On aivan ERI ASIA, onko lapsi kotona vai hoidossa.

[koppis]

Mut muistathan ap sen, ettei kaikilla ole esim. taloudellisesti mahdollista olla lapsen kans kotona.

Ei tietenkään. Mutta toisaalta ei ole pakko ottaa sitä isoa asuntolainaa ym.. valintoja, valintoja. Ja läheskään kaikilla ei ole kyse siitä, etteikö olisi mahdollista. Penniä venyttämällä olisi, mutta ei haluta luopua totutusta elintasosta, eikä jakseta uhrautua. Kyllä Suomessa on asiat sen verran hyvin, että ainakin sen pari vuotta pystyy kotona olemaan, jos toinen vanhempi töissä. Ja oli miten oli, mutta ihmetyttää, kun väitetään, ettei ole merkitystä, onko lapsi kotihoidossa vai muualla hoidossa. On sillä aika paljonkin, ihan vanhempi-lapsisuhteen kannalta.

Pakko kyllä vastata tähän, että meidän oli pakko ottaa iso asuntolaina ja enempää en sitä selosta, mutta käytännössä ei ollut muita vaihtoehtoja. Kotona hoidettiin esikoista 5 vuotta ja kakkosta 3 vuotta, mutta kolmosen kohdalla piti tinkiä kotihoidon pituudessa. Minulla ei silti ole huono omatunto pienimmän lapsen kohdalla, koska oikeasti olemme hänelle läsnä arki-illat, viikonloput, lomat (emme kiikuta hoitoon). Hänellä on aivan ihana hoitotäti, kuin mummo. Elintasostakin osaamme tinkiä: mitäs sanot: minä olin 3v. kotona lasten kanssa putkeen ja mies opiskeli tuon ajan ilman opintotukia!

Ja vielä lisäys tähän: sossusta emme hakeneet rahaa kertaakaan. Eli toki meillä oli säästöjä, mutta kyllä tiukkaa teki.

 

[Kowalski]

kerrankin joku on tuonut samat asiat esille mitä oon itse ajatellut. Jos mulla on varaa olla lapsen totaaliyh:na kotona sen 3v niin miten ei voisi olla perheellä jossa toinen käy töissä? Meillä ei ole yhtään palkkatuloja, mutta eipä ole yhtään lainaa, tai muutakaan ylimääräistä.

No tuota, sä sait varmaan tukia?

Ja sulla oli elätettävänä vain sinut ja yksi pieni lapsi.

Työssäkäyvä keskivertoduunari ei saa tukia, ja elättää palkallaan itsensä, puolisonsa ja ehkä useammankin lapsen.

Sanoisinkin, että kaikkein helpointa on olla kotona lastaan hoitamassa jos on joko tosi köyhä tai tosi rikas - keskipalkkaisilla tilanne ei ole yhtä ruusuinen.

 

[Kötiäiti vielä]

Mut muistathan ap sen, ettei kaikilla ole esim. taloudellisesti mahdollista olla lapsen kans kotona.

Niin, jos haluaa heti sen luxustalon, auton ja on kauhea määrä asuntovelkaa, niin varmaan pitää mennä töihin ja laittaa lapsi hoitoon tosi pienennä. Me teemme niin, että ostamme oman asunnon, kun lapsi on 3 v. Säästämme nyt jo kun olen kotona lapsen kanssa ja tyydymme tavalliseen asuntoon, kun ostamme sen....

 

[dsa]

ENtä jos on kotona hoidossa? ELi vieras hoitaja mutta saa olla kotona?

Parempi kuin päiväkoti mutta hoitajastakaan ei voi koskaan tietää. Olen itse pph ja muutaman hoitajan tiedän, jolle en ikimaailmassa lastani veisi. Kuitenkaan se lapsi ei ole omassa kodissa. Hoitajan koti ei ole lapsen koti.

Tässä nyt ei varmaan tarkoitettu pphoitoa, vaan sitä, että lapsi on omassa kodissaan ja sinne tulee hoitaja lapselle.

