Ongelmana Ikävöivä äiti,minä :(

[Ikävöivä äiti]

Hei!
Onko kellään muulla ongelmana ikävöinti? joo..aikuisella siis ..minä ikävöin kovasti miestäni, kun hän työn puolesta joutuu harvakseltaan olemaan kolmen päivän reissussa.
Harmittaa tämä vatsaa puristava olo, jolle ei tunnu löytyvän vertaistukea.
Ystäväni ovat reippaita, olemme jutelleet ikävöinnistä ja he eivät tunnista tällaista ikävän tunnetta mikä minulle tulee.
Onneksi tahdon voimalla pystyn sen tunkemaan taka-alalle kun kolme lasta tässä kuitenkin hyöriii, ja ihmettelenkin miten ehdin sen tunteen edes huomata. Ja se mikä ei tapa se vahvistaa, ja tämä tunne tulee kylkiäisenä rakkauden mukana minä vaan kaiken kiireen keskelläkin annan itseni tunnistaa ikävänpeikon.
Olisin todella iloinen, jos löytyisi joku, joka tunnistaa itsessään ikävöijän piirteitä
Ihan vaan tieto siitä, että joku muukin joutuu taltuttamaan vatsaa puristavan kaihomielen.
Kiitos sille joka jaksoi lukea

 

["just"]

Etkö sä sitten ole enemmänkin ikävöivä vaimo, jos miestäsi kaipaat?

 

[Nirtsu]

Kyllä löytyy täällä toinenkin samanmoinen. Tällä hetkellä en ole parisuhteessa, mutta silloin kun olen ollut niin tuo toisen ihmisen hillitön ikävöiminen on kyllä ollut hyvinkin tuttu tunne. Joten et ole yksin ikäväsi kanssa =)

 

["miukuli"]

tunnistan tuon vatsaa puristavan olon kyllä, mikä ei ollut kyllä miellyttävää ikävöimistä...se johtui hylkäämisen ja yksinolemisen pelosta ja läheisriippuvuudesta, sekoituksesta huonoa itsetuntoa ja toiseen kohdistuvasta epäluottamuksesta.

nyt vuosien jälkeen olen onneksi päässyt sopuun itseni kanssa vaikeiden vaiheiden jälkeen..

vaikka mies on viikon töissä ja vain vapaapäivät kotona ikävän tunne on ihan erilainen kuin ennen...nyt ikävän tunne ei purista. nyt nautin omasta ajastani, yksinäisyydestäkin, ja arjesta lasten kanssa, ikävä on enemmän perhosten lentelyä vatsassa kun on hyvä mieli odottaa toista kotiin...

 

["vieras"]

[QUOTE="just";23490137]Etkö sä sitten ole enemmänkin ikävöivä vaimo, jos miestäsi kaipaat?[/QUOTE]

Hyvä huomio, ja sanavalinta kertonee aika paljon enemmän kuin teksti...

 

[Ikävöivä äiti]

Kiitos kirjoituksistanne
En ajatellut tarkemmin otsikkoa, mutta varmasti sana valinta kertoo jotakin. Olen pahoillani, kun tuo voi aiheutta sekaannusta tekstin sisällöstä
Kiitos Nirtsu Koko kirjoittaminen asiaista selkeyttää ja pistää asiat mittasuhteisiin.
Kiitos miukuli kokemuksistasi. Olen tämän asian syitä pohdiskellut, ja ne taitavat juontaa ajalta ennen parisuhteita, hylkäämisistä jotka eivät ole liittynyt parisuhteeseen. Toivon että pääsen samanlaisiin tunnelmiin vielä joskus niin kuin miukuli

 

["mie"]

Minulla on tuollainen vatsaa puristava tunne aina, kun mies on työmatkalla. Mutta tämä ei johdu niinkään siitä, että ikävöisin miestäni, vaan siitä, että minua ahdistaa ja pelottaa pyörittää tätä kotia yksin, kun pelkään koko ajan, että lapset sairastuu mahatautiin Minulla siis paha emetofobia

 

[Ikävöivä äiti]

Kiitos mie toivon että emetofobiaasi saat vertaistukea, tai jotain muuta keinoa mikä auttaa pelkoosi. Yhdyn tuohon huoleen, että lapset sairastuu kun on yksin hoito vuoro!