V
vierailija
Vieras
Heii, ajattelin nyt avautua anonyymisti, kun en tästä monelle uskalla kertoa esimerkiksi kasvokkain. Olen murrosikäinen nuori tyttö, enkä oikein enää tiedä mitä tehdä äitini kanssa. Äidilläni ja mummillani on todella huonot välit, ja olen miettinyt että johtuisiko äidin kyseenalainen käyttäytyminen siitä.
Äitini on joskus jopa sanonut, että toivoisi ettei mummiani olisi olemassa. Äitini on murrosikäni alkamisen aikana alkanut käyttäytymään todella oudosti. Fiksuna aikuisena hänen täytyisi ymmärtää, että olen murrosiässä, ja mielialavaihtelut ovat yleisiä. Hän kuitenkin valittaa jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi ja itsepäisesti käyttäydyn. Alistun aina, koska tiedän häviäväni, ja muistutan häntä aina siitä, miten murrosikä vaikuttaa mun käyttäytymiseen. Äitini suuttuu todella helposti, mitä pienimmistäkin asioista, kuten siitä, miten makasin nahkasohvallamme farkut jalassa niin, että farkkujen vetoketjut osuivat vahingossa nahkasohvaan. Hän raivostui ja syytteli kuinka kunnioittamattomasti käyttäydyin. Tänäänkin, hän valitti siitä, että viivyin liian kauan vessassa (5min) ollessani kännykällä samalla. Siinä sain kuulla, kuinka en anna arvoa millekään. Jos satun joskus ihailemaan jonkun laihaa vartaloa (esim, instagramissa) ja mainitsen äidille asiasta, hän sanoo suurinpiirtein näin; "Tuollaset ihmiset ei syö yhtään karkkia, toisin kun sä". Ja vaikka en rehellisesti sanottuna syö överimääriä karkkia, hän silti mainitsee asiasta jatkuvasti. "Söisit vähemmän karkkia". Sitten, kun ollessamme samassa pukukopissa jos hän haluaa arvioida esimerkiksi jonkun sovittamani juhlamekon, ja ilmaisen vihaa kroppaani kohtaan ja sanon kuinka olen mielestäni ylipainoinen, hän halveksuu sitä.
Mikä logiikka? En muuten edes muista, olisiko hän ikinä sanonut rakastavansa mua. En mäkään kyllä hänelle, joten tasoissa ollaan. Olen myös saanut kuulla tällaisen lausahduksen; "Oks tälle sun huonolle käytökselle joku syy, vai oletko sä oikeesti vaan tollanen paskamainen ääliö? Mitä mä oon tehny väärin?". Heti kun mainitsin asiasta vitsin muodossa äidille isäpuoleni kuullen, hän kielsi ja sanoi "En haukkuisi sua ikinä paskamaiseks ääliöks."
Oon myös huomannut, että äitini yrittää pitää minut erossa pojista. Hän pitää minua automaattisesti heterona, joten hän yrittää ainoastaan poikia pitää kaukana. Tämä ilmeni esimerkiksi seuraavassa tilanteessa..; Olin menossa kavereideni kanssa metsään hengailemaan, ja mainitsin tyttöjen nimien seasta myös yhden pojan nimen. Äiti kysyi heti, pidinkö tästä pojasta. Vastasin että en, sillä olimme vain kavereita. Tunnen äitini, ja jos olisin sanonut, että kyllä pidän, hän olisi kieltänyt minua menemästä. Kun olin hieman pienempi, hän sanoi miten voin aina kertoa hänelle jos satun olemaankin esimerkiksi lesbo, ja ettei minun tarvitsisi piilotella itseäni, mutta nykyään hän juoruilee minulle siitä, miten hän ei ymmärrä homoja. Hän myös halveksuu yleisesti uskontoja, ja vitsailee niistä. Olen siis taikauskoinen, mitä en ole äidilleni kertonut, sillä tietäisin hänen reaktionsa. Olen myös biseksuaali, josta äitini ei tiedä, luojan kiitos. Eikä tunnu kovinkaan kivalta, kun äitini ei "ymmärrä" uskontoja tai homoja. Hän myös valittaa minulle muista ihmisistä.