Mielestäni mukavampi lapselle, kun saa tutussa ympäristössä olla. Meillä siis toimittu näin, kun ei olla työvuoroja saatu soviteltua niin, että jompi kumpi vanhemmista hoitaisi. Tutuksi tullut lastenhoitaja tulee meille.

 

[Pinki]

Miksi tämmöisestä asiosta edes pitää jankata? Eikö se nyt itsestään selvää, etteise vain ole mahdollista kaikille? Miksi nostaa itsensä jalustalle?

 

[jaa]

Aina jaksaa naurattaa tuo 0-3 v ikähaarukka.

Ikäänkuin yli 3-vuotias lapsi ei kaipaisi kotia ja vanhempiensa seuraa muutoin kuin iltaisin ja viikonloppuisin...

Toinen, mikä naurattaa, on kun puhutaan YHDESTÄ lapsesta. Kyllähän yhden lapsen kotihoitaa helpostikin 3 v ikään asti, vaan kun lapsia on useampia niin asia ei olekaan yhtä simppeli.

MINUN ratkaisuni on ollut PARAS :saint:, hajotkaa. Meillä esikoinen meni hoitoon pari viikkoa ennen 3 v synttäreitä, kuopus 1 v 9 kk iässä, mutta kumpikaan ei ole koskaan joutunut olemaan hoidossa 40 h viikossa tai yli. On arkivapaita, on 3-5 h hoitopäivää....ME vasta HYVIÄ vanhempia olemmekin mieheni kanssa :saint:

No meilläpä kuopus meni hoitoon kun täytti 3v ja silloinkin 10päivää kk ja vain 6h enimmillään. Jäin työttömäksi ja otin pois heti. Nyt sain taas töitä ja edelleen ovat vain 10pvää kk. Ja meillä on 5v ja 3v jotka kyllä tosiaankin kaipaa äitiä ja isää. Syli on vielä tärkeä ja hyvä niin.

 

[joku]

Miksi tämmöisestä asiosta edes pitää jankata? Eikö se nyt itsestään selvää, etteise vain ole mahdollista kaikille? Miksi nostaa itsensä jalustalle?

Peesi!

Kuitenkin fakta on, että hoitopaikkoja tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan. Miksei ennemmin keskustella siitä, miten saataisiin HYVIÄ ja TURVALLISIA hoitopaikkoja lapsille? Ja miten saadaan niistä mahdollisimman viihtyisiä ja sopivia lapsille?

Ei, kun pitää tapella siitä, kuka on paras äiti.

 

[versatile]

Mut ne ainakin aivopesi lapsena ensin perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa, nimittäin viihtymään siellä. En muista niistä ajoista mitään huonoa. Muistan vain miten kivaa mulla oli muitten lasten kanssa ja mitä kaikkea hauskaa touhuttiin. Mulla on kyllä aivan loistavat vanhemmat ja niitten kanssa myös matkusteltiin paljon ympäri maailmaa. Ei mun mielestä voi sanoa että hoitopaikat ovat automaattisesti aina kauheita lapselle (tai kotihoitokaan).

 

[ap]

Eihän tässä ole tarkoitus väittää, että päiväkodissa lapsi varsinaisesti kärsii. Se on vain ihan eri asia niin vanhemmallekin kuin lapselle, hoitaako häntä pk-täti vai äiti/isä. Jää paljosta paitsi, jos lapsen laittaa pienenä hoitoon.

 

[i]

Öh, eikös tuo nyt ole jokaiselle ihan itsestään selvä juttu, että on eri asia (sekä lapsille että vanhemmille), onko lapsi päivähoidossa vai kotihoidossa jommankumman vanhempansa kanssa?

Sen sijaan se taas on peepuhetta, että ihan kaikki voisivat jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi joka ikisen lapsen kanssa.

 

[ja pöh]

Olipa typerä kirjoitus.

