Lapinkoirauros, 1,5v. Koira on kuuliainen ja tottelevainen, nopea oppimaan uutta. Ensimmäinen koirani, mutta parhaani mukaan olen silti yrittänyt sitä kasvattaa. Meillä koira menee ulko-ovesta ulos ja tulee sisään vasta luvan saatuaan, sama homma autoon menon ja sieltä poistumisen kanssa. Myös ruokakupille menee vasta luvan saatuaan ja jos asetan jonkun herkun makaavan koiran tassujen väliin, se ei ota sitä suuhunsa ilman lupaa. Meillä siis koira saa luvan istumalla ja katsomalla silmiin. Kun tekee niin, sanomme ole hyvä, ja koira saa silloin esimerkiksi tulla ovesta ulos, mennä ruokakupilleen syömään jne. Tätä olemme tehneet ihan pikkupennusta asti ja nykyään usein ei edes tarvita sanoja, vaan "käskeminen" sujuu ihan katseenkin voimalla. Ihmisten syödessä koiralla ei ole asiaa keittiöön ja itse asiassa se tekee jo niin, että lähtee itse olohuoneeseen makoilemaan, kun porukka istuu ruokapöydän ääreen.
Koiramme oli jossain kohtaa kova vetämään, nyt on oppinut siihen, että jos joskus innostuksissaan vetäisee hihnan tiukalle ja mä pysähdyn, niin tää karvakamu peruuttaa vierelleni istumaan, katsoo silmiini ja kun sanon mennään, niin sitten vasta lähdetään taas eteenpäin. Julkisilla paikoilla en koskaan pidä koiraa vapaana, mutta omassa metsässämme (keskellä ei mitään) pidän säännöllisesti irti ja silloin koira huolehtii siitä, että pysyy matkassani. Mä en siis huhuile koiran perään, vaan koira itse huolehtii siitä, että pysyy näköetäisyydellä.
Tossa nyt jotain meidän arjesta. Tää meidän koira on ihan vaan kotikoira, joten mitään tuon extremempää en ainakaan vielä ole nähnyt tarpeelliseksi sille opettaa.
Sitten siihen ongelmaan, joka on haukkuminen muille koirille (ei murise tms, vaan haukkuu). Siis ohitukset ovat tällä hetkellä ärsyttäviä, kun koira haukkuu muille koirille. Oli iso tai pieni koira, niin meidän koira aloittaa konsertin. Yrittää myös vetää toista koiraa kohti. Mä en ole jäänyt tilanteeseen ihmettelemään, vaan olen vaan vienyt koiraa määrätietoisesti eteenpäin. Kun näköpiiriin tulee toinen koira, tokaisen vain, että mennään. Ja sitten mennään. Jotain muutakin varmaan voisi kokeilla?