista ei kasva aikuisia henkisesti vaikka ikää karttuisi...näin olen ajatellut omasta äidistäni jo pitkään. Hänellä lapsellisia kateellisuus ja suuttumus puuskia. Pitkään pitää asioita sisällään ja sit yht äkkiä räjähtää (kaikki menee överiksi) ja haukku, keneen nyt milloinkin joku asia liittyy ja jolle jostakin sillä hetkellä pikku asiasta suuttunut, kerralla sit vuosien kaunat!!! Ihan kamalaa kokea aikuisena oman äidin vihanpurkauksia-aivan sietämätöntä! Tulee tunne ettei ole koskaan lapsenakaan rakastanut ja koko ajan salaa vihannut-vaikkei ehkä pidä paikkaansa-tunteen purkaus on niin voimakas; että pitkäksi aikaa välit menee nolla linjalle,kunnes jälleen taas uskaltaa yhteyttä luoda.

Meillä on juuri näin! Mutta tasasin väliajoin. En jaksa enää unohtaa!

 

[*]

Otappas nyt välimatkaa äitiisi. Kiinnostaisi tietää, mistä kaikki on alkanut. Joku "syyhän" hänellä pitää olla tuohon. Syy, joka ei välttämättä siis ole tietenkään oikea, mutta hänen mielestään kyllä. Voit kyllä ihan hyvin keskustella perheneuvolassa tuosta äidistäsi, mikäli todellakin ahdistaa teidän elämää ja pelkäät hänen ottavat esim. viranomaisiin lasten vuoksi yhteyttä.

 

[otan osaa]

No, onpas teillä ikäviä vanhempia, ei tulisi moinen mieleenkään.

 

[Mää vaan]

No, onpas teillä ikäviä vanhempia, ei tulisi moinen mieleenkään.

Juu näin minäkin ajattelen. On hyvä esimerkki itselle millainen EN todellakaan halua olla lapsilleni.

 

[Hilja]

Mä lopetin hyväksynnän hakemisen äidiltäni, kun kuulin valehdelleen ihan uskomattomia asioita, aivan täyttä juoppohullun horinaa. Ja kun soitti mulle päissään ja ilmoitti että en kuulemma ole "antanut" hänen nähdä lastani (olin varmaan 4 kertaa soittanu ja antanu numeronikin erikseen että saa tulla käymään jos haluaa ja itse käynyt hänen luonaan ) ja kuulemma rakastaa meistä vaan vanhinta tyttöä.

Eipä siinä, tuota edeltää 30 vuoden henkinen piina äidiltä, eikä pelkästään lapsuudessa vaan esim kun olin ravintola-alalla, tuli työpaikalle kerjäämään multa rahaa ja tiskin takaa viinaa mun piikkiin, välillä sitten saattoi ilmestyä kulkemaan pöydästä pöytään haukkumassa mua, olin kuulemma 10-vuotiaana aiheuttanut hänelle melkein sydänkohtauksen kun olin tehnyt niin ison puhelinlaskun ja TIETYSTI pelkkää pahuuttani. Ja mä oon syyttänyt itseäni tuosta koko elämäni, muiden tapausten muassa. Ja sitä aina jaksoi muistuttaa että olen paha syntyjäni. Ja kaikki mistä vaan mua voi syyttää, ihan varmasti syytti...

Mulle oikea vaihtoehto oli sulkea koko ihminen lopultakin elämästä. Yli en ole tuon naisen tekemistä tuhoista päässyt ja varmasti menee vielä aikaa ennen kuin pääsenkään, mutta enempää ei mua ainakaan satuta.

En nyt ole tässä sanomassa että katkaise välit, kunhan kerron oman tarinani... :hug: :hug: :hug: sinulle!

Kuullostaa jotenkin tutulta...ua vaan pelottaa, että jos olen ottamatta häneen yhteyttä niin "myrkyttää" isänkin minua vastaan jotenkin! En tiedä. Kakkamainen tilanne. Mieheni sanoi minulle, että hänellä ei ainakaan ole enää mitään asiaa äidilleni. Että silleen...

