"Ongelmalapsen" äidille vertaistukea kiitos :(

[tukea kaipaava]

Minulla on kuudennella luokalla oleva poika. Vihaa koulua, opettajia ja sääntöjä... Myöhästelee, lintsaa, häiriköi jne. Kaikki lapsen eteen on tehty, tutkittu ja hutkittu. Rampataan psykologeilla, psykiatreilla ja ties missä. Kotona ei ole sen helpompaa, mutta osaa sentään joskus käyttäytyä ihan hyvinkin.

Millään tavalla ei ole väkivaltainen tai muuten paha poika, suurin ongelma on tuo koulu ja sen käyminen. Entistä enemmän ahdistaa ajatus ensi vuonna alkavasta yläasteesta, kun ongelmat ovat jo tätä luokkaa

Opettaja pistää lähestulkoon päivittäin viestiä, soittaa jne. Tunnen järkyttävää syyllisyyttä ja oma työkuntoni alkaa rappeutua. Itken varmaan puolet ajasta nykyään, koska en tosiaan tiedä mitä tehdä lapsen kanssa. On keskusteltu, on rangaistu, on palkittu, mikään ei auta.

Enkä nyt tosiaan kaipaa haukkuja, koska kaikki mitä pystytään tekemään, tehdään ja olen vaan niin loppu. Tuntuu, että lapsi kaikkine tempauksineen vie minulta enemmän aikaa, mitä vei vauvana... Ja silloin olin sentään äitiyslomalla, nyt pitäisi hoitaa työt tämän kaiken sonnan ohessa.

En vaan jaksaisi enää

 

[äiti minäkin + tukihenkilö]

Heips , minä olen useamman lapsen äiti ja toimin myös tukihenkilönä vastaavalle tapaukselle kuin sinunkin poika. Olen tavannut poikaa nyt parisen vuotta , kerran viikossa - ja välillä olen itkenyt , purrut hammasta yms. , mutta nyt rupeaa koulu sujumaan ja opettajiltakin on ruvennut tulemaan myös minulle positiivista palautetta.

Tapaamisissa olemme tehneet läksyjä , käyneet elokuvissa , keilaamassa , uimassa ..... eli tehty mukavaa ja siinä ohessa myös koululäksyjä ja keskusteltu , keskusteltu ja keskusteltu.