Vein lapset hoitoon vaikka ei ollutkaan iso asuntolaina. Jos on työpaikka missä viihtyy, on yhtä juhlaa päästä sinne takaisin. Ja lapsen kanssa jaksaa painaa täysillä sitten sen ajan kun ollaan yhdessä. Ei sitä muuten niin hyvin jaksakaan. Toki hoitopäivän pituus ja hoitopaikan laatu on ihan olennaisia kysymyksiä. Ainakin silloin kun lapset oli ihan pieniä, asia oli kyllä niin, että paremmin ne ammattilaiset hoiti kuin äiti. Meillä oli ainakin tosi hyvä perhepäivähoitaja ja myöhemmin kaksi eri päiväkotia. En taatusti menettänyt mitään!!! Ja myös lapsilla oli taatusti kivaa: tykkäsivät kovasti hoitajistaan ja saivat myös leikkikavereita.

 

[-]

Kyllä mä väitän, että on olemassa myös perheitä joiden lasten on parempi päiväkodissa. Yksi äiti istuu netissä kaiket päivät ja lapsi touhuaa itsekseen, äidin perse nousee sen verran, että alpsi saa ruokaa nenän eteen ja ehkä puhtaan vaipan.

Naapurin äiti huutaa ja raivoaa lapsilleen päivät pitkät. Kuvittelisin, että päiväkodissa olisi niilläkin parempi.

Ei pelkkä kotihoito autuaaksi tee vaan sen hoidon laatu, tapahtui se sitten vanhempien toimesta tai päiväkodissa.

 

[-]

Ainakin silloin kun lapset oli ihan pieniä, asia oli kyllä niin, että paremmin ne ammattilaiset hoiti kuin äiti.

Siis oikeesti???

 

[vieras]

Yksi ystäväni pisti lapsen hoitoon kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, ja palasi töihin. Lapsi oli melkoinen elohiiri, alkoi kävellä 8kk iässä eikä sen jälken ole pysähtynyt. Ystäväni tokaisi yhdelle toiselle ystävälle (olin läsnä joten kuulin tämän itse) että ihanaa kun pääsee töihin. Tämä toinen ystävä piti melkoisen saarnan... "sitten lapsia ei pitäisi tehdä kun ei kerran niiden kanssa jaksa" jne. Voi hyvänen aika, tiedän montakin äitiä jotka ovat olleet onnellisia kun ovat päässeet takaisin töihin ja hyvin hoidettuja lapsia ovat olleet, niin kotona kuin hoidossakin.

 

[Blaaah]

Mielestäni mukavampi lapselle, kun saa tutussa ympäristössä olla. Meillä siis toimittu näin, kun ei olla työvuoroja saatu soviteltua niin, että jompi kumpi vanhemmista hoitaisi. Tutuksi tullut lastenhoitaja tulee meille.

Yhtälailla se päiväkoti tulee lapselle tutuksi ympäristöksi nopsaa.

 

[pöh]

Mut muistathan ap sen, ettei kaikilla ole esim. taloudellisesti mahdollista olla lapsen kans kotona.

höpö höpö

Tässä taas mamma joka ei tiedä mitään elämän realiteeteista.

 

[Blaaaah]

Kyllä mä väitän, että on olemassa myös perheitä joiden lasten on parempi päiväkodissa. Yksi äiti istuu netissä kaiket päivät ja lapsi touhuaa itsekseen, äidin perse nousee sen verran, että alpsi saa ruokaa nenän eteen ja ehkä puhtaan vaipan.

Eiköhän tuo ole aika yleistä. Tälläkin palstalla jotkut kotiäidit notkuu kaiken aikaa.

 

[ja pöh jatkaa]

Ainakin silloin kun lapset oli ihan pieniä, asia oli kyllä niin, että paremmin ne ammattilaiset hoiti kuin äiti.

Siis oikeesti???

Siis kyllä. Mulla oli alussa esim. hakusessa, mitä panna lapsen päälle milläkin kelillä. Kaikki asiathan tuli aivan uutena. Oma lapsi oli eka hoidettavani. Opin monta asiaa hoitajilta.

