V
vieras
Vieras
Isomummi on energinen, hyväkuntoinen 70-vuotias ja kovin hoivaviettinen ja hän haluaisi kovasti että kotihoidossa olevat lapsemme vietäisiin heille (5km päähän) aamuisin ja haettaisiin iltapäivällä, jotta saavat hoitaa ja lelliä. Karkkia saa joka päivä ja päivä kuluu juuri siten kun lapset haluavat, mitään ei ole pakko tehdä, ei syödä kunnon ruokaa tai nukkua.
Minä olen "julma" kun en tuohon suostu ja kylässäkin käydään vain 1-3 kertaa viikossa, vaikka hän on pyytänyt meitä asumaankin saman katon alle. Mies on samaa mieltä ettei sovi, mutta mies ei ole julma koska on isomummin lapsenlapsi.
Isomummi sitten järjestää asiat niin, että tulee useasti viikossa kutsumatta kylään ja kun olemme pihalla, leikittää lapsia ja tuo heille eväät ja koittaa houkutella eväsretkelle ilman että äiti tulee mukaan, ja sitten voivottelee lapsille että "Voi voi.. Minä niin mielelläni veisin teidät, mutta kun äiti nyt kieltää niin me ei voida mennä."
Minä voivottelen takaisin että "Voi kun isomummi meni lupaamaan teille retken eikä ollenkaan huomioinut ettei se nyt sovi kun olemme menossa juuri sisälle syömään RUOKAA." Ja tämäkin on kovin ikävää hänen mielestään, mutta minä en salli sitä että minusta tehdään syntipukki siitä että kiva eväshetki jää välistä. Jos on erikseen sovittu, niin retkillä joskus käyvät.
Kun isomummi kuulee että meillä on joku lapsenvahtina, tulee yllättäen kylään juuri silloin ja tulee sisälle leikkimään lasten kanssa tai houkuttelee heidät herkkujen avulla pihalle ja alkuperäinen lapsenvahti (aina joku sukulainen) jää sitten sisälle vahtimaan päiväunilla olijaa ja pyörittelee peukaloitaan kummissaan. Sitten meille isomummi sanoo että kun satuin paikalle, piti vain tervehtiä ohimennen ovelta mutta kun lapset niin kovasti pyysivät päästä pihalle, niin vein kun ei minulla tässä ollut muutakaan..
Isomummi saa lapsia hoitoon kerran viikossa, ja näkee heitä muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu sukulainen, vaikka moni muukin asuu lähellä.
Minä alan olla kurkkua myöten täynnä, ja niinä viikkoina kun näemme meidän kiireidemme takia vain kerran viikossa, isomummi soittelee sukulaisille ja suunnilleen itkee "kun ne eivät anna tavata lapsenlapsenlapsia."
Kuitenkin lapset tykkäävät hänestä ja olisi kiva antaa heidän olla yhteyksissä, mutta liika on liikaa. Miten tästä nyt selviäisi siten ettei kukaan loukkaannu verisesti?
Minä olen "julma" kun en tuohon suostu ja kylässäkin käydään vain 1-3 kertaa viikossa, vaikka hän on pyytänyt meitä asumaankin saman katon alle. Mies on samaa mieltä ettei sovi, mutta mies ei ole julma koska on isomummin lapsenlapsi.
Isomummi sitten järjestää asiat niin, että tulee useasti viikossa kutsumatta kylään ja kun olemme pihalla, leikittää lapsia ja tuo heille eväät ja koittaa houkutella eväsretkelle ilman että äiti tulee mukaan, ja sitten voivottelee lapsille että "Voi voi.. Minä niin mielelläni veisin teidät, mutta kun äiti nyt kieltää niin me ei voida mennä."
Minä voivottelen takaisin että "Voi kun isomummi meni lupaamaan teille retken eikä ollenkaan huomioinut ettei se nyt sovi kun olemme menossa juuri sisälle syömään RUOKAA." Ja tämäkin on kovin ikävää hänen mielestään, mutta minä en salli sitä että minusta tehdään syntipukki siitä että kiva eväshetki jää välistä. Jos on erikseen sovittu, niin retkillä joskus käyvät.
Kun isomummi kuulee että meillä on joku lapsenvahtina, tulee yllättäen kylään juuri silloin ja tulee sisälle leikkimään lasten kanssa tai houkuttelee heidät herkkujen avulla pihalle ja alkuperäinen lapsenvahti (aina joku sukulainen) jää sitten sisälle vahtimaan päiväunilla olijaa ja pyörittelee peukaloitaan kummissaan. Sitten meille isomummi sanoo että kun satuin paikalle, piti vain tervehtiä ohimennen ovelta mutta kun lapset niin kovasti pyysivät päästä pihalle, niin vein kun ei minulla tässä ollut muutakaan..
Isomummi saa lapsia hoitoon kerran viikossa, ja näkee heitä muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu sukulainen, vaikka moni muukin asuu lähellä.
Minä alan olla kurkkua myöten täynnä, ja niinä viikkoina kun näemme meidän kiireidemme takia vain kerran viikossa, isomummi soittelee sukulaisille ja suunnilleen itkee "kun ne eivät anna tavata lapsenlapsenlapsia."
Kuitenkin lapset tykkäävät hänestä ja olisi kiva antaa heidän olla yhteyksissä, mutta liika on liikaa. Miten tästä nyt selviäisi siten ettei kukaan loukkaannu verisesti?
