Tiedän tunteen, ap. En toki noin törkeää, että kaukomatkoilta tullessa tungettaisiin oma lapsi muualle nukkumaan, että vanhemmat saisi itse nukkua.

Jättäkööt reissut väliin, jos ei kykene hoitamaan itse. (Ja kyllä, olen reissannut paljon, lasten kanssa, myös toisella puolella maapalloa, ja tiedän mitä se on).
Meillekin tullaan aina syömään, ikinä ei tiedä, kuka tulee ja montako tulee, meillä lapset saa myös leikkiä sisällä, äänekkäästi, keskenään, joskus pelataan sitten porukalla ja tehdään läksyjä (läksyt tehdään ensin, oli sitten niitä kavereita tai ei ja ne kaveritkin tekee läksynsä meillä). Harvan vanhemmalta tulee vaikka facen kautta: kiitos, kun lapseni sai syödä teillä ruoan, teitte läksyt, luitte seuraavan päivän kokeeseen jne.
Se otetaan itsestään selvyytenä, mutta silti omalle lapselle ei tarjota ruokaa (toki meillä pitää käydä syömässä aina kotona koulun jälkeen, ennenkö saa mihinkään lähteä). Ja ei, en ole kotiäiti, meillä on työt järjestetty niin (yritetään ainakin aina), että toinen on mahdollisimman pian kotona koulun jälkeen, ja toinen yrittää olla aamulla pidempään kotona.