Päivähoidossa oli myös enemmän askartelua, laulua, leikkiä jne. kuin olisin kuunaan kotona pystynyt. Olen käsistäni sinänsä kätevä, mutta en olisi osannut tehdä yhtään mitään lasten tasolla. Laulan nuotin vierestä ja repertuaariin kuuluu vain joululauluja ja pieniä pätkiä virsistä tms., joita vielä laulettiin koulujen aamunavauksissa kun olin lapsi.

Asumme kerrostalossa, jossa tulee seinät aika pian vastaan. Talon piha myös pieni pläntti, minne ei voi jättää yksin. Eli on eri tilanne jos asutaan jossain, missä lapset saa vapaasti touhuta ulkoleikeissäkin.

Eli tämmöisiä tekijöitä. Sinänsä olen ihan normaali äiti. Pullat osaan leipoa eikä alko ole ongelma jne.

Korostaisin vielä, että lapset ovat todella oikeasti kiintyneet viranpuolesta-hoitajiinsakin. Ei se pk ole mikään kylmä systeemi. Ihmiset siellä on töissä.

 

[koppis]

Öh, eikös tuo nyt ole jokaiselle ihan itsestään selvä juttu, että on eri asia (sekä lapsille että vanhemmille), onko lapsi päivähoidossa vai kotihoidossa jommankumman vanhempansa kanssa?

Sen sijaan se taas on peepuhetta, että ihan kaikki voisivat jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi joka ikisen lapsen kanssa.

Nimenomaan tuo viimeisen lauseen kommentti! Eli jos perheessä on vaikka 4 lasta, niin monikaan ei pysty jäämään kotiin JOKAISEN kanssa kolmeksi vuodeksi. Helppo niitten on puhua, joilla vaikka vain 1 muksu. Moni tekee lapsia vielä vanhemmalla iällä, iltatähtiä esimerkiksi. Jos siinä vaiheessa ei jo saa olla omistusasuntoa, jonka lainaa pitää maksaa, niin on se ihme juttu. Ei täällä palstalla kaikki ole 20-vuotiaita ja ahneita "heti-mulle tänne-kaikki"-tyyppejä.

 

[n]

2v on 7-9 päivää kuussa hoidossa. Hoitopäivät 5-7 tuntia. Hyvää on tehnyt äidille, eikä lapsikaan näytä traumatisoituneen. Ei haluttu kuitenkaan asuntoa myydä, kun se laina on ollut jo vuosia ennen lapsia. Jos ei ole lainoja, mies tienaa hyvin tai sossusta saa, niin en mäkään töihin menis

 

[feger]

Minun mielestä pahin vaihtoehto on jättää lapsi isovanhempien hoidettavaksi. Nehän antavat aina kaiken periksi. B)

 

[Huoh]

