Ajaako teitä yhteen ne tekijät jotka edellyttävät parisuhdetta, kuten lapsi, tarve elää jonkun kanssa ym. sekä tietysti sosiaaliset tekijät, kemialliset

tekijät jne.? Kummallakin tarve on sama, mutta oletteko toisillenne oikeat kumppanit?
Olette olleet yhdessä vuoden. Vielä siinä ajassa ei ehdi kunnolla tutustua. Kun ei ole tullut vastaan sellaisia tilanteita joissa parisuhde tosiaan mitataan, eikä vielä vuodessa oikein olla 100% rela eli oma itsensä. Sitä kuitenkin vielä vähän yrittää miellyttää toista että alitajuntainen päämäärä toteutuisi.
Kaikissa suhteissa on erimielisyyksiä, riitojakin. Se ratkaisee miten ne käydään. Loukataanko toista, loukkaannutaanko toisen sanoista tai teoista vaikka ei olisi ehkä tarkoitettu, miten riita sovitaan, mistä riidellään jne.
Riitely ei ole aina yksin yksilöstä kiinni. Siihen vaikuttaa myös se millaisen ihmisen kanssa riitelee. Yhdelle haluaa aina sanoa vastaan, pitää kiinni omista mielipiteistään, jonkun toisen kanssa pystyy näkemään hänenkin ajatuksensa ja näkeymyksensä. Empatian määrä vaihtelee.
Tulevan kumppanin kanssa erimielisyyksien sovittelun pitäisi sujua hyväntahtoisesti. Tulevaisuudessa tilanteet tulevat kärjistymään ja jos jo lähtökohdat ovat heikot, voi yhteinen tulevaisuus olla kyseenalaista.
Teistä riippuu kuinka paljon toisistanne välitätte ilman perheenlisäystäkin. Oletteko toistenne tukena vilpittömästi ja voitteko luottaa toisiinne niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikki seurustelusuhteet ei ole tarkoitettukaan päätymään avioliittoon. On fiksumpaa erota sovussa kuin väkisin pakertua naimisiin, hankkia lapsia ja sitten on riitaisa koti. Koska vähitellen alkaa nähdä kumppanissa erilaisia syitä miksi yhteiselämä ei luista. Tai itsessä.
Hyvää kannattaa odottaa, ei tarvitse ottaa ensimmäistä joka on vähän sinnepäin.