Perussuomalaisena ehdotan, että valtio hankkii kaikille naisille auton.
Ilmeisesti laskit leikkiä. Usein muistelen aikaa, jolloin autoilin. Kerran vuokrasin pakettiauton, jonka vaihdekeppi ei toiminut kunnolla. Veimme tavaraa kierrätyskeskukseen ja peruuttaminen ei onnistunut.
Pyysin miehiä apuun ja vika tosiaan oli autossa. Kun pääsimme takaisin Helsinkiin ja palautin auton firmaan, tunsin suunnatonta helpotusta.
Nykyään ihmettelen sähköpotkulaudan suosiota. Keskikaupungilla on paljon helpompi edetä kävelemällä.
Sairaalat ovat helisemässä tapaturmien takia.
Olen koko elämäni kärsinyt miesten liiasta huomiosta. Ikääntyneenä maski kasvoilla elämä tuntuu ihanalta.
Kaiken perusta on kotikasvatus. Poikia pitää kasvattaa kunnioittamaan tyttöjä ja naisia.
Muistan kun parikymppisenä matkustin junalla Saksassa. Kaksi nuorta miestä halusi kantaa laukkuani.
He olivat erittäin kohteliaita. En enää muista otinko vastaan apua. Laukkuni oli melko kevyt.
Muutama vuosi sitten Helsingin lentokentän liukuportaat pysähtyivät. Minulla oli korkeat talvinilkkurit ja olin tuskastunut matkalaukkuni kanssa. Nuori mies sieppasi laukkuni ja jäi odottamaan minua portaiden yläpäähän. Kiitin avusta, joka oli tarpeen.
Ihmisiin pitää luottaa. Apua pitää saada ja uskaltaa ottaa vastaan.
Tuntuu kurjalta, kun vielä nykyään fiksu oikeustieteen opiskelijanainen joutuu pelkäämään Helsingin liikennevälineissä. Minusta autoton elämä on ihanaa ja ympäristöystävällistä.
Toki otan auton vastaan, jos persut sen minulle joskus lahjoittavat. Kiitos paljon jo etukäteen.