Joo-o, kaikenlaiset ""erilaiset"" himot ovat huono asia, jos ne pääsevät hallitsevaan asemaan sängyssä.
Minun miehelläni oli hirveä kiinnostus minun p***ereikääni. (Tämä ei ole provo, vaan ihan oikea asia) Hän kertoi heti suhteemme alussa, että pitää anaaliseksistä, johon minä sitten ilmoitin, että minä en pidä siitä, koska koen fyysistä kipua niin paljon. Yhteisen 7 vuoden aikana yritimme miehen mieliksi useita kertoja kyseistä aktia, kuitenkin vain pari kertaa onnistuen (mies yritti kaikkensa, oli hellä, rauhallinen, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu). Pari viimeistä vuotta meni rauhallisemmin, miehelleni riitti minun aukkojeni koskettelu, mutta viime vuonna räjähti.
Mies alkoi vaatia, että jos haluan jatkaa yhdessäoloa, niin pitäis saada anaalipuoli toimimaan. No eihän siitä mitään tullu, yhtäkään seksihetkeä ei mennyt, ettei hän jollain lailla roplannut peräreikääni. Pikkuhiljaa aloin väsymään koko touhuun ja kiinnostukseni seksiaktiin muuttui ahdistukseksi. Keskustelin mieheni kanssa asiasta, ja hän itkien myönsi, että on selvinnyt viimeiset 7 vuotta ilman anaaliseksiä vain sen takia, että on rakastanut minua niin paljon, mutta nyt tuo rakkaus on alkanut hiipumaan, koska en pysty toteuttamaan hänen haaveitaan. No, puimme asiaa kuukausia ja päädyimme eroon, asia oli miehelleni niin tärkeä, että se meni minun ohitseni. Ja siitä asian tärkeydestä, mieheni mukaan joka ikinen rakasteluhetki olisi pitänyt päättyä anaaliseksiin (siis niin kauan normaalisti kunnes minä tulen ja sitten hän hoitaa itsensä takapuoleen).
Päätös oli osaltaan kauhea sokki. 7 vuotta elämämme oli ollut täydellistä, huumorit kolahti yhteen, rakkautta oli paljon ja elämä oli ihanaa ja sitten joku tällainen asia rikkoo kaiken...
Toisaalta en kadu valintaa, vaikka elämäni miehen menetinkin. Ahdistus asian suhteen oli jo kasvanut niin suureksi, ettei sitä muuten olisi voinut poistaa.