Olen tosi pahoillani. Kuulostaa että näissä molemmissa tapauksissa äideillä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Kannattaa lukea lisää Narsistien Tuki ry:sta... Googlaamalla löytyy. Isäni on samanlainen. Hyvin kaukaiset välit pidän, vaikka isä yrittää koko ajan olla tekemisissä.

 

[Mää vaan]

Mä lopetin hyväksynnän hakemisen äidiltäni, kun kuulin valehdelleen ihan uskomattomia asioita, aivan täyttä juoppohullun horinaa. Ja kun soitti mulle päissään ja ilmoitti että en kuulemma ole "antanut" hänen nähdä lastani (olin varmaan 4 kertaa soittanu ja antanu numeronikin erikseen että saa tulla käymään jos haluaa ja itse käynyt hänen luonaan ) ja kuulemma rakastaa meistä vaan vanhinta tyttöä.

Eipä siinä, tuota edeltää 30 vuoden henkinen piina äidiltä, eikä pelkästään lapsuudessa vaan esim kun olin ravintola-alalla, tuli työpaikalle kerjäämään multa rahaa ja tiskin takaa viinaa mun piikkiin, välillä sitten saattoi ilmestyä kulkemaan pöydästä pöytään haukkumassa mua, olin kuulemma 10-vuotiaana aiheuttanut hänelle melkein sydänkohtauksen kun olin tehnyt niin ison puhelinlaskun ja TIETYSTI pelkkää pahuuttani. Ja mä oon syyttänyt itseäni tuosta koko elämäni, muiden tapausten muassa. Ja sitä aina jaksoi muistuttaa että olen paha syntyjäni. Ja kaikki mistä vaan mua voi syyttää, ihan varmasti syytti...

Mulle oikea vaihtoehto oli sulkea koko ihminen lopultakin elämästä. Yli en ole tuon naisen tekemistä tuhoista päässyt ja varmasti menee vielä aikaa ennen kuin pääsenkään, mutta enempää ei mua ainakaan satuta.

En nyt ole tässä sanomassa että katkaise välit, kunhan kerron oman tarinani... :hug: :hug: :hug: sinulle!

Kuullostaa jotenkin tutulta...ua vaan pelottaa, että jos olen ottamatta häneen yhteyttä niin "myrkyttää" isänkin minua vastaan jotenkin! En tiedä. Kakkamainen tilanne. Mieheni sanoi minulle, että hänellä ei ainakaan ole enää mitään asiaa äidilleni. Että silleen...

Olen tosi pahoillani. Kuulostaa että näissä molemmissa tapauksissa äideillä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Kannattaa lukea lisää Narsistien Tuki ry:sta... Googlaamalla löytyy. Isäni on samanlainen. Hyvin kaukaiset välit pidän, vaikka isä yrittää koko ajan olla tekemisissä.

Täytyypä käydä vilasemassa. Olen luullut että painin tämän asian kanssa yksin.

 

[black-velvet]

Mä oon kanssa miettiny omia vanhempiani just viime aikoina...ne ei hauku/syytä mistään, mutta en enää jaksa sitä, kun niitä tuntuu ...kat kiinnostavan mun elämä. Velvollisuudentunnosta kysyvät, kuin menee. En tiä, onko se sitten lähtenyt siitä, että valitsin niiden mielestä väärän miehen - eli ei suuripalkkaista työpaikkaa yms, mitä mun siskojen miehillä on - vai mistä moinen johtuu. Kyllästyin niitten häsläämiseen kans, kun oltiin menossa mun kummitytön rippijuhliin. kauheella vauhdilla piti olla liikkeellä, ja sitten istuttiin yli puoli tuntia kirkossa kattomas, kun ihmisiä lappo sisään...eli mitään kiirettä ei olisi ollut. Tuntuu, ettei ne luota mun omaan järjenkäyttöön pätkääkään. Tai - mistä tota tietää - ehkä ne muuten vaan on tullu siihen tulokseen, ettei musta oo mihinkään....En jaksa piitata.

 

[cothis]

:hug:

 

[VauvaUnelma]

:hug: :hug: jaksamisia sinulle ja perheellesi :hug: