on kyllä niin epäreilua,mulla ja miehellä ei ollut lähes koskaan kahdenkeskistä aikaa,mutta nyt ku se jätti mut

["helmililja"]

niin sitte kun se löytää uuden niin niillä on sitten aikaa hoitaa sitä parisuhdettansa,koska mä hoidan lapset! ainakin puoliksi! tosi epäreilua! jos meillä olis ollut sama aika parisuhteelle,tai edes osa siitä niin meillä olis vielä parisuhde!

miksi mies olis mun kanssa kun yksin ollessaan saa aikaa parisuhteellensa ja vapaa-aikaa.. ja mun kanssa olelssa olis sidottu lapsiin paljon enemmän,eikä oo kahdenkeskistä aikaa.

jotenkin sitä katkeroituu!

 

[Phoebsi]

Pidä pintasi sitten, että lapset puolet ja puolet, sinulla ja exällä. Että sinäkin saat sitä omaa aikaa, ajatella, mennä eteenpäin. Ja sitten jos itselläsi on uusi suhde, niin sinullakin on sille aikaa.

Älä katkeroidu, se syövyttää.

 

[Määa]

No heh. Ai että olisit saanut pidettyä miehes, jos yhteistä aikaa vain olis ollut enemmän? Pah.
Miehesi halusi uuden, ja sillä selvä.

 

["helmililja"]

No heh. Ai että olisit saanut pidettyä miehes, jos yhteistä aikaa vain olis ollut enemmän? Pah.
Miehesi halusi uuden, ja sillä selvä.

no kyllä se nyt vähän vaikuttaa koko parisuhteeseen jos aina lapset on läsnä ja koskaan ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa.. ei sitä enään illalla väsyneenä paljoa jaksa panostaa toiseen ja suhteen ylläpitoon,kun uni vie voiton. ei sillä vielä ole uutta,mutta se on vain ajan kysymys, ja siinä sitte ovat kylki kyljessä rauhassa puolille päiville,rakastelevat hitaasti rauhassa,levänneinä.

sitä ei ikinä ollut meillä, aina jompikumpi väsynyt.

 

[Saraldo]

No minkä takia te ette sitten ottaneet sitä kahdenkeskistä aikaa? Ei siihen tarvita mummoloita, kun lapset nukkuu niin teillä on kahdenkeskistä aikaa. Mutta jos mies jo silloin mieluummin meni omiin harrastuksiinsa kuin vietti aikaa sun kanssa, niin ei sitä suhdetta olis mikään hoitosysteemi pelastanut, kun kerran toinen valitsee mieluummin muut kuin sinut.

 

["helmililja"]

Pidä pintasi sitten, että lapset puolet ja puolet, sinulla ja exällä. Että sinäkin saat sitä omaa aikaa, ajatella, mennä eteenpäin. Ja sitten jos itselläsi on uusi suhde, niin sinullakin on sille aikaa.

Älä katkeroidu, se syövyttää.

kiitos kauniista sanoistasi,taitaa vaan olla osittain myöhäistä..

mikä siinä on että kaikki mummit ja kummit ja papat asuu samalla paikkakunnalla,eikä ole viitsinyt olla avuksi juuri yhtään. ärsyttää. kai se loppu tulee jos ei mitään jaksa kahdestaan tehdä koskaan.

 

["helmililja"]

No minkä takia te ette sitten ottaneet sitä kahdenkeskistä aikaa? Ei siihen tarvita mummoloita, kun lapset nukkuu niin teillä on kahdenkeskistä aikaa. Mutta jos mies jo silloin mieluummin meni omiin harrastuksiinsa kuin vietti aikaa sun kanssa, niin ei sitä suhdetta olis mikään hoitosysteemi pelastanut, kun kerran toinen valitsee mieluummin muut kuin sinut.

no kun ei jaksettu! mies oli kaikki yöt kotona,kaikki illat kotona,lähes kaiken vapaa-aikansa. Mutta kun ei jaksettu enään esimerkiksi rakastella kun lapset saatiin nukkuu. sitäpaitsi kuka voi rentoutua kun tietää että lapsi voi poukkaa siihen koska vaan, ikinä ei voinut kunnolla antautua vaan nauttimaan siitä. paitsi viimeisten kuukausien aikana kumpikaan ei edes jaksanut.

kyllä siis lasten hoidossa olo olisi auttanut,kun oltais rauhassa saatu levänneinä keskittyä vain toisiimme.

 

["hupu"]

[QUOTE="helmililja";28075687]ei sillä vielä ole uutta,mutta se on vain ajan kysymys, ja siinä sitte ovat kylki kyljessä rauhassa puolille päiville,rakastelevat hitaasti rauhassa,levänneinä.[/QUOTE]

Sulla taitaa olla eroprosessi vielä hyvin keskeneräinen, oletko ajatellut jotain erokurssia tms.? Keskity tämänhetkiseen tilanteeseen, mene päivä kerrallaan, äläkä nyt ainakaan sure etukäteen mahdollisia tulevia tilanteita!

 

["vieras"]

[QUOTE="helmililja";28075623]niin sitte kun se löytää uuden niin niillä on sitten aikaa hoitaa sitä parisuhdettansa,koska mä hoidan lapset! ainakin puoliksi! tosi epäreilua! jos meillä olis ollut sama aika parisuhteelle,tai edes osa siitä niin meillä olis vielä parisuhde!

miksi mies olis mun kanssa kun yksin ollessaan saa aikaa parisuhteellensa ja vapaa-aikaa.. ja mun kanssa olelssa olis sidottu lapsiin paljon enemmän,eikä oo kahdenkeskistä aikaa.

jotenkin sitä katkeroituu! [/QUOTE]

Niin, miten ihmeessä sitä yhdessä olevat ydinperheelliset yleensä pysyy yhdessä, miten.... (kun joutuvat ihan itse lapsensa hoitamaan?)

 

["vieras"]

Teidän parisuhteen kariutuminen tuskin johtui siitä, että kahdenkeskinen aika miehen kanssa jäi vähiin, kyllä syy on jossain muualla. Miksiköhän minä sitten olen vielä onnellisesti yhdessä mieheni kanssa, vaikka meillä ei 5 vuoteen ole juurikaan lapsivapaata aikaa ollut. Ehkä pari kertaa on käyty ravintolassa kahdestaan syömässä tänä aikana ja pari kertaa jossain rautakaupassa remonttitarpeita katselemassa. Niin, ja tietty synnytyksissä ollaan hetki saatu olla "kahdestaan"...

 

[Saraldo]

Mistä syystä mies sut jätti? Minkä ikäisiä lapsia teillä on ja paljonko? Jos ei sukulaiset auta, silloin voi palkata lastenhoitajan illaksi/yöksi ja lähteä hotelliin.

Ei parisuhdetta hoideta sillä, että lapset saadaan silloin tällöin jonnekin yökylään. Sitä hoidetaan joka päivä jollain lailla. Jaksamista auttais se, että kun kerran molemmat on iltaisin kotona, niin pari kertaa viikossa toinen saa lähteä ihan yksinään jonnekin harrastukseen vaikka lenkille tai kuntosalille tai uimaan tai vaikka shoppailemaan. Pääasia että rentoutuu jotenkin.

Oveen voi hankkia lukon, silloin saa touhuta makuuhuoneessa ihan rauhassa ja jos vaikka joku lapsista sitten herääkin, ei pääse heti siihen paraatipaikalle seuraamaan toimitusta. Ja jos vaan pikkulapsiperheet malttaisivat odottaa, että lapset on hiukan isompia, moni asia alkaa helpottua. Munkin tyttö oli viime yönä kaverinsa luona yötä, ei siis välttämättä tarvita enää niitä mummoja ja kummeja.

 

[hyulhl]

Pidä pintasi sitten, että lapset puolet ja puolet, sinulla ja exällä. Että sinäkin saat sitä omaa aikaa, ajatella, mennä eteenpäin. Ja sitten jos itselläsi on uusi suhde, niin sinullakin on sille aikaa.

Älä katkeroidu, se syövyttää.

Pidä pintasi... ovatko lapset jokin rasite eronneille vanhemmille? Että pitää ihan pitää puolensa siitä että toinen varmasti pitää niitä tarpeeksi?

 

["neljän äiti"]

Meillä on neljä lasta eikä juuri koskaan lapsivapaata aikaa. Eikä sellaista edes kaivata.
Seksiä meillä harrastetaan silloin kun lapset nukkuu tai joskus lähdemme molemmat töistä sitä varten tuntia aikaisemmin kun lapset ovat vielä päiväkodissa/iltapäiväkerhossa.