Pitkä teksti, monimutkainen asia. Haluaisin tietää, jos jollain muulla on sama ongelma, tai edes jotain sinne päin.
Äitini on joskus jopa sanonut, että toivoisi ettei mummiani olisi olemassa. Äitini on murrosikäni alkamisen aikana alkanut käyttäytymään todella oudosti. Fiksuna aikuisena hänen täytyisi ymmärtää, että olen murrosiässä, ja mielialavaihtelut ovat yleisiä. Hän kuitenkin valittaa jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi ja itsepäisesti käyttäydyn. Alistun aina, koska tiedän häviäväni, ja muistutan häntä aina siitä, miten murrosikä vaikuttaa mun käyttäytymiseen. Äitini suuttuu todella helposti, mitä pienimmistäkin asioista, kuten siitä, miten makasin nahkasohvallamme farkut jalassa niin, että farkkujen vetoketjut osuivat vahingossa nahkasohvaan. Hän raivostui ja syytteli kuinka kunnioittamattomasti käyttäydyin. Tänäänkin, hän valitti siitä, että viivyin liian kauan vessassa (5min) ollessani kännykällä samalla. Siinä sain kuulla, kuinka en anna arvoa millekään. Jos satun joskus ihailemaan jonkun laihaa vartaloa (esim, instagramissa) ja mainitsen äidille asiasta, hän sanoo suurinpiirtein näin; "Tuollaset ihmiset ei syö yhtään karkkia, toisin kun sä". Ja vaikka en rehellisesti sanottuna syö överimääriä karkkia, hän silti mainitsee asiasta jatkuvasti. "Söisit vähemmän karkkia". Sitten, kun ollessamme samassa pukukopissa jos hän haluaa arvioida esimerkiksi jonkun sovittamani juhlamekon, ja ilmaisen vihaa kroppaani kohtaan ja sanon kuinka olen mielestäni ylipainoinen, hän halveksuu sitä.
Mikä logiikka? En muuten edes muista, olisiko hän ikinä sanonut rakastavansa mua. En mäkään kyllä hänelle, joten tasoissa ollaan. Olen myös saanut kuulla tällaisen lausahduksen; "Oks tälle sun huonolle käytökselle joku syy, vai oletko sä oikeesti vaan tollanen paskamainen ääliö? Mitä mä oon tehny väärin?". Heti kun mainitsin asiasta vitsin muodossa äidille isäpuoleni kuullen, hän kielsi ja sanoi "En haukkuisi sua ikinä paskamaiseks ääliöks."
Oon myös huomannut, että äitini yrittää pitää minut erossa pojista. Hän pitää minua automaattisesti heterona, joten hän yrittää ainoastaan poikia pitää kaukana. Tämä ilmeni esimerkiksi seuraavassa tilanteessa..; Olin menossa kavereideni kanssa metsään hengailemaan, ja mainitsin tyttöjen nimien seasta myös yhden pojan nimen. Äiti kysyi heti, pidinkö tästä pojasta. Vastasin että en, sillä olimme vain kavereita. Tunnen äitini, ja jos olisin sanonut, että kyllä pidän, hän olisi kieltänyt minua menemästä. Kun olin hieman pienempi, hän sanoi miten voin aina kertoa hänelle jos satun olemaankin esimerkiksi lesbo, ja ettei minun tarvitsisi piilotella itseäni, mutta nykyään hän juoruilee minulle siitä, miten hän ei ymmärrä homoja. Hän myös halveksuu yleisesti uskontoja, ja vitsailee niistä. Olen siis taikauskoinen, mitä en ole äidilleni kertonut, sillä tietäisin hänen reaktionsa. Olen myös biseksuaali, josta äitini ei tiedä, luojan kiitos. Eikä tunnu kovinkaan kivalta, kun äitini ei "ymmärrä" uskontoja tai homoja. Hän myös valittaa minulle muista ihmisistä.
Pitkä teksti, monimutkainen asia. Haluaisin tietää, jos jollain muulla on sama ongelma, tai edes jotain sinne päin.