pakko naputtaa vastausta vaikka yleensä olen näiden suhteen laiska
nimittäin tuosta talouspuolesta. Kaikilla EI todellakaan ole taloudellista
mahdollisuutta jäädä kodinhoidontuelle ja siinä ei "jos vaan tingitte
totutusta tasosta"-lässytykset auta. On helppoa nähdä kapeasti jos ei
ole vertailupohjaa
meillä on kolme lasta ja reippaasti lainaa(sitä on valitettavasti aikoinaan
tullut tehtyä.). Esikoinen ja kakkonen syntyivät pienellä ikäerolla ja kakkosen
ollessa 9kk mun oli valitettavasti laitettava pienet hoitoon ja palattava töihin.
Multa lähti edellinen paikka alta(raskausaikana henkisesti hyvin raskasta tapella
liiton kautta läheisten pomojen kanssa, peräten omia oikeuksia) ja uutta,
loistavaa tilaisuutta tarjottiin juuri siihen saumaan.
Ja kun velat on kovat(mies "perusduunari" eli sen verran tienaa että tuista ei
tarvitse haaveilla) ja tuollaista tilaisuutta tarjotaan niin valinta oli siinä.
Mun ala on vielä sen verran harvinaisempi että näitä uusia mahdollisuuksia
ei joka kulman takaa voi odotella.
Nyt kolmosen kanssa me oltiin jo saatu hieman lainoja pienemmiksi ja kierrettiin
kaikki pankit läpi. Viimeinen oljenkorsi sitten tärppäsi: saatiin järjestettyä lainat
niin että pystyin jäämään kotiin hoitamaan pikkuista. Ja niin, myös isommat ovat
kotona
anteeksi sekava selitys(väsy) mutta summa summarum, mä tiedän että aina se ei vaan
ole mahdollista eli ymmärrystä niille ketkä sen kanssa kamppailevat. Ja myös olen sen
eteen hurjasti ponnistellut että nyt sain tämän "penninvenytyskauden" järjestymään
eli tsemppiä myös muille kotiäideille
(ja etukäteen taivastelijoille:kyllä. Olen ollut huikentelevainen lainanottaja aikoinaan
ja vielä kehdannut hankkia lapsia ennenkuin talo velaton jne )

 

[Madicken04]

Eihän tässä ole tarkoitus väittää, että päiväkodissa lapsi varsinaisesti kärsii. Se on vain ihan eri asia niin vanhemmallekin kuin lapselle, hoitaako häntä pk-täti vai äiti/isä. Jää paljosta paitsi, jos lapsen laittaa pienenä hoitoon.

Me ollaan siittä onnekkaassa tilanteessa että meidän lapsia hoitaa sekä pk-tädit että äiti ja isä. =) Enkä usko että ollaan ihan ainoita perheitä joissa tilanne on tämä. Lapset ovat nyt 4v & 5v eivätkä ole vielä koskaan olleet hoidossa ihan täyttä aikaa. Ollaan onnistuttu lyhentelemään hoitopäiviä ja pitämään viikkovapaita sekä omia lomia pitkin vuotta.

Lisäksi meidän lasten kohdalla päivähoito on ollut parempi ratkaisu kuin pelkkä kotihoito, kuntoutuksellisista syistä. Ja on varmasti muitakin perheitä joille tuo on jostain syystä parempi ratkaisu. Mitenkään kotihoitoa kritisoimatta. Tietysti on hieno asia jos vanhempi haluaa ja pystyy hoitamaan lapsensa kotona niin että se on lapsellekin paras vaihtoehto.

 

[bdt]

Ihan eri lailla on lapsen (0-3v) elämässä "mukana", jos hänen kanssaan viettää päivät, hoitaa itse perushoidon jne.. Hoitopäivät usein pitkiä, sen jälkeen vielä kauppareissut ym. ja kappas onkin nukkumaanmenoaika. Itse olin väliaikaisesti töissä, ja 2-vuotiaani oli hoidossa. On se kyllä aivan erilaista, missä määrin sitä läsnäoloa, perushoivaa ym. pystyy tarjoamaan kotihoidossa. Joo, voihan sitä äidin läsnäoloa antaa iltaisin tai vkonloppuisin, mutta eipä se ole lähimainkaan sama asia. Minulla on nyt kokemusta kummastakin , ja kyllä vaan se kotihoito on PIENELLE lapselle parasta, mikäli äiti on tervejärkinen. Jää todella paljosta paitsikin, jos lapsi hoidossa.

No jaa, tämä on sinun mielipiteesi.

 

[www]

ok -jos mä menisin töihin pitäisi meidän lähteä aamulla kotoa viimeistään n 06lta,koska työni alkaa 07,ja kestää klo 15-16, sitten hakisin lapsen viim.n16.30 ja sitten pari tuntia kotona ja lapsi nukkumaan jotta jaksaa herätä ja lähteä 6lta taas. siinä olis päivää kohden 3-4 tuntia aikaa vanhempien kanssa. EI SE RIITÄ...