Olisiko eron syy ollut jossain muussa kun yhteisen ajan puutteessa?

 

[Phoebsi]

Pidä pintasi... ovatko lapset jokin rasite eronneille vanhemmille? Että pitää ihan pitää puolensa siitä että toinen varmasti pitää niitä tarpeeksi?

Ei ole rasite, mutta lapset ainakin ansaitsee nähdä sekämisää että äitiä. Ja ap:lle tekee hyvää olla omassa rauhassa, miettiä, päästä erosta yli. Joskus jotkut hautautuu siihen oloonsa eivätkä halua olla yksin, omivat sitten lapset katkeruudessaan.

Ap ehkä ajattelee, että jos yhteistä aikaa olisi ollut, eroa ei olisi tullutkaan. Ehkä ap kuitenkin halusi sitä aikaa? Olisi tarvinnut sitä, ei olisi halunnut erota. Ei kiva tilanne.

 

[äiti joka miettii eroa]

Tiedätkä mitä? Mä ajattelin just tässä arjen kurjana hetkenä , että jos olisin eroonut mulla olisi sitä kuulua omaa aikaa mitä on suuri synti himoita mutta mikä pitää ottaa ettei ole marttyyri...
Jos asuisimme mieheni kanssa erillään niin lapset olisivat luultavammin puolet ja puolet ajastaan tykönämme.

Nyt kotona on kaksi aikuista jotka ei kohtaa arjessa, eivät käy yhdessä missään ja kasvetaan väkisin erilleen.
Tähän voi toki palstan mamma huutaa että miksi piti lapsia tehdä?
Pitihän niitä tehdä mtuta enpä tiennyt , että lapsiemme syntymän jälkeen hautaan vanhempani, appeni ja anoppini sekä molemmilta meni sisarruksia muutaman vuoden välein.
Nyt olla möllätetään kahdestaan tämän lapsi arjen keskellä ilman vapaata heistä.

mutta todella pohdin , että jos olisimme erillään asumassa yhteiskutna tukisi minua ja miestäni enemmän. Saisin lapsenhotio apua ja joitain tukeja.
Vaikka kun olisimme erillään meillä olisi molemmilla omaa aikaa paljon enemmän, omissa asunnoissamme.

Sitä en sano , että tämä olisi hienompaa ja antoisampaa. Tuskin. Mutta minulla olisi omaa aikaa uuden oman kullan kanssa ainakin kerran kuussa. Aivan aikuisten oikeesti kahden kesken.

Juuh, ei erota ja ei tulla yhteiskunnalle rasiitteeksi.

 

["hei"]

[QUOTE="helmililja";28075701
mikä siinä on että kaikki mummit ja kummit ja papat asuu samalla paikkakunnalla,eikä ole viitsinyt olla avuksi juuri yhtään. ärsyttää. kai se loppu tulee jos ei mitään jaksa kahdestaan tehdä koskaan.[/QUOTE]

Pyysittekö heiltä apua? Ihan selväsanaisella suomenkielellä? Ja miten usein?

Oon joidenkin läheisteni kanssa törmännyt siihen, että apua kaivataan, mutta ei pyydetä. Läheisten pitäisi jotenkin maagisesti vaan aavistaa se avuntarve. Lisäksi pyydetään monesti vain yhdeltä ihmiseltä ja häneltäkin ihan sopimattomiin aikoihin (esim. työssä käyvältä aina aamupäivisin yms). Niin eihän se oo ihme jos ei apua tuu...

 

["hei"]

[QUOTE="helmililja";28075701]
mikä siinä on että kaikki mummit ja kummit ja papat asuu samalla paikkakunnalla,eikä ole viitsinyt olla avuksi juuri yhtään. ärsyttää. kai se loppu tulee jos ei mitään jaksa kahdestaan tehdä koskaan.[/QUOTE]

Pyysittekö heiltä apua? Ihan selväsanaisella suomenkielellä? Ja miten usein?

Oon joidenkin läheisteni kanssa törmännyt siihen, että apua kaivataan, mutta ei pyydetä. Läheisten pitäisi jotenkin maagisesti vaan aavistaa se avuntarve. Lisäksi pyydetään monesti vain yhdeltä ihmiseltä ja häneltäkin ihan sopimattomiin aikoihin (esim. työssä käyvältä aina aamupäivisin yms). Niin eihän se oo ihme jos ei apua tuu...